3 kk neuvola

Eilen oltiin neuvolassa. Pikkumies oli kasvanut huimasti jälleen. 6150g (+800g), 63,5 cm (+2,5 cm). Mies ei ollut niin pirteänä, kun päiväuniaika alkoi olla jo. Ei yrittänyt tavoitella leluja mikä on aika harvinaista. Yleensä kädet viuhtoo hurjana kohti lelua. Lopuksi pikkumies sai kaksi rokotusta. ÄiTii sai olla se joka pikkumiestä piti paikoillaan. Ensimmäisen piikin jälkeen itku alkoi jo loppumaan, mutta toisen piikin jälkeen kesti jonkin aikaa saada pikkumies rauhoittumaan. Se varmaan ajatteli, ettei tämä kidutus lopu koskaan. Iltapäivällä sitten oli jotain kipuja, kun Väinö huusi naama punaisena. Annettiin sitten nestemäistä panadolia, joka auttoi hetkessä. Illalla Väinö oli kipeän näköinen ja lämpöä oli hieman. 37,5 astetta. Kuitenkin Väinö jaksoi vähän hymyilläkin. Annettiin ennen nukkumaan menoa annos panadolia. Yö menikin sitten ilman heräilyjä. 8 tuntia nukuttiin ja sitten vielä puolitoista tuntia aamun syötön jälkeen. Tänään Väntinen onkin ollut jo oma itsensä.

Iloa ja naurua keltaisessa talossa

Yömyöhäällä täällä kirjoitellaan. Pikku-ukko sammui puoli 9, minä klo 9, kunnes puolen tunnin päästä Pink piti konserttia meidän makuuhuoneessa ja heräsin. Ei sitten enää uni tullut. Pikkupoika on aika usein ilopilleri. Yleensä ilopilleri katoaa juuri kun saa kameran kaivettua esiin. Onneksi aina joskus onnistuu ilopillerikuvatkin. Tässä yksi ilakointi.

Leikkejä

Mitä tällaisen kolme kuukautta vanhan kanssa oikein voi puuhata päivät pitkät? No, vaikka mitä. Aamun ensimmäinen leikki on "kuinka monta imsevimseä saan kuolattua ennen kuin pyykit ovat kaapeissa?". Väinö tarkkailee pyykkien ripustusta ja saa kuivaliinan, harson tai jotain muuta kuolattavaksi sillä aikaa. Leikkimatto on muutaman kerran päivässä käytössä lyhyen aikaa. Väinö ei kovin kauaa siinä viihdy viihdytettävänä.

Löydettiin tämmöinen soitin kirppikseltä ja se oli Väinön mieleen. Kapulaa oli kiva heitellä pitkin lattiaa.

Ja kun tyhmä äiti ei enää jaksanut enempää kontata pöydän alla etsimässä sitä, niin sitä ei enää laitettukaan Väinön käteen. Sekös poikaa harmitti. Sillä oli myös mukava muksauttaa itseään päähän.

Päivään kuuluu myös treeniä. Mahallaan Väinö ei oikein tykkää olla, mutta sitä treenataan pienissä pätkissä. Istumaan ukkeli haluaisi kaiken aikaa. Sylissä pääsee jo ilman apua istumaan itse, selällä maatessaan vetää käsillä itsensä ylös kun pitää herran käsistä kiinni. Jos ei apuvoimia ole saatavilla niin yritys on siitä huolimatta kova. Nykyään Väinö on löytänyt tavan vähän liikahdella makoillessaan. Kantapäillä vedetään itseään liikkeelle. Samalla nostetaan pyllyä niin johan pääsee liikkumaan. Pullosta juodessaan poika meinaa välillä tippua sylistä kun yhtäkkiä tempaisee itseään liikkeelle.

Tottakai päivään kuuluu olennaisena osana kiukuttelu, riemusta kiljuminen, hekottaminen, juttelu, itkeminen, vaunuilu ja suurin piirtein joka toinen päivä jotain erityistä äksöniä. Joskus tulee vieraita, mennään kylään tai kauppaan. Ollaan harkittu myös vauvamuskariin tai vauvauntiin menoa.

Kukkapallon loppu

Esittelin jokunen aika sitten Väinön lempileluja. Niistä ehdoton suosikki oli kukkapallo. Nyt se kohtasi ison lihavan kissan, joka päästi kukasta ilmat pihalle. Miten tämä asia nyt Väinölle oikein esitellään Väinön herättyä päiväunilta? Hmm..


Väinö pääsi muutama tunti sitten vaunuilemaan ja minä koitin kerätä kuistille pajunkissoja hirmuisesta lumipaljoudesta huolimatta. Monen moni kaunis oksa sai jäädä paikoilleen nuuhkimaan kevättä.

Leijonan hurja poikanen

Päivän väri oli eilen keltainen. Äitiyspakkauksen uumenista kaivettu leijonapuku laitettiin viimein jellonanpoikasen päälle. Hiukset harjattiin, mistä Väinö ei kovasti pidä.


Leijonan tassussa kasvavat torakynnet saatiin leikattua toisesta tassusta poikasen nukkuessa. Toinen tassu saatiin leikattua Väinön juodessa pullosta maitoa.

Leijonan nälkä iskee muutaman kerran päivässä. Väinö ei silloin suostu ottamaan tissiä eikä aina pulloakaan. Sitten on huutoshow kunnes keksitään keino saada pikkujellona syömään. Jos ÄiTii on kotona, tehdään yllätyshyökkäys tissille. Se auttaa joskus niin Väinö ei ehdi huutamaan minun valmistautuessa meijeritoimintaan. Pojalle vakuutetaan, ettei maito maailmasta lopu.

Parasta on aina ennakoida pikkupojan nälkää. Täytyy yrittää tulkita aina pienintäkin kitinää onko se nälkää, väsyä vai tylsistymistä.

Autossa on tylsä matkustaa virkeänä. Silloin Väinö kuulostaa ihan leijonalta. Hän karjaisee "Räääyyhh!", kun auton katto on tiirailtu tarkkaan eikä löydy enää mitään uutta katsottavaa. Karjaisun aikaan Väinö yrittää pungertaa istumaan. Autoon kiinnitetty lelu kiinnostaa vain hetken ellei joku ole takapenkillä painelemassa lelun nenää, josta kuuluu kahta eri rallatusta.

Maanantaina on Väinön 3-kuukautis juhlapäivä. Seuraavana päivänä Väinö saa neuvolassa kaksi piikkiä sen kunniaksi.

Byäää!

Huutopostaus sen kunniaksi, että iltahuudot ovat olleet vähissä viikon verran. Jipii! Keksittiin hieman parempi konsti nukuttaa Väinöä kuin syli tai tissi. Yksinkertaisesti vain laitettiin Väinö pinnasänkyyn ja lirunen maitoa pulloon. Sitten on poika parissa minuutissa unten mailla eikä tarvitse pikkuista enää siirrellä mihinkään.



On se söpö huutavanakin. Nenänvarsi menee söpösti ryttyyn ja yleensä nenänpää on valkoisena. Sanonkin usein, että on "nenänvalkaisuviikot", jos on huutopäivä/ilta.

Nyt maitobaari pystyyn.

Valokuvat mummolasta

Mummolassa olevat lelut ovat parhaita. Vähän jännittää kun itsekseen kävelevä lelukoira alkaa haukkumaan.


Koiriakin lelut kiinnostavat.

Ja koiria kiinnostaa myös Väinö. Väinö on suurempi kuin pienen pieni venäjän toyterrieri.

Sitten lennetään! Onkohan kuvan alareunassa näkyvä kissanhäntä syypää nauramiselle vai itse lentäminen?

Päivä mummolassa

"Mummolaan kun pyöräilemme pilven hattaraa ei näy!"

Eli nyt ollaan kaasutettu päiväksi mummolaan. Väinö rakastaa kyläilyä ja uusien tavaroiden/paikkojen katselua. Tällä kertaa otettiin vaunut ja uudet itkuhälyttimet mukaan ja käytiin 45 minuutin lenkillä, josta Väinö nukkui ehkä 30 minuuttia. Nyt sitten väsykiukun alettua on Väinön mummo saanut hoitaa hommat ja ei ainakaan huutoa ole enää kuulunut.

Eilen ostettiin Aventin itkuhälyttimet Prismasta. No, kyllähän ne toimii jos ovat kummatkin koko ajan laturissa. Sitten vaan virittelemään jatkojohtoja kuistille.. Hyvä kuuluvuus on ja pikkumiehen pikkuinenkin rääkäisy kuuluu kuin megafonista.

Väinö tykkää katsoa sylistä lattialta kun kolme koiraa ja kissa tepastelee näköpiirissä. Kaikkia uusia lelujakin täällä on. Koiran vinkulelut olisi tietenkin parhaita. Vielä kun saisi ne suuhun asti..

Viikon päästä Väinö täyttää 3 kuukautta! Sen kunniaksi käydään ottamassa neuvolasta muutama rokote. Kääk!

Hesarin lukemista

Tässä luetaan äiTiin kanssa hesaria. Väinö oli oikein kiinnostunut Veikon koneen mainoksesta.

Ja pitihän sitä maistaakin!

Viikonlopun juttuja

Johan on tapahtuntu kaikenlaista kirjoitettavaa tässä muutaman päivän aikana. Väinö oli eilen ensimmäistä kertaa ihan yksin hoidossa mummollaan. Hyvin meni, mutta siitä lisää eri postauksessa.

Aamulla lähdettiin Seinäjoelle ostoksille. Väinö sai ihan omat aurinkolasit, jotka menevät muutaman kesän. Heti kotona niitä sitten testattiin ja Väinö käänteli päätä ja ihmetteli mitä ihmettä naamaan on oikein laitettu. Nopeasti tottui ja naureskeli äitien naureskeluille.

Melkein heti ostoksilta tultua lähdimme kyläkokoukseen, jossa kylään muuttaneet ja syntyneet saivat lahjan. Väinö sai hienon "hantuukin".

Väinö tapasi myös elämänsä ensimmäisen kerran toisen vauvan. Vauva on samasta kylästä ja ikäeroakin on vain kuusi päivää. Väinö oli ihan innoissaan uudesta kaverista. Olisi varmasti kiljahdellut, jos ei olisi ollut niin väsyksissä. Toivotaan, että kylän pieni koulu pysyisi toiminnassa. Väinöllä olisi sitten ainakin yksi luokkakaveri.

Myös muutamaa vuotta vanhempi tyttö sai Väinön lumoutumaan ja repimään tyttöä paidasta.
Hänelle sitten juteltiinkin ja sanottiin "huu huu huu".

Lopuksi Väinö oli niin väsynyt, että jouduimme lähtemään kokouksesta ennen aikojaan. Poika simahtikin heti ja on nukkunut muutaman tunnin.

Muutama viime yö on nukuttu loistavasti. Viime yönä nukuttiin 9 tuntia ennen ensimmäistä syöttöä. Sitten poika nukkui vielä puolitoista tuntia.

Imetystouhuja

Alku aina hankalaa.

Imetys oli aluksi kyllä paljon hankalampaa mitä oletin. Synnytyssalissa kokeiltiin vain pikaisesti imetystä, joka oli vain sellaista luttaamista.

Soittelin hoitajaa paikalle joka kerta kun piti pikkumies saada tissille. Taisin onnistua vain pariin kertaan saamaan hänet itse rinnalle. Synnärillä ei saatu minkäänlaista imetysopastusta enkä tajunnut sellaista vaatiakaan.

Pikkumies huusi melkein koko ajan nälkäänsä ja koko ajan olikin sitten rinnalla. Synnärillä sai hitusen lisämaitoa aina välillä.

Kun pääsimme kotiin niin tuttelia kyllä annettiin aina kun tarve niin vaati. Väinö oli paljon tyytyväisempi siihen asti kunnes maito nousi Väinön ollessa vähän vajaa viikon ikäinen. Kotona luin imetyskirjaa ja netistä imetystuen sivuja. Muutama ahaaelämys auttoi saamaan paremman imuotteen. Varsinkin maidon noustessa poika ei enää saanut minkäänlaista otetta. Siitä se alkoi sitten pikkuhiljaa sujumaan.

Aluksi manasin, että mieluummin synnyttäisin uudelleen, jos sillä saisi imetyksen sujumaan. Vieläkään imetys ei suju ihan rutiinilla.

Imetystä aion jatkaa niin kauan kuin se vain vähänkin sujuu.

Pikkumies nukkuu

En muista sitä aikaa enää, että Väinö olisi taistelematta nukahtanut. Onneksi sään takia ei ole vielä tarvinnut jättää päiväunia väliin.

Kuvista löytyy todistusaineistoa, että Väinö on joskus nukkunut jopa sitterissä.


Sohvallakin on pötkötellyt. Onkohan kattovalo häikäissyt?

Omassa sängyssä nukutaan yö useimmiten.

Väinö herää nykyään todella helposti. Väärin ajoitettu hiippailu vessaan koituu yleensä vauvan heräämiseen. Varsinkin kosketus herättää pikkumiehen helposti ja sitten alkaa huuto ja kiukku. Kuka uskaltaa leijonan herättää? Jos Väinö on nukahtanut meidän väliin, täytyy puoli tuntia odotella ennen kuin uskaltaa pikkumiehen nostaa vauvojen petiin.

Pikkumiehen viimein nukahtaessa viereen tarkistan paljonko minulla on tilaa nukkua. Harvemmin pystyisin kääntymään selälleni ilman sängystä putoamista. Usein otetaan riski ja koitetaan mahdollisimman nopeasti ja varovasti siirtää poika omaan sänkyynsä.

Eilen jäi iltakiukku välistä ja Väntinen nukahti kymmenen aikoihin. Vähän ennen yhtätoista alkoi huutelu ja nostin V:n tissille. Siihen se sitten nukahti jonkin ajan päästä. Itsekin nukahdin. Heräsin kahden jälkeen ja siirsin pojan omaan sänkyyn. Puolen tunnin päästä kuului taas huutelua. Sitten oli 45 minuutin maitobaarisessio ennen kuin poika nukahti. Seitsemästä kahdeksaan herättiin 3 kertaa, kun pikkumiehen nenä hinkkasi paitaa tilan loppuessa minun puolelta sänkyä Väinön möngertäessä koko ajan lähemmäksi. Vaimon puoli pedistä oli tyhjä ja kipusin toiselle puolelle Väinöä. Sekös Väinöä hermostutti, kun tissi vaihtui. Siitä sitten alkoi kolmen tunnin superhuudot.

Vakiolenkki

Mennään yleensä hitusen vajaa 7 kilsan lenkin kerran päivässä (no, alkaen tästä viikosta). Sitten Väinö nukkuu yleensä vielä kuistilla muutamia tunteja ja äiti pääsee päivittämään blogia, syömään, siivoamaan tai mitä nyt ikinä keksiikin.

Lunta on tänä vuonna tullut tarpeeksi. Sula sula sula!


Pieni koivumetsä on suosikkikohtani lenkillä. Se tarkoittaa myös, että kohta ollaan kotona.

Tässä kohtaa yleensä tuulee niin, että hattu voisi lentää päästä.

Jos tunnistat maisemat ja olet päivisin kotona, saat ryhtyä meille lenkkiseuraksi. :)

Kevätpuuhia

Lähestyvän kesän ja mukavampien säiden vuoksi nyt on hyvä aika aloittaa kuntokuuri. Väinö nukkuu mielellään vaunuissa, joten nyt ollan tehty lenkki tai pari päivässä. Raskausaikana kiloja kertyi 9, joista 5 jäi synnärille ja kaksi haihtui pian perässä. Pari viimeistä kiloa ei sitten olekaan haihtunut minnekään ja olisi aika tsekata mitä jääkaapista löytyy.

Ennen sitä tässä muutama keväinen Väinön naama. :) Taitaa matkia pöllöpotkareiden kuviota.

Ja sitten vielä kuva aamutorkuista. Jos Väinö herää aamusyötölle kuuden jälkeen, en enää nosta sitä takaisin pinnasänkyyn vaan saa torkkua isojen ihmisten sängyssä. Joskus harvoin Väinö unikekoilee ja nukkuu kymmeneen. Ehdin sitten syödä aamupalaa ja ehkä lukea hesarinkin.

Unisiin tunnelmiin loppukoon tämä postaus nyt. Myöhemmin sitten lisää niistä jääkaapin sisällöistä. :)

Viikonloppupuuhia

Perjantaina saapuivat vieraat. Väinö vastaanotti heitä tyylikkäänä kraka kaulassa.

Väinö pääsi Kaisa-tädin viihdytettäväksi aika usein ja siitä poika tuntui nauttivan täysillä. Naurua riitti. Välillä toki itkettiin väsyitkuakin, mutta paljon vähemmän kuin arkena.

Väinön kestovaipat meinasivat joutua kankkulan kaivoon, koska juuri niiden ollessa pesussa alkoi kone haista palaneelta muovilta ja piti ihmeellistä ääntä. No, vaipat pelastuivat ja ovat nyt kuivamassa.

Väinö sai hienon Touko-pehmon lahjaksi. Sitä piti heti tietenkin maistaa. Tietyt lelut saavat erityisen leveän hymyn. Silmätkin ovat pyöreänä ja ylähuuli on tötteröllä niiden lelujen kohdalla.

Juhlan kunniaksi näkyi tv:ssä melkein kaikki kanavat melkein koko ajan. Hurraa!

Väinö 10 viikkoa

Väinö täyttää tänään 10 viikkoa. Kylläpäs aika on mennyt hurjaa vauhtia. Kohta sitä ollaan jo 3 kuukautta. Kuva tosin on otettu muutama viikko sitten, kun ei nyt tähän hätään löytynyt muuta, vaikka kuvia on otettu tuhat sitten Väinön syntymän...

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Väinön blogi hiljenee, mutta ehkä sunnuntaina uusia kuvia ja tunnelmia on luvassa kaikelle kansalle.

Leikkimisiä, vähemmän ja enemmän huutoa.

Väinön leikkialustana toimii perhonen, jossa on rapisevia ja vinkuvia osia. Siinä Väinö ei vielä oikein viihdy ellei ole jotain muutakin aktiviteettia, vaikkapa joku jota puristaa sormesta kaikin voimin. Voimiahan pikkumiehellä on pikkuisissa sormissaan.


Ja sitten leluja. Keltainen hempeästi helisevä helistin löydettiin kirppikseltä, samoin kuin brion vedettävä pikkukoira, joka näyttää kuvassa madolta. Mummolta saatu kukkapallo on ehdoton suosikki. Vähän jännittää siihen koskea rapinan takia, mutta sekös vasta hauskaa onkin kun hieman jännittää. Helistimellä paukutettiin itseään otsaan muutamia kertoja, mutta se ei kyllä yhtään hiljentänyt pikkumiehen helistelytahtia. Kaukosäädin ei onneksi vielä kuulu lelujen joukkoon.

Eilinen meni ei niin mukavasti huutoa kuunnellen. Huuto alkoi tunnin heräämisestä. Ei kelvannut tissi, ei pullo, ei edes aina suosittu olalla matkustaminen. Huuto kesti 6 tuntia lukuunottamatta 40 minuutin vaunuttelulenkkiä. Yleensä Väinö nukkuu kuistilla vielä ainakin pari tuntia mutta eilen heräsi heti kotiin päästyämme ja huuto jatkui samaan malliin. Huuto ei ollut sellaista joka päiväistä väsykitinää vaan kunnon huutoa johon haettiin voimaa koko kropasta. Luulen, että vatsa oli kipeä.

Tänään poika on ollut melkein jo oma itsensä. Koko päivä meni tissitellessä ja välillä torkahtaessa. Huuto alkoi, kun ajattelinkin nousevani maitobaarimestarin hommista, joten itsekin tuli makoiltua koko päivä.

Riemu repesi ylimmilleen, kun toinen äiti tuli kotiin. Menimme eteiseen vastaan Väinö olkapäällä. Herra alkoi mätkimään tissiäitiä päin näköä, kun ovi aukesi. Sitten kuului naurunremakka, jota jatkui vartin verran kotiin tulleen äidin hauskuttaessa.

Viikonloppuna Väinö saa pari syliä lisää, kun tulee vieraita. Sitä odotellessa.. :)

Tarttumisharjoituksia

Väinö hokasi eilen illalla yhtäkkiä miten lelusta saa kiinni. Pöllölelu menikin näppärästi suuta kohti. Aikaisemmin kädet ovat hurjna vihtoneet, kun lelu on lähestynyt. Oikealla kädellä Väinö saa hyvin kiinni. Vasen vielä vähän menee harhaan, mutta kunhan molemmat kädet saavat lelusta kiinni niin suuhun pöllö päätyy. Sitten on lelu kuolassa.

Välillä iskee kiukku, kun kädet ei toimikaan niin kuin Väinö haluaisi. Lelu voi yhtäkkiä lentää kaaressa pitkin ja poikin sohvaa.

Väinö niin osaava jo 2 kuukauden ja viikon ikäisenä. :)

Synnytyskertomus

Synnytys siis käynnistettiin ballonkilla. Se laitettiin klo 11 aamupäivällä ja päästiin kotimatkalle. Supistukset olivat aika tujakoita ja melkein teki mieli kääntyä takaisin sairaalaan. Kotiin kuitenkin mentiin. Muutama tunti meni suhteellisen mukavasti. Puoli kolmen aikaan alettiin pohtia synnärille lähtöä. Supistukset eivät kestäneet vielä kovin kauaa, mutta niiden väli oli tosi lyhyt. Mietin miten pystyn istumaan autossa 45 minuuttia.

Synnärille saavuttaessa oli vähän typerä olo, kun ei sillä hetkellä ollut supistusta ja taisin näyttää siltä kuin olisin vain turistina siellä. Tympeä kätilö vei minut käyrille. Supistuskäyrä näytti aina nollaa supistuksen aikana ja jossain vaiheessa siitä kysyin niin kätilö vastasi ettei se ole tärkeää. No, toki vauvan syke oli paljon tärkeämpi, mutta olisi se ollut ihan mukava nähdä missä vaiheessa supistukset olivat menossa.. Paikat olivat vasta 3 senttiä auki, kun ne aamulla olivat olleet sen 2 senttiä. Mikä pettymys!

Pääsimme perhehuoneeseen odottelemaan saliin pääsyä, jota tympeä kätilö ei olettanut näkevänsä oman vuoronsa aikana. Kuuteen asti katsottiin tvstä pmmp:n keikkaa ja laitoin jotain hupaisaa viestiä siskolleni.

Puoli seitsemän kutsuttiin kätilö ja pyysin päästä ammeeseen. Amme oli varattu, joten menin suihkuun. Supistukset kovenivat yhtäkkiä ja oli aika tuskaisa olotila. Seitsemältä en enää pystynyt olla mitenkään päin ja kutsuttiin kätilö, joka sanoi että amme on edelleen varattu. Sanoin että nyt täytyy saada jotakin kipuun, jos ei ammeeseen pääse heti paikalla. Tympeä kätilö sanoi vittumaisella äänellä, että minun papereissa luki että haluan selvitä mahdollisimman vähillä mömmöillä ja jos nyt laitetaan epiduraali niin täytyy tehdä kaikkea ennen sitä. Taisin aika tympeästi vastata, etten epiduraalia vielä ajatellutkaan. Katsottiin paikat ja taisi kätilö yllättyä kun olin 5 senttiä auki. Päästiin sitten vihdoin ja viimein matelemalla kohti synnytyssalia. Sain heti ilokaasun ja jonkin kipupiikin kankkuun. Senkin se tympeä kätilö tökkäsi varoittamatta ja sellaisella voimalla, että eiköhän se piikki vähemmälläkin olisi uponnut. Piikki ja kaasu auttoivat rentoutumaan supistusten välit, mutta kipuun ei kyllä auttanut mitään.

Onneksi tympeä kätilö ilmoitti vuoronsa kohta päättyvän ja sanoi tulevansa seuraavana päivänä katsomaan kumman vuoden puolella syntyi.



Puoli kahdeksan jälkeen tuntui ihan kuin lapsivesi olisi mennyt. Mietin, mitä kätilön kutsuminen hyödyttäisi, kun ainahan synnyttöessä jossain vaiheessa vedet menee. Päätettiin kuitenkin kutsua kätilö. Uusi kätilö tuli heti ja hän oli kyllä maailman ihanin kätilö.

Kivut alkoivat olla niin kovat, että näin kaiken aivan hassuna. Könysin sängylle, kun kätilö halusi katsoa miten synnytys on edennyt. Koko synnytyksen ajan olin ollut koko ajan jaloillani ja välillä nojailin sänkyyn. Paikat olivat 8 senttiä auki (klo 20:50) ja kätilö kysyi haluaisinko kohdunkaulan puudutteen. Hän sanoi sen auttavan ponnistusvaiheessa ja sen takia sen sitten halusin. Lääkäri kutsuttiin paikalle ja siinä ehti vain kaksi supistusta olemaan siinä välissä. Lääkäri sanoi ettei enää ehdi laittaa mitään, kun vauva syntyy. Halusin vaihtaa asentoa, mutta kätilö käski olla siinä sängyllä. Sitten tuntui omituiselta. Tuli sellainen kouristus joka veti koko kehon kippuraan. Kätilö huusi ettei saa ponnistaa, vaikka en omasta mielestäni tehnyt mitään. Vaimo käskettiin painamaan lisäapu-nappulaa. Joku käski minun ottaa ilokaasua, jonka olin tyystin unohtanut. Sitten tuli toinen kouristus ja sitten näin Väinön ensimmäistä kertaa (klo 20:55). Olin ihan hölmistynyt. Missä se ponnistusvaihe oli?

Väinön nenää ja suuta imettiin lapsivedestä, joka oli vihreää. Napanuora oli ollut rintakehän ympärillä ja vauva oli hädissään kakannut lapsiveteen.

Väinö saatiin sitten heti rinnalle ja oltiin muutama tunti niin. Se aika tuntui kyllä kymmeneltä minuutilta. Sen jälkeen vaimo sai kylvettää Väinön ja otettiin mittoja. Minä könysin sillä välin suihkuun ja olin onnessani niin hyvin menneestä synnytyksestä.

Raskausaika

Raskaus sujui paremmin kuin hyvin. Väestöliitossa kävimme toukokuun alussa varhaisultrassa. Siellä Väinö oli alkunsa saanut viidennestä inssistä. Ultrassa näkyi kaksi pientä pallukkaa. Siitä Väinö sai työnimeksi "Sintti". Olin jo silloin niin varma kuin ihminen voi olla, että poika sieltä tulee.
Seuraava ultra oli rv 14. Niskapoimut ja muut sellaiset jätettiin mittaamatta, eikä meidän ultrassa ollut lääkäriä mukana. Ultraaja oli todella mukava ja saatiin sinttiä katsella pitkät tovit. Sintti teki sammakko-liikkeitä. Pomppi ylös-alas. Saatiin mukaan monta kuvaa.

Juhannuksen aikoihin muutettiin Turusta tänne Ilmajoelle. Tii piti huolen, etten kantanut mitään kissaa kookkaampaa.
Seuraava ultra olikin sitten rakenneultra Seinäjoella. Ultraaja oli todella tympeä eikä juuri puhua pukahtanut mitään. Ruudulta en hahmottanut yhtään mitään vauvaan viittaavaakaan eikä ultraaja juurikaan sanonut mitä oli mittaamassa. No, tuomioksi tuli, että kaikki hyvin ja se oli pääasia. Harmitti kuitenkin, ettei saatu tietää sukupuolta.
Tuo ultra jäi sen verran harmittamaan, että aloin suunnitella menoa 4D-ultraan. Tampereelle asti sitten lähdettiin raskausviikolla 30. Lääkärille päästyämme saimme tietää että meille oli varattu puolet vähemmän aikaa kuinolisi pitänyt. No, hyvin ehdittiin sinttiä ihastella, vaikka aika pian saatiinkin katsoa pelkkää korvaa. Pikkumies peitti kasvonsa käsillä ja käänsi nassun vielä kohdunseinää vasten. Sieltä saatiin sitten varmistus, että poikahan sieltä tulee. :)

Loppuraskauden aikana ravasin todella tiuhaan verikokeissa. Veriryhmäni on A- ja kun verikokeissa huomattiin vasta-aineiden olevan koholla niin siitä se joka viikkoinen verikokeiden ottaminen sitten alkoi. Tayssista tuli kirje, jossa kerrottiin raskauden käynnistettävän viimeistään viikolla 39 ja jos vasta-aineet kohoaa edelleen niin sitten joutuisin matkustamaan Tampereelle käynnistykseen jo aikaisemmin. Raskautta ei kuitenkaan jouduttu käynnistämään ennen kuin viikolla 41+6. Vasta-aineet pysyivät koko raskauden ajan matalina eivätkä aiheuttaneet suurempia ongelmia. Tämä piikkikammoinenkin alkoi tottumaan neuloihin...

Marraskuun alussa alkoivat harjoitussupistukset ja kohdunkaula lyheni sentillä. Lääkäri meinasi, että sintti syntyisi ennen laskettua aikaa ja määräsi jättämään kaikki raskaat hommat pois.

Tämä kuva otettiin laskettuna aikana. Samalla viikolla tehtiin myös kipsivalu mahasta. Liikkuminen alkoi jo olla tukalaa. Siitä huolimatta mentiin hiihtämään viisi päivää ennen synnytystä.
Yliaikaiskontrollissa päätettiin käynnistää synnytys parin päivän päästä. Meille kerrottiin vaihtoehtojen olevan cytoteclääke tai ballonki, jos kohdunsuu olisi auennut siihen mennessä mikä ei kuitenkaan kovin todennäköiseltä vaikuttanut.
Sitten koitti se perjantai aamu. Viimeinen päivä 2010 vuotta. Varhain aamulla alkoi jälleen tulla harjoitussupistuksia, joita kuitenkin tuli aika tiheään. Puoli yhdeksältä lähdettiin sairaalaa kohti. Ensin olin käyrillä jonkin aikaa. Supistuslukemaksi saatiin 35.
Sitten päästin lääkärille ja kohdunsuu oli 2 senttiä auki ja saatiin laitettua ballonki. Se oli katetri, joka laitettiin kohtuun ja se täytettiin vedellä. Siitä tuli sitten muutaman sentin mittainen pallo joka painoi kohdunsuuta aukeamaan. Katetri teipattiin reiteen kiinni. Liikkuminen sen härpäkkeen kanssa oli hieman hankalaa. Saman tien alkoi hieman tujakammat supistukset. Käyrä näytti supistuksien olevan arvoltaan 50. Sitten päästiin kotiin.

Mummolassa

Pikkumies pääsi tänään pariksi tunniksi mummolaan ja näki paljon uusia asioita. Luulisi nyt pikkumiestä nukuttavan, mutta ei. Toivottavasti yöllä nukuttais. :)