Synnytyssalista kotimatkalle

Synnytyssali ei ehtinyt tulla tutuksi, kun sinne päästiin vasta 45 minuuttia ennen pojan syntymää. Mukavasti saatiin rauhassa tutustua poikaan ennen kuin sitä vietiin pesulle ja mittauksiin. Se pari tuntia kyllä tuntui ihan kymmeneltä minuutilta silti. Minä horjahtelin suihkuun sillä välin kun Tii pesi Väinöä ja katsoi mittauksia.


Synnytyssalista köpöteltiin vierihoito-osastolle vähän ennen keskiyötä jolloin raketit paukkuivat. Huonetoveri oli vielä hereillä. Pää tuntui olevan ihan pyörällä kaikesta ja hoitaja kysyi viekö Väinön hoitoon että saan muutaman tunnin nukkua. Lupasivat tuoda Väinön sitten imemään kun herää. Nukahdin tunniksi ja heräsin huonetoverin vauvan parkaisuihin. En tiennyt yhtään minne Väinö on viety ja lähdin haahuilemaan käytäville. Löytyi se poika sitten sieltä. Hoitaja sanoi että oli antanut pullosta ruokaa ja käski minut takaisin nukkumaan.

En viihtynyt osastolla, vaikka huonetoveri kotiutui seuraavana päivänä ja sain olla yksikseni huoneessa Väinön kanssa harjoittelemassa imetystä. Kaipasin kovasti opastusta siihen, mutta hoitajat vaikuttivat kiireisiltä.

Väinöltä otettiin vähän väliä kantapäästä verta. Raskausaikana vasta-aineet olivat koholla ja Väinön keltaisuusarvoja tutkittiin tarkasti. Sinivaloon ei onneksi jouduttu. Minun veriryhmä on A- ja Väinön A+, joten sain Anti-D piikin.

Maanantaina aamupäivällä odotin muiden kotiutuvien kanssa pääsyä lääkärille, joka sitten päästäisi meidät kotiin. Jännitin tuomiota niin kovasti, etten uskaltanut hengittääkään kun lääkäri kuunteli Väinön sydäntä. Saatiin kotiinlähtölupa!

Tii toi Väinölle matkakaveriksi Ihaa-aasin, jota Väinö katseli tarkasti. Se oli Väinön ensimmäinen pehmo.

Kotiinlähtö tapahtui maanantaina 3.1. puolen päivän jälkeen. Kotimatka hieman jännitti. Matka aoli kuitenkin 45 minuutin edestä. Väinö kuitenkin nukkui melkein koko matkan Ihaa vieressään.