torstai 28. kesäkuuta 2012

Minä sain postia!

 Tänään kävin meillä puolitoistaviikkoa vierailevan Annan kanssa (ja tottakai Väinö oli mukana) katsomassa lehmiä ja vasikoita naapurissa. Palatessa otimme postin postilaatikosta ja mitä sieltä löytyikään! "Sinulle on postia"-paketti saaapui.


Ensimmäisenä paketista kuoriutui ihana örrimörri-avaimenperä, joka vähän jo antoi vinkkiä kuka mahdollisesti olisi salainen blogiystäväni. Joskus näitä avaimenperiä ihastelin jossain blogissa. Nyt olen onnellinen oman örrimörrin omistaja.
Paketista löytyi myös "äiti"-sukat ja mustat sukat. Suklaasaippua ja örrimörri pääsivät yhteiskuvaan.


Sain aivan ihanan tuunatun peilin! Väinökin ihastui tähän heti sillä pienet kätöset heti alkoivat tavoitella tätä.



Ihanan iloisen värinen. Täytyy tuumata tälle sopivaa paikkaa (johon pikkumies ei ylty). Kiitos miljoonasti salaiselle ystävälleni paketeista! :)

Jos ihastuit Örrimörriin niin kannattaa kurkistella tänne: http://neulojainen.blogspot.com/ (Tuolta kautta itse törmäilin niihin ihanuuksiin, joten sieltä varmasti löytyy vaikkei nyt suoraa linkkiä olekaan.)

Oma pakettini lähti aika viime tingassa, sillä olin ihan varma, että toinen pakettikuukausi olisi heinäkuu. Onneksi sain muistutusta sähköpostiin ja sitten nopeasti keksimään pakettiin sisältöä. Alunperin ajattelin paneutua salaisen blogiystäväni blogiin ja keksiä jotain sellaista mitä salainen ystäväni tosiaan haluaisi tai tarvitsisi. Ajattelin myös kirjoitella vähän pidemmästi kirjettä paketin mukaan.
Ihan varmasti ensi vuonna osallistun uudelleen, jos vain vielä Väinön blogia kirjoittelen.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kukkia, muroja ja viiniä


Heti alkuun hauskoja Väinön syömiskuvia. Väinö sai maistaa ihan oikeita kaupan muroja ensimmäistä kertaa. Hyvää taisi olla.






Paavo rakastaa kanoja. Se makoilee ihan niiden edessä ihan vain niitä vartioiden. Jos ne tarvitsevat hellää hoivaa tai vaikka märkiä pusuja niin Paavo on aina valmiina auttamaan.




Kanat ovat tehneet omat kuopat kukkapenkkiin. Siinä ne kylpevät mullassa ja paistattelevat päivää.




Väinö on päässyt äiTiin kanssa lenkille sillä aikaa, kun olin tallilla. Tässä piti olla kuva ihanasta koivumetsästä, mutta kuva ei suostunut menemään tähän kohtaan vaan pomppi alkuun tai loppuun, vaikka miten yritin sitä siirrellä, joten se kuva päätyi bittiavaruuden roskakoriin. Ei kannata siis yrittää siirrellä kuvia vierekkäin.




Sinivaleunikko on avannut ensimmäisen nuppunsa. Jos tätä saisi pellollisen verran kukkivana niin voisin ottaa!



Jos joku haluaa kurjenpolvea pellollisen niin sitä löytyy! Muutama ojakellukka kelluilee paikka paikoin ja se on kyllä ehdottomasti suosikkini luonnonkasveista. Pitääpäs ottaa joku päivä kuva näytille.




Tänä kesänä istutetut kaunokaiset löysivät paikkansa ja tuntuvat viihtyvän.




Meille oli ilmestynyt postilaatikkoon yllätyspullo kuohuviiniä. Se oli vieläpä hienossa perhospullossa. Sitä ei maisteltu juhannuksena vaan juhannuksen jälkeen sunnuntaina. Samalla nautiskeltiin suklaakääretortusta. Oli juuri sopivaa syötävää ja juotavaa katsella tallentimesta kaksi Greyn anatomian jännittävää jaksoa.





Juhannus meni ihan rauhallisissa merkeissä. Tii oli juhannusaamun töissä ja meillä oli vieras yötä. Vieras vietiin lauantaina juhannushäihin päivällä. Väinön päiväunet venyivät ja vanuivat. Sitten kun äiTii meni päiväunille riippukeinuun ulos ja Väinö kuistille niin naapurin jätkälauma paukuttelivat ilotulitteita.. Mukavasti oli metsäpalovaroitus voimassa ja mietin mahtaako meidän kesanto syttyä tuleen. Ei onneksi. Kolme vuorokautta saatiin kuunnella musiikkia, mutta onneksi heillä sentään oli hyvä musiikkimaku.
Ensi juhannuksena lähdetään sitten maalle pakoon tai laitetaan Väinö hoitoon ja pistetään paremmaksi.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Paljain varpain riippukeinussa

Syreeni

Japanin hanhikki

Särkynyt sydän

Kesäiset kasvikuvat heti alkuun. Sitten lasketellaan! Väinö ei ole paljon pihalla lasketellut, mutta heti jos vähän kannustaa ja on ottamassa herraa alhaalla vastaan, niin Väinö laskisi vaikka sata kertaa putkeen.

 


Riippukeinu piti asentaa tottakai. Ilman sitä ei ole kesää.


Väinön sukkakin hukkui siinä riippuessa ja söpöistä varpaista piti napsia muutamat kuvat ennen kuin varpaat joutuivat takaisin sukkaan.


Pässinpäät keksivät viihdykettä..


Olimme virittäneet isot vuohet kesälaitumelle ja laittaneet portin kiinni talvitarhan puolelle. Päästimme pikkuiset talvitarhaan ja niille vapaan kulun vuohelaan. Isot vuohet tietenkin olivat murtautuneet portista ja koko vuohela oli hyrskyn myrskyn! Jooseppi-vuohi kantoi roskapussia ylpeänä.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Maaseudun kesä

 Maalla on mukavaa. Ruohonleikkuri on rikki ja korjauksessa, jos ihmettelet missä kesannolla Väinö kahlaa. Seuraavassa kuvassa ajellaan keskellä oikeaa kesantoa. Ei sentään nurmikko kasvi ihan niin nopeasti kuitenkaan viikossa.
 Vedettiin eräänä iltana Väinö kanssa pyörällä edes takaisin omaa kujaa. Muuten olisi voinut lähteä kauemmaksi, mutta Paavo juoksi vapaana perässä. Pyöräilyn jälkeen rapsutettiin maaleja vanhasta ovesta. Se saa uuden maalipinnan niin kuin koko talo tässä kesän mittaan.
 Kanat ovat kotiutuneet hyvin. Olga tykkää tunkea itsensä yöksi heinäpaalin rakoseen. Kaksi muuta ovat aina jossain korkeammalla. Olga ei pahemmin orsia kaipaa.
 Kanoja on kiva tarkkailla portailta. Niiden jalkahöyhenet vain viuhuu menemään ja kanojen kävelytyyli on aikamoista lyllertämistä ja vaappumista.
 Paavon mielestä kanat ovat selvästi leikkikavreita. Hitsi, kun ne menee pakoon.
 "Hei! Leikitäänkö "kymmenen tikkua laudalla"?"
 "No, entä sitten "kuka pelkää mustaa Paavoa"?"
 Vuohet eivät juurikaan kanoista piittaa. Tässä lempivuoheni Iisakki paistattelee iltaa kesälaitumella.

Iisakki on hiljainen vuohi, joka tarkkailee tilannetta pienen välimatkan päässä. Se ei tunge syliin, mutta tykkää olla rapsuteltavana. Se rakastaa pyörän tai kelkan perässä juoksemista.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Leikkipuisto testissä

 Tänään testattiin Jurvassa yläasteen vieressä olevaa leikkipuistoa. Oli kyllä uudet pelit ja vehkeet! Väinö piti kovasti monen monesta härpäkkeestä. Keinulauta aiheutti naurunkäkätystä.
 "Ylemmäs, ylemmäs!"
 Tasapainoa kehitettiin kävelylaudalla, joka vähän keikkui.

 Paras kaikista oli ehdottomasti tämä kiipeily-/laskettelupaikka. Jotta Väinö pääsi laskemaan liukumäkeä, piti mennä ensin pieni tasapainoilurata läpi.
 Kesken kaiken piti vähän väännellä ruoria. "Hii-o-hoi! Maata näkyvissä!"
 Ruorin pyörittelyn jälkeen Väinö kiipesi joko karrhunkävelyä ylämäen tai sitten mummon tukemana. Sitten vielä vähän kiipeämistä tasolle ja niin vain herra pääsi huipulle ja laskemaan!
 Vähän jännittää. On niin korkea mäki!
 Onneksi on tuki ja turva mukana.

 Väinö lasketteli varmasti kaksikymmentä kertaa putkeen. Välillä kokeiltiin pääsisikö ylös jotain oikoreittiä.

 Vielä istuskeltiin vauvakiikussa. Väinöä kiinnosti muut leikkivät lapset. Harmi, että he olivat aika paljon Väinöä vanhempia.


 Tästä vempaimesta, jonka nimeä en tiedä (enkä koskaan aiemmin tällaista ole nähnytkään) Väinö tippui jatkuvasti siinä yksin ollessaan. Se oli hirmuisen liukas, mutta äidin kanssa Väinö ei kauaa viihtynyt härpäkkeessä pyörimässä.
Leikkipuisto sai Väinöltä täydet kymmenen pistettä! Nyt ei tullut kuvattua niitä leikkikohteita, joita Väinö ei kokeillut. Vanhemmat lapset kiipeilivät kiipeilysenää tai verkkoa pitkin, oli isompia liukumäkiä ja vaikka mitä. Luulen, että täällä viihdytään Väinön kanssa vielä monen monena vuotena leikkimässä.

Leikkipuiston lisäksi Väinö pääsi käymään kaatopaikalla ja kaupassa. Kyllä uni maittoi kotimatkalla ja varmasti vielä jonkin aikaa pikkuherra nukkuu..
Viime yö ei mennyt paljoa nukkuessa. Väinö heräsi yhden aikoihin ja rallatteli, kitisi ja yritti kontata sängystä pois puoli neljään asti. Kahden aikoihin Väinö otettiin väliin nukkumaan, mutta leikkimään olisi pitänyt päästä. Onneksi äiTiillä ei ollut herätys viideltä vaan oli luvassa iltavuoro.