sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syyskuulumisia



Blogi on elellyt hiljaiseloa. Eipä mitään erikoista ole tapahtunutkaan. Se onkin parasta; normaalia arkea. Tai no, Tiillä on selkä kipuillut muutaman viikon ja tänään käytiin päivystyksessä selkää näyttämässä. Välilevy siellä pullisteli itseään ulos ja kolme viikkoa saikkua. 

Väinön kanssa aamupäivällä puuhailtiin ulkona. Trampoliini on kohta menossa talvivarastoon, mutta vielä pompittiin niin kauan kunnes pohkeet oli tiltissä. Sitten lähdettiin metsään retkelle. Metsä ei oikeastaan ole metsä vaan pieni puurykelmä. Se on saanut siinä kasvaa vapaasti. Metsiköstä löytyy pystyyn kuolleita puita, kaatuneita puita ja sellaisia pitkähköjä suorakaiteen muotoisia kiviä. En tiedä mitä niillä on ennenvanhaan tehty, mutta ihmisen kädenjälkeä niiden muoto kyllä on. 



Metsikkö kuvasta vasemmalla



Tossu jossain Väinön katseen suunnassa





Metsään saatiin mukaan myös Paavo-koira ja Tossu-kissa. 





Kärpässieniä on paljon

Pieni pihlajakin metsikössä keikkuvi ja nakkelevi marjojaan Väinön löydettäväksi












Uudet varrettomat kumpparit! Syksy saa tulla

Minulla työt alkoivat koulunkäyntiavustajana. Olen tykännyt hommasta. Välillä käyn vammaisten parissa sijaisenhommissa, mikä on ihan hyvä lisä pikkuruiseen palkkaani. Koulussa loppu häämöttää. Viimeinen tutkintoviikko alkaa huomenna ja muutaman viikon päästä koulu on sitten kokonaan pulkassa. Palkkakin pikkuruisen sitten nousee, kun minusta tulee pätevä työntekijä. :) 

Väinö on reipastunut hurjasti. Hän höpöttää kaikille aikuisille rohkeasti. Lasten kanssa Väinö ei yhtä innokas ole juttelemaan, mutta ainakin hoidossa osaa jo vähän pitää puoliaan. 
Vuoden vaihteessa sitten on neljä-vee-neuvola ja pistoksia luvassa. :s Kääk! Tuleekohan niitä yksi vai kaksi? Toivottavasti yksi vain. 

Nyt on kuvailuinto kokonaan kaikonnut, koska kamera on rikki. Sillä saa kyllä otettua kuvia, kunhan ottaa hitusen ylivalottuneita. Jos normiasetuksilla yrittää, niin erroria vain tulee ruutuun. Kamera ei myös enää pidä suljinääntä kuvaa ottaessa eikä kameraa avatessa ja sulkiessa kuulu samanlaista ääntä kuin ennen.. Voi byää. Uuteen kameraan ei kyllä varmaan koskaan ole varaa ellei lottovoittoa saada. Se olisikin nyt tervetullut tähän talouteen. 

No, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.