maanantai 18. marraskuuta 2013

Kroisantteja kiireisille



Tässä postaus pikaherkusta. Tutustuttiin tämmöiseen hassuun purkkikroisantti-hommeliin Turussa asuessamme. Silloin purkki oli keltainen. Yleensä nämä löytyvät kaupasta maitohyllyä vastapäätä.

Purkkin punainen kuori kuoritaan pois. Kun purkkia hieman vääntää, se posahtaa auki. Sisältä putkahtaa taikinarulla. Se rullataan auki. Veitsen avulla erottelen kroisanttikolmiot toisistaan. Juustoa voi lisätä maun mukaan kroisantin sisälle ja päälle. Ohjeessa lukee, että niitä paistetaan uunissa 12-15 minuuttia 200 asteessa. 180 astetta olisi ehkä ollut parempi. Kroisantin jäivät ehkä hitusen raa´aksi sisältä, joten alhaisempi lämpö ja pidempi paistoaika olisi ehkä ollut parempi. 

























maanantai 11. marraskuuta 2013

Jeikitään! .. ja tehdään suolalimppua


Minkä kyvyn maailma minusta saisikaan! Master Chef Suomi, täältä tullaan! No, ei todellakaan.. Siitä lisää leikin jälkeen. 

Tänään päätettiin Väinön kanssa jättää nämä oranssit seinät hetkeksi. Väinö ehdotti Touhutaloon menemistä. Ei kuitenkaan Seinäjoelle asti menty vaan Ilmajoelle leikkipuistoon. Aina jotenkin päädytään nuorison suosimaan pikkuleikkipaikkaan. Ei koskaan löydetä sitä parempaa leikkipuistoa ilman kavereiden suunnistusapua. No, Väinölle näytti kelpaavan tämä töherrelty puistokin. 









Kivaaa!












Käytiin puistoilun jälkeen kaupassa. Sitten köröteltiin vanhaan työharjoittelupaikkaani iltapäivätoimintaan koululle. Väinö meinasi, että se on "kerho". Parkkiksella Väinö huuteli perään ja muistutti, että tuosta ovesta mennään. Ollaan salissa oltu joskus vuosi sitten viimeksi, kun siellä oli perhepäivähoitajien leikkikerho. Väinö muisti selvästi vielä paikan. 
Ei menty saliin vaan pihan poikki kohti eskarin tiloja. Väinöä vähän jännitti eteisessä, missä riisuttiin ulkovaatteet. Kuului lasten ääniä. Vaihdoin ohjaajan kanssa kuulumisia ja moikkasin lapsia. Sitten leikittiin Väinön kanssa palapelillä ja Väinö seurasi haltioituneena miten pojat leikkivät. Aika pian jo lähdettiin pois, sillä lapsilauma lähti välipalalle toiseen rakennukseen. Väinö oli ihan ihmeissään, että minne pojat katosivat. Väinö peräti sanoi heitä pojiksi. Yleensä kaikki aikuista pienempi on "vauva". Vain harvat ja valitut ovat "lapsia" ja vielä harvinaisempaa on olla "poika" Väinön mielestä. :) 
Jäätiin sitten "toiseen leikkipuistoon" eli koulun pihaan kiikkumaan ja pyörimään hetkeksi. 

Kokkimestari taikoi eilen ihanan ihanaa leipää iahn omin käsin. Kaapista kaiveltiin grahamjauhoja. Harmittelin, kun ei ollut mitään siemeniä. Kun vain aikamme kaappeja pengoimme, löytyi auringonkukansiemeniä (joita Väinö maistoi ja sanoi Puuha-Peten siemeniksi = auringonkukkalaakso) ja sesamin kurimattomia siemeniä. Niitä lappasin desikaupalla taikinaan. Suolaa laitoin enemmän mitä ohjeessa luki. Myös kaikenlaista muuta maustetta heitin sekaan. 




Vesi kielellä odotettiin herkkua uunista.. Se olikin todella suolaista. :( Upposi se sitten, kun laittoi paksulti tomaattia päälle. Seuraava leipä tulee sitten olemaan vähemmän suolaista ja voisi vaikka raastaa porkkanaa taikinan sekaan. Miten nämä leipomukset ei ikinä mene niin kuin Strömsössä? Siksi varmaan, kun ei se reseptin seuraaminen ole koskaan se minun juttu. Aina pitää vähän soveltaa ja säätää. 

perjantai 8. marraskuuta 2013

Muovailuvahamies


Väinön mielestä paljain käsin muovaileminen on ihan nynnyjen hommaa. Pikkumies käyttää muovailemiseen ruuviväännintä. Hauskinta on, kun uovailuvaha tarttuu vääntimeen ja pyörii. 

Tässä nyt se korkeista korkein torni. Se oli melkein kattoon asti. Väinö seisoo jakkaran päällä kuvassa. Olkaa niin kuin ette huomaisikaan kaapin päällä olevaa sekasortoa. 




Väinö tekee aika usein muovailuvahasta jonkinlaista "jonoa". Pienet palat lyntätään peukalolla pöytään ja asetellaan vieriviereen. 
















Tossu-kissanpentu on kasvanut hitaasti. Tuon suurempaa siitä ei varmaan tulekaan. Kissat elävät melkein sulassa sovussa. Joskus Piu pau käy varulta hussaamassa Tossua, ettei totuus unohdu. 





Väsynyt Väinö katsomassa Pikkukakkosta

Oltiin eilen kyläilemässä. Väinö sai leikkiä puolta nuoremman tyypin kanssa. Tuumattiin, että herrat ovat syömisasioissa kuin yö ja päivä. Kaveri veti kaksin käsin kaiken mitä annettiin ja olisi kernaasti syönyt vielä paljon lisää. Väinö taas otti pikkuhaukun pullasta ja oli siihen tyytyväinen. Toisella kertaa Väinö halusi näkkäriä, kun kaverillakin oli. Pullaakin haukattiin taas pikkupuraisun verran. Väinö saisi ottaa vähän mallia kaverilta mitä ruuan kanssa tehdään. 

No, ei tällä erää nyt muuta. Pottatreenaus on hieman edistynyt. Kunhan ei ole housuja jalassa niin pottaan osuu kaikki mahdollinen. :) Väinö jopa osaa itse käydä hakemassa potan "rinkulan" pesusta ja juoksee sen kanssa potalle. Lahjonta oli ratkaiseva tekijä. 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Legotornia ja viulunsoittaja katolla



Väinö ja Väinön missio "maailman korkein torni" oli päivän hommina. Ensin Väinö rakensi tornia itse. Kun ei enää ylettänyt, niin halusi herra jakkaran.




Kun sitten Väinö sai housut jalkaan, tehtiin vielä isompi torni. Kamerassa on kuvia tornin kaadosta. Pitääpä laittaa niitä sitten myöhemmin.


"Äiti, Väinö ei yyty!"

Välillä "nukuttiin" Väinön ja Paavo-koiran kanssa väliaikaispetissä.








Sillä aikaa, kun Väinön kanssa imuroitiin ja pestiin lattiaa, Tii oli kiipparoinut korkealle. Makuuhuoneen ikkunasta kurkittiin onko se jo tippunut.











Siellä se pomppii katolla

Eikä tippunut!

Käytiin sitten päivällä Jari Mäki Oy:n avajaisissa. Väkeä oli kuin pipoa. Sieltä sitten kaasuteltiin kauppaan ja otettiin ihka oikeat pitsat mukaan. Nam nam. 

Yritin kuvata Väinön angry birdsejä, mutta Väinö laittoi kädet eteen ja sanoi, ettei saa kuvata. No, lopulta Väinö sitten esitteli, että tässä on "änni pööts ja änni possu".





Yläkerrasta hain satulan alakertaan. Huomenna pitää se päivän valossa kuvata yltä, alta ja molemmista sivuista. Myyntiin menee se. 




Saatiin viikonlopun aikana hieman tehtyä laminaatteja yläkertaan pitkästä aikaa. Aika kauan se homma oli vaiheessa. Josko nyt saataisi vihdoin se homma päätökseen.. 

Heräsin tänään klo 7 ja lähdin saman tien tallille. Oli ihanaa olla hipihiljaisessa maailmassa köpöttelemässä hevosen kanssa. :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

Ensilunta ja työasioita


Ensilumi satoi näille huudseille 17.10. Kuulemma muualla päin Ilmajokea ei niin paljon lunta ollutkaan kuin täällä Nopankylässä. Katsottiin Väinön kanssa ikkunasta kuinka taivaalta satoi jotakin valkoista. Väinön mielestä se oli "kääpäsiä". Lunta tuprutti vain hetken aikaa ja kun päästiin ulos, olikin jo lumisade loppunut. 














Lumi suli parissa päivässä, eikä vielä ole sitä tullut lisää. Ihan mukavaa, ettei tarvitse liukkaalla ajella Vaasaan kouluun. 

Työharjoittelu päättyy tänään. Viisi viikkoa meni ihan siivillä. Oli hauskaa ja mielenkiintoista. Sain ihan vapaat kädet heti alusta alkaen ja tekemistä riitti. Tämä viimeinen viikko on ollut tutkintoviikko, josta on arviontitilaisuus vähän myöhemmin. 

Eilen oltiin aamupäivällä hammashoitajalla. Väinö leikki odotushuoneessa leluilla ja kyseli "missä hammasjääkäli on?". Kohta sitten hammashoitaja kutsui meidät sisään. Väinö vähän ujosteli eikä olisi halunnut istumaan hammaslääkärintuoliin. Otin lopulta Väinön syliin vauva-asentoon aj sitten yritettiin houkutella Väinöä avaamaan suunsa. Siinä olikin hommaa. Väinöllä oli suu tiukasti kiinni, silmät myös ja vielä lelu suun edessä. Lopulta, kun hampaat saatiin vilkaistua läpi, saatiin Väinöä kehua ylenmäärin. 
Kohta olisi pitänyt taas avata suu, kun hoitaja halusi laittaa fluorimössöä. Väinöllä jo alahuuli väpätti, mutta ihan vähän mössöä sitten saatiin muutamaan hampaaseen. Jätettiin sitten mössönlaitto siihen, ettei ihan itkua tule. Kun oltiin lähdössä, hoitaja antoi hammasharjan ja sitten vielä tarjosi Väinölle tarjotinta, joka oli täynnä kaikenlaisia leluja. Väinö epäluuloisesti hiipi kohti leluja samalla tiukasti kulmien alta hoitajaa tarkkaillen. Väinö tuntui ajattelevan, että "se varmaan hyökkää suuhun heti, jos ei ole varovainen". Väinö sai otettua tarjottimelta sitten sellaisen löllö-liskon. 
Autossa Väinö oli taas jo oma itsensä. Löllö-lisko oli kiinnostava ja sillä Väinö leikki. Kauppaan mentiin seuraavaksi ja ajattelin, että Väinö voi liskon ottaa mukaan kauppaan. Yleensä ikinä leluja tai mitään muutakaan ei oteta kauppaan ja piste. No, Väinö on hyvin sen oppinut, sillä hän jätti liskon ihan oma-aloitteisesti autoon odottamaan. 

Ehdin olla kotona puolisen tuntia, kun jo piti kiiruhtaa työharjoitteluun. Sieltä menin sitten suoraa iltakouluun Vaasaan. Englanti alkoi. Illalla olin kotona vasta yhdeksän jälkeen. 

Seuraava työharjoittelu olisi pakko olla palkallinen, sillä on pakko laittaa Väinö sitten kunnalliseen hoitoon. Tämä viiden viikon harjoittelu oli vain 4-5 tuntia päivässä, joten mummo pystyi sen aikaa Väinöä hoitamaan. Seuraava harjoittelu luultavasti on ainakin 8 tuntia päivässä..