Lahdessa testattiin miltä tuntuu 8 kilon kahvakuula. Väinö on vielä hitusen kevyempi, mutta kahva puuttuu.
Vaunuiltua tulee liian vähän ja liian lyhyitä lenkkejä, kiitos kuistin johon vaunut saa Väinön nukahdettua ja itkuhälyttimen joka kertoo koska ipana on hereillä. Jos asuisi kerrostalossa olisi pakko vaunuilla aina niin kauan kunnes Väinö herää. Ei silloin kyllä tulisi tehtyä juurikaan kotitöitä..
Spinningiä tuli kokeiltua Turussa ja se vaikutti kivalta ja tehokkaalta hikoilemismuodolta. Pitäisikö siis ostaa peräkärry pyörään? Pyörästä vaan oli aina kumit tyhjinä Turun asfalttiteitä huristellessa. Pysyisivätkö ne muka täysinä täällä hiekkateillä? Hmm.
Turussa myös ratsastus ja venyttely kuuluivat elämään, kunnes alkoi kalliit ei-kela-korvattavat lapsettomuushoidot. Ratsastus jäi pitkälle tauolle samoin kaikki kuntoa kohottavat harrastukset.
Nyt on ratsastusharrastus taas häämöttämässä lähitulevaisuudessa ja kuntoa on kohotettava, jotta pysyy hevosen selässä.
En ole yhtään arkiliikuntaihminen. Liikkumista harrastetaan pari tuntia päivässä sille varatulla paikalla ja niin että hiki virtaa ja lihakset huutavat hoosiannaa. Mielellään jollain ohjatulla tunnilla, ettei pysty lintsaamaan. Parasta olisi korvan juuressa huutava personal trainer; "Kovempaa! Korkeammalle! Tehokkaammin!"
Vielä en ole keksinyt hikiliikunta tapaa jota tällä kunnolla pystyisi harrastamaan vauvan kanssa. Keskittyminen ei riitä jumppaamaan vauvan vieressä. En osaa olla puoliksi vauvan kanssa ja puoliksi jumpaamassa samaan aikaan. Keskittymishäiriöitä? En myöskään lähtisi tässä kunnossa juoksemaan rattaiden kanssa, vaikka ne juoksu- sellaiset ovatkin.
Vauvan nukkuessa ajattelen, etten ehdi tehdä tätä 45 minuutin jumppaa siinä ajassa. Hikijumpan jälkeen pitäisi vielä rynnätä suihkuunkin.
Ainoa mitä nyt on tehnytkin on kalorien laskeminen ja ne pienet vaunulenkit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti