Parempi kamera, enemmän kuvia plus karhujuttua

 Sain äidiltäni superkameran lainaan. Tuli kyllä otettua paljon enemmän kuvia, vaikka ihan hetkosen vain kuvasin pihalla. Voi että, omaan prutkukameraan kyllä heti kunnon objekti hankintalistalle!

 Dändiboyn ulkoleikkeihin kuului tänään tietenkin rakas pihatraktori ja sitten keppi. Keppiä vedettiin koiran kanssa.

 Sulo on melkein aina kiinni, kun ollaan ulkona. Se voi istua jossain ulkorakennuksen kulmalla vaikka kuinka kauan kun sitä huutaa. Jos ei itse näe missä se on niin ei se tule. Välillä koira voi lähteä kauemmaskin ja se on aika hanakka hyppimään ja haukkumaan, jos ihmisiä on näköpiirissä. Moni sitä varmasti pelkäisi, jos tulisi eteen hyppimään.

 Keppi pääsi myös lenkille pojan kanssa. Kun Väinö köpötteli pitkin kujaa, menin itse pusikkoon piiloon ja katsoin mitä Väinö meinaa, kun äiti katosi. Kyllä Väinö sitten lopulta tuli, mutta ei tuntunut olevan moksiskaan, vaikka oli "yksin" pihalla.

 Siellä ne ystävykset menee.

 Paavo tuli kahtasataa takaisin, kun vähän huhuilin.

 Ja sitten taas menoksi kohti suurempaa maailmaa.

 Jossain välissä Paavo oli voimakkaampi ja niin meni pikkuherra kumoon.

 Paavo tuntui olevan ylpeä, kun sai saaliin itselleen.

 Päivän ilmekin saatiin kuvaan.

Eilisestä pari sanaa. Oli kyllä aikamoinen äksönpäivä. No, aamu oli aika normaali keskiviikkoaamu. Kun sain lopultakin Väinön hereille ja syötettyä, kaasuteltiin Huissin kerhoon. Kerhossa oli aika vähäisesti jengiä, mutta Väinö viihtyi silti. Väinöstä ehkä vuoden-pari vanhempi tyttö olisi halunnut leikkiä Väinön kanssa, mutta ei keksinyt mitä hänen kanssaan voisi leikkiä.
Päiväunien jälkeen lähdettiin koko perhe Seinäjoelle. Kävin hakemassa uudet silmälasit. Tosi hienot onkin! Laitan joku päivä kuvan. Käytiin muutamissa kaupoissa ja sitten kurvattiin ystävien luokse kahville. Ei kauaa ehditty istua, kun taas kaasuteltiin menemään. Kotona sieppasin vain kameran mukaan ja muu perhe jäi kotiin. Tallia kohti matka vei. Tällä kertaa en ratsastanut itse vaan Tahvo sai selkäänsä paljon paremman ratsastajan ja sai kunnolla hypätä vähän isompia esteitä ja pidempää rataa. Otin kuvia muutamia satoja. Jos saisin valita, kuvaisin hevosteluja työkseni vaikka kahdeksan tuntia joka päivä. Se on kyllä ratsastuksen jälkeen paras harrastus. Nyt varsinkin, kun huomasin, että saan ihan hyviä kuvia kunnon kameralla. Olen aina ajatellut, että se on vain osaamattomuutta, kun en saa kovin paljoa hyviä kuvia. Onhan sitä kyllä vielä miljoona asiaa opittavana kuvaamisestakin. En tiedä asetuksen säädöistä yhtään mitään.
Kun sitten olin kuvannut Tahvoa ja käynyt sen kanssa kävelemässä metsän keskellä, oli vuorossa toisen hevosen kuvaamista, kun se irrallaan juoksenteli kentällä.
Lopulta olin kotona joskus puoli kymmenen aikaan. Alkoi olla aika karmea nälkä ja jano jo siinä vaiheessa.

Lopuksi vielä karhujuttuja. Tästä keittiön ikkunasta näen yhdelle pellolle, jossa lintubongari oli törmännyt kahteen karhuun pari päivää sitten. Äitikarhu siellä kierrätti lastaan ja varmaan kertoi, että tämä haju on ihmisen haju. Nuo isot laatikot ovat ihmisten koteja. Ihmistä kannattaa välttää, ettei joudu taljaksi seinälle!
Itse en pelkää karhuja tai muitakaan petoeläimiä. Olen varma, että ne pelkäävät ihmistä paljon enemmän ja yrittävät meitä välttää. Tietenkin sitten jos vahingossa joutuu äitikarhun ja vauvakarhun väliin voi olla aika tukalat paikat. En kuitenkaan usko, että terve karhu ilman syytä hyökkää. Hevosilla maastoillessa minä ainakin höpötän koko ajan niin, että karhua tuskin koskaan nähdään. Meidän maastoilumetsissäkin on ainakin karhun jälkiä bongattu.
Isot metsät pienenee pakostakin, kun ihmisten elintila laajenee. Tulee uusia asuinalueita kaupunkien laidoille. Suurpetojen ja kaikkien muidenkin metsän eläinten reviiri pienenee. Kaikki eläimet eivät varmasti pysy edes perässä reviiriensä rajoista ja vahingossa löytää itensä jonkun takapihalta. Nälkäkin varmasti saa metsän eläimiä kaivelemaan roskiksia. Ihminen varmasti tuhoaa karhujen ja muiden eläinten ruokaa eli muita eläimiä tai sitten kasveja, joita jokin hyönteinen tarvitsee, joku lintu tarvitsee niitä hyönteisiä jne. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Millainen maailma on ollut joskus muinoin? Joskus tuhansia ja miljoonia vuosia sitten? Tässä paikallakin on ollut metsää. Helsinki on ollut metsää. Sitten raivattiin metsä asutuksen tieltä, ravattiin peltoja, kaivettiin vesiverkostoja, tehtiin lentokenttiä..
No, ei nyt enempää uppouduta näihin aiheisiin. Huomiseen!