Teho-osastolla

Tervehdys pitkästä aikaa! Nyt on kerrottavaakin kerrankin, kun olin vähän teho-osastolla. En meinannut kupsahtaa kuitenkaan. Olin viikonlopun töissä. Töihin sisältyy paljon raskasta nostelua, kääntelyä ja vääntelyä. Selkä, hartiat ja niskat oli ihan jumissa illalla. Huonoja olotiloja oli illalla kotona. Painuin pehkuihin aikaisin. Tii ei olisi halunnut minua yksin päästää pehkuihin, mutta en jaksanut valvoa.
Kohta sitten Tii kuuli mölyä makuuhuoneesta ja löysi minut kouristuskohtauksen kourista lattialta. Ambulanssi lähetettiin kaikkein kiireimpänä. Silti kesti 20 minuuttia matkassa, kun täällä syrjäkylillä asutaan.

Tii oli herätellyt minua komeen kertaan ja muistan, että välillä Tii siinä oli. Kun sitten tupaan tuli kolme ambulanssihenkilöä, ihmettelin hetken mitä vieraita meille putkahti, mutta ajattelin jatkaa nukkumista normaalisti. Minulta oli kyselty kaikkea, mutta olin vastannut vain, että "nyt on vähän vaikea". Lääkärikin oli lähetetty tulemaan, mutta se peruttiin sitten.

Ambulanssissa minulle laitettiin tipan kautta kaikenlaista ja alkoi ajatus hiljakseltaan selkiytyä. Sain sanottua henkilötunnuksenikin. Moni muu asia oli hukassa kuitenkin enkä saanut vastattua moneenkaan asiaan. Ambulanssissa oli onneksi todella mukava naishoitaja ja matka meni mukavasti höpötellen.

Sairaalassa olin jossakin huoneessa hoitajan kanssa ja lääkärikin kävi heti. Siellä vielä sain jonkin poissaolokohtauksen. Sattui lääkärikin sen näkemään ja minut laitettiin teho-osastolle. Teholla on määräyksenä, että hoidettavilla on katetrit, joten minullekin sellainen laitettiin. Se olikin ihan pala kakkua, ei paha homma lainkaan. Ainoastaan pissapussin kanssa oli "hauska" kulkea sitten seuraavana aamuna..

Yöllä oli vaikea nukahtaa, kun oli kanyylista viisi letkua monitoriin ja toisesta käsivarresta automaattisesti mitattiin tunnin välein verenpainetta. Alkuyöstä oli vielä jotkut pienet lätkät rinnalla ja kyljessä. Siitä kaiketi seurattiin tarkemmin sydämen sykettä? Ruudulta näin itsekin kolmea eri käyrää.

Aamulla minua rullattiin pyörätuolilla tutkimuksiin. Ensin sain jonkinlaisen pipon päähäni, josta meni anturoita päänahkaan. Sitten piti olla silmät kiinni ja välillä auki. Hirveä vilkkuvalo vilkkui tuhatta ja miljoonaa. Välillä piti hengittää hengittyneestikin.
Sitten pääsin röntgeniin. Olkapää on tohjona. Ei näyttänyt olevan mitään murtuneena kuitenkaan.

Aamulla kiireesti yritin selvittää uuden työnantajan numeroa. Piti olla muutaman tunnin päästä siitä tutustuminen uuteen työpaikkaan. Tii onneksi sai naisen kiinni.

Teholle pääsin takaisin. Luin Ilkkaa ja sain hyvää kasvisruokaa. Sitten yksi huonekavereista vietiin kiireesti muulle osastolle ja tilalle tuotiin joku toinen. Se sitten yhtäkkiä olikin elvytettävänä pitkän aikaa. Oli aika hurjaa syödä ruokaa siinä puolentoista metrin päässä.. Sitten oli vielä kurjempaa, kun henkilön omaiset tulivat ja sitä hyvästeltiin.. Kuolema siellä hiipi ihan nurkan takana. Samalla Tii ja Vää tulivat vierailulle. Mentiin käytävään, ettei olla häiritsemässä. Sitten pitikin mennä takaisin, kun lääkäri tuli. Hän sitten kotiutti minut ja antoi kolmen kuukauden ajokiellon. :( Täällä peräpajulassa ei kulje bussitkaan, joten aika eristyksissä sitten ollaan.
Lähiaikoina on luvassa kaikenlaisia tutkimuksia, esim. valvotus, jonka päätteeksi on jokin testi.