Leijonan hurja poikanen

Päivän väri oli eilen keltainen. Äitiyspakkauksen uumenista kaivettu leijonapuku laitettiin viimein jellonanpoikasen päälle. Hiukset harjattiin, mistä Väinö ei kovasti pidä.


Leijonan tassussa kasvavat torakynnet saatiin leikattua toisesta tassusta poikasen nukkuessa. Toinen tassu saatiin leikattua Väinön juodessa pullosta maitoa.

Leijonan nälkä iskee muutaman kerran päivässä. Väinö ei silloin suostu ottamaan tissiä eikä aina pulloakaan. Sitten on huutoshow kunnes keksitään keino saada pikkujellona syömään. Jos ÄiTii on kotona, tehdään yllätyshyökkäys tissille. Se auttaa joskus niin Väinö ei ehdi huutamaan minun valmistautuessa meijeritoimintaan. Pojalle vakuutetaan, ettei maito maailmasta lopu.

Parasta on aina ennakoida pikkupojan nälkää. Täytyy yrittää tulkita aina pienintäkin kitinää onko se nälkää, väsyä vai tylsistymistä.

Autossa on tylsä matkustaa virkeänä. Silloin Väinö kuulostaa ihan leijonalta. Hän karjaisee "Räääyyhh!", kun auton katto on tiirailtu tarkkaan eikä löydy enää mitään uutta katsottavaa. Karjaisun aikaan Väinö yrittää pungertaa istumaan. Autoon kiinnitetty lelu kiinnostaa vain hetken ellei joku ole takapenkillä painelemassa lelun nenää, josta kuuluu kahta eri rallatusta.

Maanantaina on Väinön 3-kuukautis juhlapäivä. Seuraavana päivänä Väinö saa neuvolassa kaksi piikkiä sen kunniaksi.