torstai 30. toukokuuta 2013

Meemi-täti kivaa!



Ollaan tällä viikolla kyläilty jo kaksi kertaa Mervi-tädin luona. Väinö viihtyy vallan hyvin. Herra haluaa koputtaa aina itse ulko-oveen ja se koputus ei ole mikään pieni hentoinen vaan vaativa rysyytys!

Heti, kun kengät on saatu pois, Väinö sanoo "näinö syömään kakkua!". Vaativa kyläilijä. Molempina kyläilypäivinä on kakkua löytynyt sokerikuorrutteisen munkin muodossa. Sokerikuorrutteinen on koko herra sen jälkeen. 















Kotona Väinö saa viipottaa ilman housuja ja vaippaa pitkin pihaa. Saniaispuskaa ollaan käytetty puskapissiharjoituksissa. Tätilään tehdessämme lähtöä Väinö meinasi, että paljaspyllynä voisi jatkaa edelleen. Sentään vaipan sain laitettua.. 

Tätilässä on mukava aidattu takapiha, jossa Väinö saa huoletta vipeltää. 











Parin tunnin vierailun jälkeen lähdimme kotia kohti. Väinö totesi matkalla, että "meemi työnä kivaa". Siinä samassa tämä dementikko muisti, että läppäri oli jäänyt aamulla pihalle. Onneksi se löytyi samasta paikasta, eikä ollut satanut. Juuri keskusteltiin tänään suvussamme esiintyvistä muistisairauksista. No, osaan vielä piirtää kellotaulun, joten ei varmaan vielä tarvitse huolestua. :D 

Kotona Väinö etsi heti käsiinsä rakkaimman aarteensa. Sillä viiletetään joka päivä monet kerrat. Pyörä pitäisi saada riippukeinuun äidin ja Väinön kanssa ja myös sisälle.. 















Aluksi Väinö ei osannut pyörällä mennä oikein vaan käveli pyörän kanssa. Nyt on vauhtia tullut hirmuisesti lisää, kun pyöräilytaidot ovat kehittyneet ja Väinö osaa istua satulassa.

Päiväunet ovat jääneet harva se päivä väliin kokonaan. Joka tapauksessa Väinö joutuu aina vaunuihin lepotuokiolle. Se tuntuu riittävän hyvin herralle. Yöllä on valvottu myös. Syöminen sujuu ehkä hitusen paremmin ja vesi on alkanut maistumaan. 
Itse kovasti odotan vähän viileämpiä kelejä. Ei tietenkään tarvitsisi sataa yötä päivää montaa viikkoa, mutta jos parina päivänä vähän ripsaisi vettä ja pilviäkin saisi välillä olla auringon edessä. 

Kävin Väinön kanssa ensimmäistä kertaa lähirannalla. Väinö oli kauhuissaan, kun huomasi vedessä olevan nappopäitä! Väinö sanoi niitä kärpäsiksi ja käski äidin nopeasti vedestä pois, kun nappopäät tulivat tutkimaan jalkojani. Vesi ei siis ollut niin mielenkiintoista, mutta laituri sen sijaan oli. Väinö halusi juosta edes takaisin laiturilla. Itseä vähän hirvitti, sillä vesi on niin mustaa. Pitää Väinölle hommata jotkin kellukkeet, jos sattuu putoamaan niin on helpompi löytää vedestä. Jos vaikka nappopäätkin kasvaisivat aikuisiksi ja vesi olisi taas "turvallista" polskutella. 


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Vuoffet kesälaitumella



Vuohet ovat olleet jo pari viikkoa kesälaitumella ja tänään Tii teki ison laajennoksen kesälaitumelle. Väinö sanoo vuohia "vuoffeiksi". 
Herrasväki ei sitten tajunnut, että vanhasta laitumesta pääsee uudelle puolelle. Ei ollut edes tolppia välissä. Piti silti mennä kävelemään vanhalta puolelta uudelle niin silloin sarvipäät tajusivat tulla perässä. Samalla otin muutaman kuvan.



Iisakki ja Jymy





Vammakuvassa Jörö eli "Jöjö"


Seuraavassa kuvassa Iisakki, Jooseppi ("Soopetti"), Jymy ja Jörö. Neljän kopla aina yhdessä.


Vanhan laitumen rajalla




Väinö kummastelee miksi äiti makaa nurmikolla


Ennen vuoheilua pistin kasvimaan kuntoon. Tai pienen osan siitä porkkanoille. Myös danoninojen mukana tulleet parsakaalin siemenet pääsivät möyrimään multaan. Parin-kolmen viikon päästä pitäisi porkkanat itää.. 



Pilvien tarkkailua






Oltiin lopulta koko perheenvoimin pötköttämässä nurmikolla. Pohdittiin miten harvinaista se on; koko perhe koossa ja "ei-mitään" tekemistä. Kohta keksittiinkin, että lähdetään taimitarhalle. Kaikenlaisia hienoja kesäkukkia olisi löytynyt, mutta käteisbudjetti oli rajallinen. Monen monta 0,5-0,8 e:n kukkaa kuitenkin kotiin kannoimme. Kallein ostos oli Stevia 1,5e. 

Meidän täällä pikkuruisessa kylässä kyläkoulu on porskuttanut henkihievereissään monta vuotta. Nyt taitaa olla koulun viimeiset päättäjäiset, ellei kesän aikana jokin lestadiolaisperhe muuta tänne päin. Harmi, sillä ollaan pohdittu, että ellei Väinö pääse sinne pikkukouluun niin seuraava vaihtoehto on Steinerkoulu Seinäjoella asti.. No, onpahan Väinön kouluikään vielä monen monta vuotta. Luultavasti ollaan joka tapauksessa Seinäjoella kummatkin töissä, joten Väinöllä on oma henkilökohtainen koulukyyti. :) 

lauantai 25. toukokuuta 2013

Ketsu vaak!


Tänään oli äiTii aamulypsyllä ja minä hygieniakoulutuksessa, joten Väinö oli mummon kanssa muutaman tunnin. Mummo vei Väinöä ajelulle. Tyhjällä parkkiksella sai Väinö testata uutta mummola-ajovempelettään, Swingcar´ia. Sillä pääsee eteen- ja taaksepäin rattia kääntelemällä. Väinö kuitenkin potkuttelee vauhtia maasta. 












ÄiTii olikin jo kotona, kun mummo ja Väinö tulivat retkeltään. Minä vielä kulutin koulun penkkiä aikani, kunnes vapaus koitti. Ulkona on hurjan kuuma. Huh hellettä! 
Mummolta tuli sähköpostia, että Väinön unelma näkyy mummolan takapihalta.


Kaksi kaivuria

Väinön sanoja:
Ketsu vaak = get to work (yhdestä Puuha Pete kirjasta löytyy tuollainen ääni), Näinö irtos äidistä (lähti sylistä pois) ja viimeisimpänä huudahdus; "Hoopo äiti!". En tiedä mistä tuo "hoopo" tulee, sillä ei sellaista sanaa käytetä koskaan.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Pääkaupunkiseudun reissu



Viime perjantaiaamuna pakattiin mummon auto täyteen kamaa ja lähdimme matkaan. Väinöllä oli kova kiire päästä kipuamaan mummon autoon ja äitienkin olisi pitänyt pitää kiirettä. 






Malttamaton apukuski

Neljän tunnin ajomatka sujui hyvin. Väinö ei nukkunut matkalla, mikä ei ollut mikään yllätys. Autossa nukkuminen on selvästi vauvoille Väinön mielestä. Yksi nopea pysähdys tehtiin ja sitten Helsingissä käytiin kaupassa. Tätilässä meitä vastassa oli Leif ja Tuija-täti tuli töistä ihan kohta. Väinö sai vähän syöpötellä ja sitten mennä päiväunille. 


Tätilässä

Ehdittiin olla jokusen tunnin paikoillamme, kun jo lähdimme bussilla keskustaan. Väinö jäi ensimmäistä kertaa iltahoitoon. Väinö pääsi riehumaan leikkipuistoon, söi iltapalaa ja meni kiltisti nukkumaan.
Sillä aikaa me istuttiin hetken musiikkitalon terassilla, mentiin Finlandiatalolle katsomaan Sinead O´Connorin konserttia ja istuttiin Painobaarissa hetken ennen Tätilään paluuta. Konserttiliput tulivat Tiiltä synttäripaketissa ja Tii oli hommannut Väinölle hoitopaikan ja järjestänyt kaiken selkäni takana. :) 

Väinö heräsi, kun kömmittiin nukkumaan Väinön viereen. Muutama tunti meni ennen kuin Väinö sitten lopulta nukahti uudelleen. Aamulla lähdettiin sitten bussilla keskustaa kohti kaikin. Kipeäksi tullut Leif jäi lepäilemään. Kesken matkan vaihdoimme ratikkaan. Sai Väinö elämyksiä.



Bussissa ekaa kertaa



Vähänkö jännää!

Ratikassa Väinö viihtyi hyvin. Väinö alkoi matkia ovienavaus-ääntä "bling!".


Vammakuva, hypätään ratikkaan!

Vammakuvia syntyy, kun Paintilla kuvia muokataan. Kuvat jotka ovat "kyljellään" muuttuu tällaisiksi vammoiksi täällä bloggerissa. Koneella ne näyttävät ihan nromaaleilta. 

Keskustassa pyörittiin hetken aikaa. Käytiin katsomassa stockmannin leluosastoa. Siinä samassa olikin sopivasti hese, jossa käytiin syömässä ranskalaisia. Tii ryntäsi johonkin vaatekauppaan ja me jäätiin katselemaan maisemia. Kullan värinen ihminen leikki patsasta. Hyvin sujui. Käytiin hakemassa ilmapallo ja kummasteltiin kissa-maskottia. 



Vammakuva nro 2

Paluumatkalla Tätilään käytimme vain bussia. Ratikalla matkustaminen oli aika hidasta. Bussikuskilla oli selvästi kiire, sillä pysäkeille tehtiin hirveitä äkkijarrutuksia ja matkaan ampaistiin kaasu pohjassa. Joku pähkäili, että ajettiinko punaisia päin. No, selvitiin sitten Tätilän lähipysäkille, vaikka Tii tekikin hienoja tankotanssiliikkeitä. :D 




Stadi-kierroksen jälkeen Väinöä kokeiltiin laittaa päiväunille, mutta ei herra nukahtanut. Jätettiin hyvästit Tätilän väelle ja kaasutettiin jälleen paikasta toiseen mummon autolla. Käytiin kylässä Espoossa uusien kavereiden (Tiin vanhojen, minun uusien) luona, jotka olivat myös konserttia katsomassa. Naiset olivat kertoneet kissoistaan ja Väinöllekin kerrottiin etukäteen, että kissoja on luvassa seuraavaksi. 

Paavo-koira otettiin mukaan, ksoka sitä ei voinut autoon jättää. Kyläpaikan kissat pelkäsivät kissarakasta Paavoa kuollakseen. Paavo sinnikkäästi odotti rauhallisesti, koska kissoja pääsisi hoitamaan.



Kisuset pelkäävät Paavoa



"Tuo musta karvapallo syö ihan varmasti kissoja välipalaksi!"


Tv:stä tuli Suomi - Ruotsi jääkiekko-ottelua. Väinö demonstroi miten kiekko vilahti Suomen maaliin.



Täältä tulee Niklas Persson!


Se on maali!


Sitten seuraavaan kyläpaikkaan

 Espoosta olikin sitten enää pieni ajomatka viimeiseen osoitteeseen eli Kirkkonummelle. Siellä meitä oli jo odoteltukin.
Illalla Väinö nukahti taas helposti, vaikka jäikin ihan outoon huoneeseen yksin nukkumaan. Äidit valvoivat vähän liian myöhään, sillä pitihän sitä kunnolla vaihtaa kuulumisia ja jännätä miten käy Euroviisuissa. Päässä soi vieläkin "marry me, baby!". Vihdoin piti luovuttaa ja kömpiä nukkumaan, kun alkoi lennellä numerot sinne sun tänne (eli siis äänien anto). Aamulla Väinö heräsi virkeänä jo seitsemältä. Äidit taas... No ei niin virkeänä.






Väinö sai ulkona katsella hieman nuorempaa poikaa silmästä silmään ja sitten juostiin lähimetsässä. 






Vammakuva nro 140





Vammakuva leventää!

Suuren kiven päällä poseeraamassa


Kotimatkalle lähdimme vasta sunnuntaina iltapäivällä. Väinö oli aikaisen herännyt ja oli tosi väsynyt, kun lähdimme matkaan. Oltiin varmoja, että Väinö nukahtaa heti. No, Jalasjärvi jo häämötti, kun vasta silmät menivät kiinni. Pysähdyttiin tankkaamaan ja ajoimme onnettomuuspaikan ohi, Väinö vain nukkui kotiin asti.



Vaitti-karvakaveri unileluna



Onnettomuus Juustoportilla

Mukava reissu oli se! Ja Väinön ensimmäinen iltahoito sujui varsin mallikkaasti. Tiedetään siis kenelle Väinö heitetään yökylään ensimmäisen kerran! ;)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Juoksupyörä testissä ja laihtumisesta



Tii tilasi Väinölle tällaisen juoksupyörän. Se on siis kuin oikea pyörä, paitsi että polkimet puuttuu. Väinö sai testailla pyörää sisällä, kun saatiin pyörä ensin kasaan. Tänään sitten testailtiin menoa ulkona. 







Väinö kävelee pyörän kanssa, eikä istu satulassa. Se varmasti tulee sitten myöhemmin kuvioihin, kun tasapaino paranee. Väinö jaksaisi pyörän kanssa kävellä loputtomasti pienestä flunssasta huolimatta. 






Paavo oli meidän kanssa pyörää testaamassa kotikujalla. Iltapäivällä käytiin pyöräilemässä postilaatikolla asti. 














Eilen Väinö nukahti normaaliin aikaan ja me kömmittiin meidän normaaliin aikaan sänkyyn eli yhdentoista aikoihin. En ehtinyt edes nukahtaa, kun Väinö alkoi rallattamaan. Väinö raukka oli ihan väsynyt, mutta ei saanut unta pitkään aikaan, koska oli niin tukkoinen. Väinö sai lasten yskänlääkettä ja sitten lopulta vielä särkylääkkeen. Kolmelta sitten päästiin nukkumaan. 
Aamulla heräsin iloisesti jo seitsemän aikoihin, koska oli niin valoisaa. 
Onneksi Tii löysi päivällä kauppareissullaan sellaisen silmälapputouhun ja heti testasin niitä Väinön päiväuniaikaan. Ensimmäiset päiväunet tulikin nukuttua sitten kahteen vuoteen. Tunnin pituiset tuntuivat olevan ihan sopivat, koska pitkien päiväunien jälkeen on ihan sekaisin.


Lopuksi vielä laihduttamisesta mietteitä. En ole oikeastaan laihduttamalla laihtunut, vaan elämäntapani on muuttunut pienellä vaivalla. En meinaa uskoa puntarinlukemia enää, koska laihtuminen ei ole ikinä ollut näin helppoa. Suurin syy tähän on ratsastus. Viimeksi valmennuksen aikana paloi 800 kaloria ja muutenkin maastoillessa menee ainakin 600 kaloria. Kun melkein joka päivä ratsastaa, pysyy kalorit kurissa. Tallilla oloaikakin vaikuttaa, sillä silloin ei voi olla jääkaapilla. Kaloreita en kyllä laske, mutta on aina mukava nähdä sykemittarista sykkeet ja kalorit ratsastuksen jälkeen.

Olen juonut paljon enemmän ihan normaalia hanavettä kuin aikaisemmin. Oikeaa ruokaa olen syönyt niin paljon kuin vain on mieli tehnyt. Välipala on aika usein ollut iso salaatti, jossa on juustoa. Se on herkkua. Ihan ilman oikeita herkkuja en ole elänyt vaan Marianne-karkit on sallittujen listalla. Kun on vain yksi herkku mitä saa syödä, tulee syötyä vähemmän kuin ne on tuttuja ja tylsiä. Keksiä olen pari kertaa syönyt Asta-viikon jälkeen myös. 

Jännityksellä odotan koska painonlasku tyssää ja täytyy alkaa rehkimään, jos haluaa tuloksia aikaan. Mitään tiettyjä tavoitepainolukemia minulla ei ole ollut vielä. Ainoastaan kunto saisi kohentua, että pysyisi paremmin hevosen selässä hypätessä. 



Herkkusalaatti


Kokeilen kaivaa kovalevyn uumenista jotakin ennen-kuvaa ja uusista kuvista jälkeen-kuvaa. Laitan niitä sitten näytille.