Imetys oli aluksi kyllä paljon hankalampaa mitä oletin. Synnytyssalissa kokeiltiin vain pikaisesti imetystä, joka oli vain sellaista luttaamista.Soittelin hoitajaa paikalle joka kerta kun piti pikkumies saada tissille. Taisin onnistua vain pariin kertaan saamaan hänet itse rinnalle. Synnärillä ei saatu minkäänlaista imetysopastusta enkä tajunnut sellaista vaatiakaan.
Pikkumies huusi melkein koko ajan nälkäänsä ja koko ajan olikin sitten rinnalla. Synnärillä sai hitusen lisämaitoa aina välillä.
Kun pääsimme kotiin niin tuttelia kyllä annettiin aina kun tarve niin vaati. Väinö oli paljon tyytyväisempi siihen asti kunnes maito nousi Väinön ollessa vähän vajaa viikon ikäinen. Kotona luin imetyskirjaa ja netistä imetystuen sivuja. Muutama ahaaelämys auttoi saamaan paremman imuotteen. Varsinkin maidon noustessa poika ei enää saanut minkäänlaista otetta. Siitä se alkoi sitten pikkuhiljaa sujumaan.
Aluksi manasin, että mieluummin synnyttäisin uudelleen, jos sillä saisi imetyksen sujumaan. Vieläkään imetys ei suju ihan rutiinilla.
Imetystä aion jatkaa niin kauan kuin se vain vähänkin sujuu.
No tämä juttu on vissiin ainut mikä ennen vanhaan oli paremmin laitoksella. Meiltä aina kysyttiin, imeekö, sujuuko. En tiä millaista olis ollut neuvonta jos ei olisi sujunut. Mutta seuranta oli hyvä 70-80 -luvuilla.
VastaaPoistaTuolloin päästiin viikon kuluttua vasta kotiin, mikä sekin oli hyvä. Siinä mielessä että siihen mennessä maito oli ehtinyt jo nousta. Vaavit lisäruokittiin ilmeisesti vauvalassa sen viikon ajan.
Vauvat tosiaan majailivat silloin vauvalassa, josta ne tuotiin tai haettiin imemään. Ei itse mitään vaippoja vaihdettu eikä hoidettu vauvaa. Meitä säästettiin, saimme nukkua yöt ja lekotella päivät.