tiistai 29. tammikuuta 2013

Autonkorjausreissu


Kaasuteltiin mummolaan aamupäivällä. Vilkkua ei käytetty, tuulettimet olivat nollilla ja radio visusti kiinni. Miksi ihmeessä? No, auto ilmoitti eilen, että laturissa on vikaa. Yritettiin siis päästä parinkymmenen kilsan matka mummola-korjaamolle kuluttamatta akkua kovin paljoa. Auton kääntäminen oli hankalaa, sillä ohjaustehostin menee pois päältä, kun akkua on vähän.

Mummolassa on riittänyt touhua, joten tylsäksi ei käy auton korjauksen odottelu. Mukaan otettiin äiTiin eilen kirppikseltä ostama Puuha Peten kaivuri. Se on nyt elämääkin tärkeämpi.




 Retro-koiranpentu sai katsella Väinöä ensin aidan takaa. Kaivuria käytiin sillekin näyttämässä.





Kohta hypättiin aidan yli Retroa katsomaan. Retro meinasi tulla ihan iholle ja Väinö oli vähän hätää kärsimässä. ritettiin leikittää Retroa, jotta se jättäisi Väinön rauhaan. Kaikesta huolimatta Väinö taisi tykätä, kun Retro yritti Väinön kädessä olevaa suihkuharjaa kiinni.






Lopuksi sitten meni hermo ihan tyystin. Sitten hypättiin aidan yli toiselle puolelle.




Aidan takaa löytyi traktoreita. Junan kanssa uunin alaluukusta löytyi ihan uusia pikku-pryijjia.




Väinö sai maistaa kiiwiä. Nam nam.






 Vielä ampaistaan kaupassa käymään ja katsotaan sitten olisiko auto saatu korjattua. Viimeksi siitä oli vain laturinjohto irti ja se oli helppo korjata.



 Mummosta on otettu kotiin viemisiksi naamakuvia. Väinölle iskiessä mummo-ikävä ei mummon fb-profiilista ole ollut paljoa hyötyä. Montaa naaman kuvaa sieltä ei löydy.. Nyt voidaan siis katsoa naamankuvia kotikoneeltakin.




Näihin kuviin ja tunnelmiin kuittaa Team Nimeni on Väinö tällä erää.

torstai 24. tammikuuta 2013

Ezkimot kevättä kohti



Aurinko paistaa ja se peräti hitusen jo lämmittää. Tietty pitää vähän ulkoilla. Tuuli oli tänä aamuna niin kylmää, että piti pukea Väinö eskimoksi. 







Pupueskimo


Väinö haluaa aina lähteä pihatraktorin kanssa tutkimaan maailmaa. Oma kuja ei enää riitä, vaikka aika pitkä sekin olisi. Väinö ei missään nimessä halua ikinä kääntyä kotiin päin. Vasta kun voimat ehtyvät, Väinö suostuu kääntymään, mutta sitten herra pitäisikin kantaa. Onneksi on ahkio minkä äidit voivat napata mukaan retkelle. Sinne mahtuu niin eskimo kuin traktorikin.




Retkeilyn jälkeen hinkattiin äiTiile autoa jäästä ja mentiin sitten itkupotkuraivarin saattelemana sisälle. Väinö yritti vielä viime hetkellä lähteä tutkimusretkelle ja raivostui, kun hänen korkeutensa kannettiin eteiseen.

No, raivo laantui hetkessä, kun kannettiin junanradat keittiöön. Niitä rakennettiin hetken aikaa, kunnes Väinö huusi: "Tajo!". Piti siis hakea duplot esiin, mutta ensin kerättiin rata pois. Väinö ihan oma-aloitteisesti alkasi nakkelemaan paloja laatikkoon hirmuisella kiireellä.

Taloa rakennettiin. Laatikosta löytyy niin sairaalan palaset kuin maatilan rakennuselementit ja tehtiin sitten yksi vähän isompi talo niistä kaikista. Maatila-sairaala, jonka katolla on kukkia ja eläimiä.








Meinasi iskeä raivokohtaus kukan tiputtua katolta. Kääääk! Väinö sen keksi sitten laittaa ihan itse takaisin vähän eri kohtaan.


"kUkkka! kUkkaaaa!"



Kriisi ohi, kukka paikallaan


Nyt kun meillä on tämä uusi kone, postauksen tekeminen on helpompaa. Kuvien käsitteleminen sen sijaan on entistä vaikeampaa, koska wakawanha kuvankäsittelykoneemme (vuosimallia maailman ensimmäinen läppäri) alkaa hyytyä. Se saa jotenkin osan uusista kuvista harmaiksi ja sitten niitä ei enää pysty pelastamaan. Tietty ne parhaimmat kuvat se tyhmä kone sitten menee pilaamaan. 

Meillä olisi kuvankäsittelyohjelma levyllä, mutta sitä ei löydy mistään. Pitää harkita pistänkö Tiin ostamaan netistä opiskelijahinnalla photoshopin vai mitä tehdään. 








Nyt odottelen, että Väinö herää (ei ole tainnut vielä nukahtaakaan) ja sitten iltapäivällä lähdetään tätilään.

Mummo ja täti olivat tiistai-iltana Väinöä hoitamassa, kun olin harrastamassa rodeota (jonka jälkiseurauksena olisin saikulla, jos kotiäitiydestä sellaisella voisi olla) ja Väinö oli ollut oikein innokas hepuliherra koko illan.

Vielä lopuksi puheenkehityksestä. Väinö sanoo välillä jo pitkiä lauseita. Asta-mummi tänään töissä, kissa piu pau syö leipää, mummo tulee tänne (osoitti samalla viereensä lattialle).. Sanat alkaa olla aika selkeitä ja lauseet rakentuu aika hyvin. Kissaa on sanottu vain kissaksi Väinölle, mutta joskus tulee puhuttua Piu pausta. Väinö on sen nimen heti bongannut muistiinsa.

Niin joo, Väinö on nyt parina päivänä syönyt todella hyvin. Taisi pikkuherra kuulla neuvolassa, että pitää syödä ja otti heti opikseen. :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Neuvola, kuvausopiskelua ja palomiesmonumentti




2-vee neuvolassa käyty ja kuvausta opeteltu. Väinöstä saatiin hauska video myös.

Ensin ne neuvolakuulumiset. Meillä olikin uusi neuvolantäti, joka oli hirmuisen mukava. Paula-tädin jälkeen kaikki muut ovat tuntuneet hissukoilta ja vähän tympeiltä, mutta nyt meillä taas on ikioma täti, joka on iloinen ja helpostilähestyttävä. Väinö vähän ujosteli. Ensimmäisenä kerrottiin vähän yleisesti kuulumisia; nukkumiset, syömiset, kehitys.. Väinö sai onkia magneettikaloja, joka onnistui vaikkei Väinö sellaista peliä olekaan ikinä kokeillut. Sitten piti piirtää malliviivojen mukaiset viivat, mutta Väinö teki omaa sotkuaan. Pikkiriikkisillä helmillä testattiin näköä ja kaiketi pinsettiotettakin vielä. Väinö on kova keräämään lattiasta millin kokoisia roskia, joten se tehtävä sujui helposti. Palikkatorni nousi korkealle. Kaikki palikat Väinö pinosi ja sai kehuja. Kun täti yritti kerätä palikat laatikkoon, Väinö hermostui ja repi palikoita itselleen.

Punnitus ja pituuden mittaamiset sujui hyvin. 88 senttiä pitkä ja 12 kiloa kevyt on Väinö. Puolen vuoden takaa pituutta on kertynyt vähän vajaa viisi senttiä, mutta painoa vain puoli kiloa. Väinö on aina mennyt painon puolesta miinuskäyrillä, mutta suhteellisen tasaisesti. Nyt notkahdus oli selvä. Myös pituuskäyrä on notkahtanut miinukselle. Kasvukontrolli saatiin puolen vuoden päähän.

Väinö söi koko päivän taas hirmuisen nihkeästi. Ainoastaan yhdellä ruokailulla (kuudesta) Väinö vähän söi. Illalla upposi sitten suolakeksejä ja rahkaa. Pitää yrittää keksiä uusia ruokia, jotka uppoaisi. Yleensä kaikki pastaruuat uppoaa hyvin, samoin soijanakit myös. Tänään ei selvästikään ollut syömispäivä vaan leikkipäivä.





Sitten toiseen aiheeseen eli kuvaukseen. Väinö taisi tajuta tänään, että kun otan kuvan Väinöstä, se näkyy heti kamerasta. Pyysin Väinöä näyttämään pässiä kameralle (ylempi kuva) ja Väinö haki sen ja piti näytillä sen aikaa kun sain kuvattua. Sitten yhdessä katsottiin millaisia kuvia tuli.

Tähän väliin video kuvauspuuhista.





Kuvauksen jälkeen leikittiin kaikenlaista. Duploilla on kiva leikkiä Väinön kanssa. Väinö haluaa leikkiä talo-leikkiä eli äiti rakentaa maatilatalon ja Väinö asettelee traktoria ovesta sisään. Kanan pitää kurkistella ikkunoista.


Puuha Pete tiukasti iltapuuhissa mukana


Tässä lopuksi vielä äidin tekemä mestariteos! Tämä on siis palomiesten monumentti. Tuo pitkä härpäke on patsas ja sitä on tullut kaikki väki katsomaan. Poliisi oli paikalla hajauttamassa väkeä, ettei mellakkaa synny. "Pum pum"-mies eli lääkäri (jolla on stetoskooppi) oli lääkintäjoukoissa.






Rohkea palomies huipulla


Näin siis kunnioitimme palomiehiä, jotka tekevät tärkeää työtä. Muistakaas kaikki tarkistaa palohälyttimet! Meidän keittiön hälytin tarkistetaan joka kerta ruskeaa kastiketta tehdessä. Siinä onneksi on sellainen nappula, jota voi painaa näppärästi väärän hälytyksen sattuessa.
Häkävarottimessa Väinön huoneessa vilkkuu valo ja siitä on helppo katsoa, että hälytin toimii. Yläkertaan pitäisi hälytin myös hommata.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Touhutalolla touhuamassa


Kaasuteltiin aamupäivällä testaamaan Seinäjoen Touhutalon. Kahden tunnin leikkiaika maksaa yli 2-vuotiailta 12 euroa. Enempää ei kyllä varmasti jaksettaisi leikkiäkään yhteen putkeen.

Pallomeri oli Väinön suosikki. Varsinkin tämä mihin sai liukua mäkeä pitkin.




Sitten testasin Väinön kanssa tällaista todella jyrkkää mäkeä. Hieman meinasi olla liian kova vauhti, mutta onneksi vauhti hiljeni nopeasti liukumäen alaosassa. Väinö vain katseli haikeana pallomerelle päin.











Uudestaan ja uudestaan piti päästä laskemaan. Ellei äiti auttanut niin sitten kiivettiin itse.





Kolme eri mäkeä testattiin. Tii ja Vää testasivat tällaisen samanlaisen mäen, mutta vain korkeamman version.







Touhutalolla oli tosi kuuma. Harmitti, kun lähdin paksussa hupparissa matkaan. Pitkät kalsarit kävin riisumassa vessassa.




Tämä seuraava tasapainoilupötkö oli pallomeriliukujen jälkeen toinen suosikki. Tätä Väinö meni edestakaisin ja aina päässä hyppäsi isolla loikalla äitien syliin.




Oltiin enimmäkseen lattiatasolla liukumäki-kiipeämisiä lukuunottamatta. Väinö aina kiivetessä vähän kitisi ja olisi halunnut alas. Tykkäsi se sitten, kun tajusi, että mennään laskemaan. Lopulta herra alkoi vaikuttaa väsyneeltä ja hepuli iski.







Vielä testattiin nopeasti trampoliini, jossa olisi saanut helposti vaikka miten kovat vauhdit. Hyvin pomppi.







Tänne mennään toistekin. Saan treenata samalla kameran käsisäätöjä.

Tänne loppuun voisinkin kertoa meidän viimeaikaisista nukkumajärjestelyistä. Illalla Väinö nukahtaa helposti, mutta herää joka yö samaan aikaan. 00:50 Väinö alkaa kitisemään ja joudun ravata tunti kausia sängyn ja Väinön huoneen väliä. Väinö piristyy kohta ja sitten ei meinaa nukahtaa millään. Jos otetaan Väinö väliin toisen kitinän kuuluessa, Väinö saattaa nukahtaa nopeasti... Tai sitten valvotaan tuntikausia. Yleensä yövalvomiset ovat ainakin omalta osaltani kestäneet 3-4 tuntia. Aamulla sitten Väinö nukkuisikin vaikka miten kauan, mutta ollaan herätetty herra ihmisten aikaan, ettei päiväunet mene liian myöhäisiksi. Mahtaakohan tämä olla jokin 2-vee-vaihe vai onko huoneen uusi järjestys vaikuttanut uneen?

Uudenvuodenpäivänä vietiin pinnasänky varastoon ja kannettiin isojen poikien sänky alas. Samalla vaihtui sängyn paikka. Pari ensimmäistä yötä meni ihan hyvin. Väinö ei ole kertaakaan noussut itse sängystä pois, vaikka hyvin pääsisikin. Sitten alkoi se yökitinä ja yhtä yötä lukuunottamatta ollaan valvottu joka yönä tuntikausia.

Maanantaina on 2-vee neuvola. Mukava tietää herran tarkat mitat jälleen. Olisi ihana varastoida turvaistuimen  ärsyttävä "sylipalikka", mutta sitä pitäisi herralla pitää 15-kiloiseksi asti. Oma puntari näyttää Väinön olevan vasta vähän yli 12-kiloinen..

En muista olenko kirjoittanut tuttivieroituksesta. Ensimmäisen hammashoitolakäynnin jälkeen jätettiin sitten unitutit kerta laakista pois käytöstä, eikä niitä ole Väinö edes kaivannut.

Puhuminen kehittyy kovaa vauhtia. Kahden - kolmen sanan lauseita tulee päivän mittaan paljon.

Seuraavaksi tulossa sitten niitä neuvolakuulumisia. Kuulemiin!