Väinö ja hevonen hiekkalaatikossa

 Eilen oltiin aamupäivällä tallilla Väinön kanssa kaksin. Tallilla olikin Urho-heppa käytävällä ja Väinö sai tätä superkilttiä hevosta hieman silitellä. Tai oikeastaan hevonen nuuhki Väinöä ja Väinö oli vähän peloissaan sylissä. Sitten mentiin hipelöimään hevosen kylkeä niin, että pelottava pää jäi kauemmaksi.

Väinö sai odottaa rattaissa tallin pihassa, kun hain Tahvon kentälle. En uskalla Väinöä vielä päästää juoksentelemaan irrallaan olevan hevosen kanssa. Tahvo sai olla irrallaan ja minä työnsin rattaita tässä isossa hiekkalaatikossa. Tahvo sai tutustua Väinön leluihin. Pallo, jolla on sarvet, oli hevosen suosikki. Se heilutteli palloa ilmassa ja meni pallon perässä, kun potkin sitä pitkin kenttää. Väinön ruohonleikkurin ollessa hevosen hampaissa, Väinö kitisi. Taisi pikkuherra olla tuohduksissaan, kun hänen rakas lelunsa oli riepoteltavana.

Veimme sitten Väinön kanssa yhdessä hevonen takaisin laitumelle. Kohta voimme vaikka lähteä maastoon kävelylle Tahvo mukana. Niin hienosti taluttelut meni rattaiden kanssa.

Kentällä oli sitten Väinön vuoro leikkiä. Ensimmäseksi Väinö näytti miten likaiseksi pallo oli tullut.

Hauskaa pikuherralla oli. Väinö sai istua pallon päällä ja sitten pompottelin Väinöä ylös-alas.

Kauaa ei Väinö jaksanut leikkiä vaan lähti tutkimaan tallia. Tallin ovesta näin, että kissa makoili tallin pihassa. Väinökin huomasi sen ja lähti sitä kohti. Kissa ei ole tainnut nähdä kovin montaa palosammuttimen kokoista ihmistä ja lähti kipittämään pellolle. Väinö meni perässä. En tiedä minne asti Väinö olisi mennyt ellen olisi kantanut sitä takaisin tallille.
Sitten tulikin Urho maastosta ja taas katseltiin isoa hevosta.

Pienten päiväunien jälkeen lähdimme Seinäjoella. ÄiTii tuli alkumatkasta vastaan ja huudeltiin pari sanaa ikkunasta. Seinäjoella oli mummo vastassa ja kävimme kaupassa, taimitarhalla, Valion tehtaanmyymälässä ja heittämässä vähän tavaraa ystävien kuistille. Lopuksi saimme vielä matkaevääksi mansikoita. Niitä syötiin Väinön kanssa kotimatkalla mahat täyteen. Aika näppärästi saan annettua kuskin paikalta Väinölle mansikoita vauhdissa.

Kotona Väinö tuntui tyytyväiseltä ja söikin kunnolla. Väinö on tosi nihkeästi syönyt ehkä viikon ajan ja jonkinlaista uhmaa on tullut kuvioihin. Jokunen lautanen ja lasi on rikkoutunut ennen kuin tajusin niiden olevan vaarassa. Kun on paljon äksöniä ja ollaan vähemmän kotona, on Väinökin tyytyväisempi.

Ruokalakkoilun kanssa olen kokeillut sellaista taktiikkaa, jos ja kun ei ole aamupuuroa saatu alas lusikallistakaan niin Väinö on päässyt leikkimään ja olen kokeillut 20-30 minuutin päästä samaa puuroa uudelleen. Jos ja kun ei vieläkään uppoa niin kokeilen jonkin ajan päästä tarjota ruokaa. Yleensä silloin on herralla ollut jo niin nälkä, että on malttanut syödä vähän. Pastaruuat ovat Väinön suosikkeja. Yleensä nuo muutamat lusikalliset ovat ainoa ruoka mikä menee alas ennen päiväunia. Unien jälkeen tarjoan joko leipää ja/tai ruokaa. Sitten ulkoilemaan tai reissuun. Päivä menee sitten syöden mitä menee alas. Reissussa on aika usein banaania ja maissinaksuja mukana. Välipalana Väinö saa jugurttia tai muroja. Ne uppoaa hyvin. Illalla sitten iltapuuro saadaan uppoamaan, kun puhallellaan saippuakuplia. Puuron seassa on nyt hunajaa ja mansikanpaloja niin ainakin pitäisi olla hyvää.

Täytyisi joka päivä keksiä johonkin menoa. Ei aina jaksaisi Seinäjoelle asti hurauttaa. Onneksi lähempänäkin on kirjasto, koska siellä Väinö viihtyy aika hyvin. Siellä näkee myös muita ihmisiä, joka on ihan hyvä juttu, ettei Väinö sitten joskus hoitoon mennessä ole ihan kauhuissaan.