lauantai 30. huhtikuuta 2011

Ensimmäinen banaanimaistiainen

Väinö sai ikioman ensimmäisen lusikkansa ja samalla sai maistiaisen banaanista. Väinö oli puuhakas oma itsensä, kunnes sai lusikan suuhun.


Sitten tuumailtiin mitä ihmettä suussa nyt oikein on.




"Sehän on tosi hyvää! Lisää lisää!" Väinö olisi varmasti syönyt koko banaanin. Väinö oli kuin pieni linnunpoikanen suu ammollaan, kun lusikka lähestyi. Kun maistiaiset olivat ohi, Väinö tunki lusikkaa itse suuhunsa ja pienet nyrkit tutisivat. Lisää olisi pitänyt banaania olla.




Ensi viikolla voisi sitten itse koittaa tehdä jotakin peruna ja/tai porkkanamössöä.


Eilen koitettiin asentaa uudelleen kuvankäsittelyohjelmaa, mutta sama vika siinä edelleenkin on. Ei aukea. No, täytyy käyttää hyväksi muiden laitteita ja kantaa ulkoista kovaleyä aina mukana. Kuvia olisi pilvin pimein jonottamassa näytille.


torstai 28. huhtikuuta 2011

4kk neuvola



"Lypsyhattu" päässä lähdimme neuvolaan. Odotushuoneessa olikin jo yksi vauva odottelemassa vuoroaan ja sitä Väinö tuijotti suu auki. Kohta tulikin lisää vauvoja ja tuttu perhe melkein naapurista.
Neuvolantätinä oli joku muu kuin vakiotäti. Kuulumisien jälkeen pikkumies punnittiin ja mitattiin. Hitusen vajaa 6,8 kiloa sanoi puntari ja mitasta saatiin lukemaksi 66 senttiä. Pään ympärystää mitattaessa Väinö söi mittanauhan toista päätä.

Sitten pääsimme lääkärin puolelle. Ensifiilis oli, että lääkäri on kiireessä etsitty varamiespalvelusta sijaiseksi, mutta ikävä kyllä se onkin neuvolan vakiolääkäri. Lääkärissä vähän kolisteltiin Väinön päätä seinään ja kuunneltiin sydäntä muutama sekunti. Ei sen kummempaa. Ai niin, ensin lääkäri kysyi kuulumisia, johon vastattiin, että "se on nyt vähän väsynyt". Siihen lääkäri kysyi "kuinka kauan tätä on jatkunut?". Oli siis päiväuniaika.



Sitten lopuksi vielä kuvia Väinön soittotreeneistä.


"Annas äiti se kapula niin mä näytän!"



"Mitä? toinen äiti kuvaa!"





"Voisko sitä syödä?"



tiistai 26. huhtikuuta 2011

Paluu äänekkääseen arkeen


Kuvassa Väinö 2 viikkoa tammikuussa.



Ääntä on tänään riittänyt pienestä pojasta. Väinö on koko päivän joko itkenyt, kitissyt tai huudahdellut tyytymättömänä. Huudahdukset eivät ole mitään pieniä hu-huita vaan "WÄÄÄÄ" ja "ÄÄÄYÄÄÄÄ"-karjaisuja.



Huomenna on 4kk-neuvola. Ei siis ollut tänään. Olen koko kuukauden muistanut, että se on tiistaina, mutta onkin keskiviikkona. Maanantain pyhä sekoitti koko viikon. Lääkärineuvola on tällä kertaa. Ensin käydään moikkaamassa ihanaa Paula-neuvolantätiä ja sitten mennään lääkärin kopeloitavaksi.



4 kuukauden kunniaksi maistettiin tänään pikkuruinen liru ensivelliä. Väinö imi sitä kuin viimeistä päivää. Taisi olla hyvää.



Kuvatonta meininkiä on edelleen. Kuvankäsittelyohjelman asennuscd on pyörinyt keittiössä iät ja ajat, mutta toki sitä nyt tarvitsee, kun muutama viikko sitten pistin sen jonnekin. "Eihän sitä taideta enää tarvita". No, täytyy katsoa jos olisi jotakin vanhoja muokattuja kuvia joita ei ehkä ole vielä käytetty täällä.



Huomenna sitten neuvolakuulumisia.


Muoks. Taisi blogger kuulla mun valitukset puuttuvista väleistä. Nyt oli joka välissä tuhat väliä, jotka eivät ainakaan yhdellä korjauksella poistuneet. Tietokoneet ovat omituisia kapistuksia.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäistä



Väinö sai elämänsä ensimmäisen pääsiäskorttinsa. Muuten ei pääsiäistä vietetty muuten kuin remontin merkeissä. Vajonnut kuisti nousi ja ÄiTii sai uuden agilityesteen kentälleen. Minä kylvin pikkupoikien kanssa hyötytarhaan kaikenlaisia siemeniä sillä aikaa.

Väinön kolmas kuukausi meni todella nopeasti. Huomenna on 4kk-neuvola. Onneksi tällä kertaa ei pikkumies saa piikkejä.



Lelukaaren kanssa lattialla on hauskempaa, kun joku on viihdyttämässä ja esittelemässä leluja. Ilman lelukaarta Väinö viihtyy aamupalan tekemisen ajan, kun ihmisiä ravaa edes takaisin ohi. Väinö myös liikkuu enemmän ilman lelukaarta. Väinö pääsee jo hitaasti möngertämään jaloilla ympyrää. Pää pysyy suurin piirtein paikoillaan, mutta jalat mönkii kovaa.


Ai niin, käytiinhän me ennen pääsiäisen pyhiä Seinäjoella ostoksilla. Mukaan tarttui tuo ihana body, housut, bamsesukkia ja tähtikuolahuivi. Väinöä kärrättiin vanhoilla rattailla, joissa sitten oli ollut iso hämähäkki kaverina. Se huomattiin vasta rattaita autoon lastatessa. Hämikset eivät onneksi ole vaarallisia ja se saikin jatkaa eloaan rattaissa. ÄiTii haaveilee uusista juoksurattaista. Tämä mamma ei paljon juoksua harrasta, mutta ÄiTii juoksentelee pikkukoiran kanssa lenkeillä.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kevätremppaa

Ei sitten tullutkaan kuvapläjäystä. Eikä toimi edelleenkään kuvankäsittelyohjelma, vaikka fyysinen muisti parani, kun tehtiin taikojamme.

ÄiTii on nukuttamassa erittäin väsynyttä mittarimatosta. Tänään oli remonttipäivä melkein aamusta iltaan. Saatiin vajonnut kuisti jollain ihmeen konstilla suoraksi. Varsinaiseksi ihmeeksi sen teki puuttuvat työkalut. Vasara, muutama puunkappale, vatupassi, kaksi töllistelevää naista ja Markuksen muskelit saivat kuistin kuitenkin suoraan. Tästä on hyvä jatkaa sitten talon ulkokuori uuteen uskoon. Keltaisesta tulee punainen.

Väinö kovasti kannusti työmiestä aina hereillä ollessaan. Lapsukaiset viihdyttivät Väinöä ja kyllä Väinö viihtyikin. Ulkona ei juurikaan olla oltu hengailemassa hereillä ja Väinö taisi siitäkin kovasti väsyä. Päiväunia vedettiin monta tuntia neljässä osassa.

Yläkerran remontti on vielä vaiheessa. Lähinnä laiskat äidit eivät ole saaneet aikaiseksi soittaa sähkömiestä paikalle ja tilata pintamateriaalia. Yläkerrasta taitaa tulla Väinön kerros sitten kun poika tarpeeksi kasvaa. Tai sitten sinne tulee makuuhuoneet ja alakerran makuuhuoneesta tulee jotain muuta.

Kuinka monta mahdollista remontoitavaa pintaa voi olla 1½-kerroksisessa rintamamiestalossa, jossa on alakerrassa 3 huonetta, kylpyhuone ja eteinen. Yläkerrassa on vain yksi iso tila. Ei väliseiniä. Pintoja tuntuu olevan loputon määrä ja vielä on monen monta pintaa rempallaan.

Ahkeraa kevättä kaikille! Kyllä täällä palataan kohta taas normaaliin blogeiluun, eli paljon kuvia ja vähän tekstiä. :D

torstai 21. huhtikuuta 2011

Iltahöpinöitä


Hyvät kansalaiset. Koneessamme on fyysinen muisti ihan loppu, joten en saa kuvankäsittelyohjelmaa auki. Huomenna menen illaksi Väinön kanssa mummolaan ÄiTiin ollessa koko illan agilitykisoissa. Otan ulkoisen kovalevyn mukaan ja teen sitten kuvapläjäyksen tänne. Paljon on uusia kuvia jonottamassa levyltä tänne blogiin.

Jostain syystä täällä ei aina toimi välit. Välit katoavat aina tietenkin sellaisesta postauksesta missä niitä on eniten. Pitänee opetella koodausta, jotta välit varmasti saadaan paikoilleen.

Väinöllä oli kolme iltahuutopäivää. Maanantaina oli kolmen tunnin superhuuto. Vauva tuntui melkein tukehtuvan itkuun. Ei auttanut tissi, tutteli, hyssyttely, kanniskelu eikä mikään. Sama toistui seuraavana iltana vielä pahempana. Tiistaina meni 3 tuntia 45 minuuttia ennen kuin herra nukahti. Keskiviikkona eli eilen pikkumies nukahti jo 45 minuutissa, mutta koko aika oli jälleen huutoa. Tänään sitten kokeiltiin tankata pikkupojalle maha täyteen puolen tunnin välein illalla ja se tuntui auttavan. Iltanukutus onnistui 40 minuutissa ilman huutoa. Taisi tankkaaminen auttaa.

Tällä mammalla viisaudenhammas alkoi vihoittelemaan. Se puhkesi jo muutama vuosi sitten, mutta alkoi kasvaa kohinalla vasta synnytyksen jälkeen. Se kasvaa ihan hassusti ikenen sivusta kohti poskea ja leukaa. Suun aukominen on vaikeaa. Mitenköhän saan suun ammolleen hammaslääkärissä? Milloin uskallan hammaslääkäriin mennä?

Suun aukomista tarvittiin sunnuntaina vaalitulosten selvitessä. Haukoin happea lähinnä järkytyksestä. En ikimaailmassa uskonut, että kukaan äänestäisi persuja. En nyt enempiä ala täällä keuhkoamaan.
Ehkä meidänkin perhe saa jossain vaiheessa muutaman ihmisen homofobian hieman lauhtumaan täällä raamattuvyöhykkeellä. En ainakaan tiedä yhtään ihmistä joka tuntisi homoja ja olisi fobiaa.

Onkohan Väinön aikuisuudessa asiat yhtään paremmalla mallilla? Joko homoilla on samat oikeudet kuin heteroilla? Tuskin. No, paljon on menty eteenpäin. Ei tarvitse katsoa kauaskaan lähihistoriaan, kun homous määriteltiin vielä sairaudeksi. Monissa maissa on vielä tänäänkin kuolemantuomio rangaistuksena homostelusta.




maanantai 18. huhtikuuta 2011

Lapsen nolaamisesta

Täytyy muutama sana sanoa tällaisesta aiheesta. Ei ole todellakaan tarkoitus pitää tätä blogia Väinön 15-vuotissynttäreihin asti (tuskin edes muutamaa vuotta kauempaa). Tämä on paikka jonne kirjoitan meidän arjen askareista, joita lukee lähinnä ystävät ja sukulaiset. Vauva-arki on välillä hieman kiireistä eikä ehdi soittelemaan ympäri Suomea Väinön kuulumisia. Täältä sitten jokainen sukulainen ja ystävä löytää Väinön kuulumiset. Ehkä myös joku esikoistaan odottava käy lukemassa millaista vauva-arki voi sitten muutaman kuukauden kuluttua olla. Kirjoitan sellaisia asioita, joita kuka vaan kyläinen voi meillä nähdä/kuulla tai ihan ventovieras meidän ollessamme kodin ulkopuolella. Tuskin vauvan kanssa nyt sentään tarvitsee kaapissa olla. Kertokaa toki, jos joku postaus on asiaton ja vauvaa nolaava niin toki sen sitten poistan. Joka tapauksessa hyvää kevättä kaikille Väinön kuulumisia seuraaville. :)

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Aurinkoa, puutarhaa ja tuulta

Kävin tänään puutarhamessuilla Seinäjoella. Paljon on taas puutarhaan tavaraa. Iltapäivällä ihmeteltiin vieraiden kanssa kesä- ja talvirenkaita. Savupiippukin saatiin "talonmiehen" voimilla lopullisesti umpeen naakoilta. Väinö sai katsella maailmaa ilman vaunuja. Ihasteltiin lumen alta paljastunutta nurmikkoa. (Kuvassa varsinkin Väinön nassu näyttää hassulta, ei se oikeasti ole tuollainen musta.)

Hitusen testattiin Väinön uutta menopeliä. Pitäähän maalla joka pojalla olla oma traktori!



Väinö tuntuu bongaavan hyvin kaikki 2-4 vuotiaat vipeltäjät. Tänään Väinö tarkkaili kovasti Viljo-poikaa. Väinö nauroi ja hihkui Viljolle.


Huomenna reipastellaan koko perheen voimin kolmen(?) kilsan päähän äänestämään. Saa tämä plösömamma vähän liikettä niveliin. Yhtään ei ole ikävä raskausmahaa. Vasta nyt alkaa tajuta miten kovasti se oli liikkumisen, nukkumisen ja olemisen tiellä. Mahasta on jäljellä vanha tuttu plösö, jota tässä koitetaan pikkuhiljaa sulatella..


Krookukset kukkivat jo täyttä höyryä. Huomenna taas kyykistelemään puutarhaan. Onpas kevät ihanaa aikaa. :)

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Väinön vuorokausi

Väinön vuorokausi alkaa eilisestä nukkumaanmenosta. 14.4. Torstai Nukkumaan mentiin 22:15 ilman huutoja. Väinö jutteli mukavia ja sitten alkoi tutin tiputtelu ja raajojen sätkiminen. Juuri mietin puoli minuuttia ennen Väinön nukahtamista, että tässä menee varmaan vielä vartti. Yöllä ei herätty kertaakaan vaan vasta aamulla klo 6:30. Kova nälkä pikkumiehellä oli. Kun nostan miehen sängylle ja vasta kömmin itse perässä pikkumies hyökkii jo kohti tissiä kuin piraija kädet ja jalat kohti. Rinnalla oltiin puolisen tuntia. Sitten vaipanvaihto. Hetkeksi leikkimään jumppamatolle. Sillä aikaa äidit pesivät hampaita, keittivät kahvia ja valmistivat aamupalansa. Tämän äidin vihoitteleva viisaudenhammas aiheuttaa sitä, ettei enää pysty hotkimaan ruokaa. Toinen äiti lähti 7:40. Väinö alkoi näyttämään nälkäiseltä, joten vähän jäi ruisleivästä syömättä ja mentiin sänkyyn imettämään. Siihen Väinö nukahti ja mamma myös. Päiväunet nro 1 klo 8-9. Yhdeksältä, kun Väinö heräsi hän näytti vielä väsyneeltä (samoin kuin minä). Odottelin hetken nukahtaisiko uudelleen. Sitten vähän imetettiin, vaihdettiin vaippa ja koitettiin viihdyttää Väinöä lattialla. Laitettiin Väinön lempibiisi soimaan, joka on jokin onkilaulu. Pikkumies alkoi kitisemään 9:30. Kokeilin sitten lämmittää tuttelia ja se auttoi hetkiseksi. Kohta kitinä jatkui ja tällä kertaa se muuttui huudoksi, jos aikoikin laskea Väinön sylistään hetkeksikään. Tässä vaheessa alkoi olla jo nälkä, mutta eipä sitä ennättänyt syömään. Vaippa vaihdettiin ja lähdettiin vaunuilemaan klo 10. Puolen tunnin lenkin ajan Väinö kitisi ja nukahti vasta kotipihassa. Jäin hetkeksi haravoimaan ennen kuin tulin sisälle ja Väinö jäi kuistille nukkumaan. Päiväunet nro 2 klo 10:30-11:30 Väinön herättyä vuorossa oli vaatteiden ja vaipan vaihto. Kestosta oli tullut kasto. Sen jälkeen imetystä ja vauvan viihdyttämistä, joka oli jälleen sylissä kantamista kitinöiden alettua 12:30. Tällä kertaa pullo ei kelvannut vaan siitä alkoi kova huuto. Vaunuilemaan lähdettiinkin sitten klo 13, jolloin Väinö nukahti melkein heti. Päivänet nro 3 klo 13-16:30 Vaimo tuli kotiin kolmen jälkeen. Minä kasasin Väinön valokuvakansiota teetetyistä kuvista. Odoteltiin jo kovasti Väinön heräämistä, joka tapahtui sillä hetkellä kun huomasin krookusten kukkivan takapihalla. Imetyksen, vaipan ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme kohti naapurikuntaa. Kävimme mummolassa hakemassa verkkoa savupiippuun, jonka naakat ovat valloittaneet. Samalla otimme ilon irti ja kävimme kahdestaan kaupassa, jonka jälkeen karautimme baariin, josta kotiuduimme vasta klo 4 yöllä. No ei nyt sentään. :D Klo 18:30 lähdimme ajamaan kotiin. Väinö nukkui vajaan 20 minuutin matkan ajan. Sen jälkeen oli taas imetys ja vaipanvaihto. Väinö oli hetken aikaa jumppamatolla leikkimässä. Sylittelyn jälkeen alkoi näyttämään uniselta mieheltä, joten klo 20 lkoi iltapuuhat. Minä sain vapaaillan ja vaimo sai tehdä iltajutut ja nukuttamisen. Katsoin sydänääniä ja sen jälkeen muokkasin muutaman kuvan. Yksi kuva on otettu tammi-helmikuun kovilla pakkasilla mittarista, joka näytti -32 astetta. Iltahuutoa oli 25 minuuttia ja kitinöitä 10 minuuttia. Pikkumies nukahti lopulta klo 21:10. Tällainen on meidän aikalailla normaali vuorokausi. Joskus on huutopäiviä, jolloin mikään muu ei kelpaa kuin sylissä kantaminen. Yleensä tälläinen päivä on, kun viimeisestä kakkavaipasta on kulunut 5-6 päivää. Puklulandia kuittaa tältä illalta.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Ruisleipä ja äidin toivelista

Jos leipä miehen tiellä pitää niin kuinka kauas imettävä, 3 kuukautta vanhan kiukkupussin äiti pääsee yhdellä ruisleivällä? Sillä pääsee kaksi lenkkiä. Ensimmäinen kaksi kilometriä rauhallista köpötystä. Sitten on kiukkupussin kanssa "vapaata" seurustelua. Toisen lenkinkin pääsee. Tosin puolet lenkistä on kuin treenaisi pikakävelyn mm-kisoihin. Sitten alkaa olla se ruisleipä kulutettu aika tehokkaasti. Äidin toivelista 1. Voisipa pestä ikkunat 2. Voisipa tehdä kerran viikossa kunnon siivouksen musiikin kera 3. Voisipa syödä joka päivä kilon suklaata lihomatta 4. Joskus voisi uppoutua hyvään kirjaan tai elokuvaan 5. Olisi mukava lukea hesari aamupuuroa syöden 6. Osaisipa lukea vauvojen ajatuksia 7. Pääsisipä laittamaan pihaa kuntoon 8. Pääsisipä puutarhamessuille (toteutuu!)

Kiukkupäivä

Tänään oli varsinainen huutokiukkupäivä. Väinö taisi nousta väärällä jalalla pinnasängystään aamulla. Tuntui, että poika oli heti jo väsynyt kun heräsi. Ei sitten nukahtanut tissittelyn jälkeen kuitenkaan. Jonkin ajan päästä tarjosin taas rintaa, kun alkoi olla kitinöitä, mutta se aiheutti kamalan huudon. Sitten koitin antaa pulloa hetken kuluttua. Se aiheutti yhtä kovan huudon kuin neuvolan pistokset. Pulloa kokeilin antaa vielä kahteen kertaan. Viimein onnistui ja pikkupojalla olikin kova nälkä. Sitten lähdettiin vaunulenkille. Poika nukahti jonkin ajan kuluttua ja nukkui vain puolisen tuntia. Sitten kelpasi hetken aikaa rinta, mutta sama kiukku jatkui sen jälkeen. Vajaa pari tuntia oltiin kotosalla ja taisteltiin pullon kanssa. Sitten lähdettiin vaunulenkille jälleen ja ajattelin mennä pidemmän lenkin, että Väinö saisi kunnolla nukuttua. No, Väinö heräsi 20 minuutin lenkkeilyn jälkeen. Kotiin oli vielä monen monta kilometriä, joten vähän reippaammin kävelin. Väinö oli vartin verran tyytyväisenä, kunnes alkoi huuto ja sitten mamma koittikin tehdä pikakävelyn uuden Suomen ennätyksen. "Mitä? Minäkö muka kiukkuinen? En ikinä!"

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Synttäreillä

Väinö oli tänään saman kylän pojan 6-vee synttäreillä. Taisi tehdä mieli kakkua, mutta täytyi tyytyä pullomaitoon ja helistimeen. Äidit kyllä vetivät kakkua Väinönkin edestä. Oli hyvää!
Pikkumies oli lopulta niin väsynyt, että nukahti Markuksen syliin. Väinö, joka ei koskaan nuku missään ikinä, ellei ole saanut huutaa ainakin kymmenen minuuttia vaunuissa tai puolen tunnin nukuttamisella. Kotimatkan (5min) nukkui, mutta heti kun päästiin kotiin ei väsystä ollut tietokaan. Väinö vain naureskeli. Tunnin kuluttua sitten lähdettiin vaunulenkille, kun kello lähestyi kuutta ja viimeisiltä kunnon unilta herättiin puoli kahden aikaan.


Kiva viikonloppu oli elisestä kitinäpäivästä huolimatta. Huomenna taas paluu arkeen, jolloin äidin aamupalan syöminen ja vessassa käyminen aiheuttaa huutokonsertin, kun pojun pitäisi jaksaa viihtyä pari minuuttia leikkimatolla.


Mukavaa viikkoa kaikille.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Suihkussa

Väinö pääsi tänään ekaa kertaa suihkuun. Piti ensin vähän aikaa totutella. Hetken kuluttua Väinö jo hymyili toiselle äidille, joka odotti pyyhkeen kanssa. Sitten uskalsi pikkupoika jo katsella vähän ympärilleen missä ollaan. Lopputulos taisi olla, että tänne tullaan uudelleenkin. :)

Puklupetteri punkassa

Ennen päivän aihetta muutama sana pelosta. Olen huomannut, että Väinö on alannut pelkäämään kaikenlaisia ääniä, kovaa naurua, melkein kaikkia ihmisiä ja milloin mitäkin. Väinö on kiinnittänyt enemmän huomiota meidän pikkukoiraan. Tänään koira nuuhki jumppamatolla makaavaa Väinöä. Väinö aukoili suuta kun koira lipaisi poskea. Sitten Väinö tarrasi kädellä koiran turkista kiinni (päästä) ja veti lujaa. Koira onneksi on niin kiltti, että odotteli koska joku tulee irrottamaan hurjan vauvan turkistaan. Sitten asiaan. Puklailu taisi tulla jäädäkseen. Niin tuntuu olevan monilla muillakin kolmikuisilla. Vaatteita menee pyykkiin monta kertaa päivässä. Pikkumies taitaa joutua joka päivä ammeeseen myös. Onneksi se on yksi Väinön lempijutuista. Vedessä on kiva polskutella. Naurua riittää, kunhan ei tule kylmä. Joskus tulee jopa itku, jos joudutaan lisäämään vettä kesken kaiken. Siitä tulee niin pelottava suhina. Tassu suuhun ja pipo silmille. Näin on hyvä aloittaa iltapuuhat.

Hyvää yötä kansalaiset ja kaikki ihanat blogin lukijat.



torstai 7. huhtikuuta 2011

Puklailupäivä

Tänään on puklattu ahkerasti. Autossa oli tullut yrjöt ja meni vaatteet vaihtoon. Poika oli superväsynyt kaikista jännittävistä uusista leluista joita mummolassa oli. Puolitoistatuntia taisteltiin nukahtamista vastaan, mutta tulihan se nukkumatti hakemaan lopulta. Yliväsyneeltä Väinö vaikutti. Hengitti aika tiheästi, huitoi käsillä, pää ja kädet tärisivät. Koitettiin nukahtaa tissille, mutta tuli vain iso puklu. Meni lakanat, pojan ypy ja minä itse pyykkiin. Uusi ypy päälle. Sitten ihan hetkisen päästä huomasin että kasto oli vuotanut jostain läpi. Mitä ihmettä? Muutamassa minuutissa. Otin vaipan pois ja se oli ihan kuiva lukuunottamatta pientä kohtaa lahkeensuussa, josta se sitten oli päästänyt läpi. Vaihdettiin sitten kerttis, ettei tarvitse enää kolmatta kertaa väsynyttä raukkaa kiusata vaatteiden vaihdolla. Vielä yhdet puklut tulivat pinnasänkyyn. Onneksi osui puklurättiin.
Koko kyläpahasemme tulvii niin, ettei meinaa oikein vaunuilla päästä mihinkään suuntaan. yhdessä kohtaa solisee kuin koski konsanaan. Pellolla on niin paljon vettä, että siellä on lauma joutsenia. Ne kai luulee sitä järveksi.


Puklulandia kuittaa. :)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vieraita

Meillä käy välillä lapsiperhe melkein naapurista kyläilemässä. Siinä saa Väinö huomiota ja miehen mallia kerrakseen ja rouvat saavat jonkun kiipeämään katolle ties mistä syystä milloinkin. Jälleen näkyy tv!
Siinä on Markukselle tulevaisuuden työmies kasvamassa. Katsotaan koska pikkumiehellä on ensimmäisen kerran vasara kädessä. Ehkä jo ensi kesänä kun alkaa julkisivuremontti pikku mökissämme.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Aurinko ei paista tänään. Tie on jo ihan sulanut. Useimmiten se on ollut kamalaa kuramössöä jossa on saanut työntää vaunuja voimiensa takaa. Oma lyhyt kuja on vain keskeltä sulanut. Kakkosauton alla näkyy maata, mutta siihen kohtaan ei lunta olekaan satanut koko talvena. Esikasvatettavat kukat ovat itäneet. Vielä niin pienen pieniä niin kuin Väinökin. Kirjastossa on jo hipelöity puutarhakirjoja. Mitähän uutta sitä tänän kesänä puutarhalle tekisi? Mitähän sitä syksyllä oikein suunnitteli? Ei enää muista. Uudet suunnitelmat kehiin.

Väinön ensimmäinen kesä lähestyy. Näkeeköhän Väinö syksyn lähestyessä ison parven nokkosperhosia? Ne kerääntyvät isoina laumoina kivijalkaan paistattelemaan päivää. Etsiiköhän ne sitten talviasuntoa talon rakosista?


Viime syksynä takasta tupsahti lepakko. Takan luukut olivat vähän raollaan ja kuulin rapinaa. Sitten näkyi pää. Luulin sitä hiireksi, kunnes se tuli kokonaan näkyviin ja roikkui pää alas päin. Siellä oli söpö karvainen naama. No, sitä söpöä naamaa lähdin kiljuen karkuun, kun se alkasi räpistelemään pitkin makuuhuonettamme. Ikkunasta näkyi lauma lepakoita lentävän metsään päin. Lippalakit päähän (jotain syystä tuntui turvallisemmalta niin) ja hommiin.

Suunnitelma A: Laitetaan ovet ulos asti auki ja hussataan lepakko ulos. No, ei sitä saatu edes yhdestä ovesta seuraavaan huoneeseen, joten..

Suunnitelma B: Otetaan talon ikivanhat ikkunat irti ja koitetaan saada lepakko lentämään ikkunasta. Totutuksessa kesti aikansa. Toinen ikkuna piti ottaa ulkopuolelta irti ja sisäpuolen ikkunasta piti ottaa kaihtimet ensin alas. Viimein saatiin lepakolle pakoreitti.

Tällä välin lepakko oli mennyt vaatekaapin päällä olevan laatikon päälle. Se mönki yhä syvemälle ja katosi näkyvistä kun yritimme huitoa lepakkoa lentoon. Piti rohkaistua ja ottaa koko laatikko alas. Lepakko kiersi taas huonetta tehden hurjia syöksyjä. Kello alkoi tikittää puolta yötä ja jostakin syystä viereiselle pellolle tuli traktori. Oli heillä varmaan hauskaa katsoa kun ihmiset heiluttelee pyyhkeitä ja huutelee jotain kummallista ikkunat pitkin ja poikin pihaa.

Viimein lepakko pääsi ulos ikkunasta ja toivottavasti onnellisesti laumasa pariin.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kylässä

Väinö pääsi tänään kyläilemään melkein naapuriin, jossa oli Väinön ikäinen pikkuinen. Hieman vanhempi poika kiinnosti Väinöä myös ainakin kahvipöydässä.