keskiviikko 31. elokuuta 2011

Sininen aamu

Aamuisin yleensä kömmin kahdeksan aikaan ylös ja Väinö herää kohtapuolin perässä. Sitten tissitellään. Väinö saa sitten odotella, kun vaihdan vaatteet. Yleensä Väinö on jalat tikkusuorina ja kädet ylöspäin. Hän haluaisi jo syliin.


Sitten käydään pyllypesulla ja vaihdetaan vaippa. Hoitopöytä alkaa olla viimeisiä kuukausia käytössä. Toivottavasti siihen mahtuisi vielä jonkin aikaa.




Aamupuurojen jälkeen oleillaan vapaasti. Väinö saa leikkiä ja minä siivoan ja käväisen netissä. Sitten onkin joka päivälle uudet kujeet. Harvemmin koko päivää kotona ollaan. Se on sitten eri tarina. :)

tiistai 30. elokuuta 2011

Mennen tullen ja takaisin

Väinö on päässyt taas monen monta kertaa matkustamaan turvaistuimessa. Väinö onneksi viihtyy siinä kaikkine leluineen. Joskus lelut ovat lennätetty ympäri autoa ja sitten ei auta muu kuin riisua sukka ja imeä se ihan läpimäräksi.


(Kuvissa Väinöllä on ihana kaivuripaita, joka löytyi "kotikirpparilta".)



Tänään Väinö pääsi samasta kylästä olevan perheen autoon. Väinön ikäinen poika ja vähän vanhempi poika olivat Väinön seurana takapenkillä. Minä sain höpötellä aikuisten juttuja edessä. Kävimme avoimessa kerhossa, missä oli yllättävän monta melkein Väinön ikäistä. Väinö murisi, nauroi, kitisi ja höpötti isoon ääneen. Rakennuspalikat ja muoviautot olivat kivoja. Parin tunnin leikkimisen jälkeen Väinö olikin jo ihan töttöröö. Kotimatkalla pikkumies nukahti ja nukkuu varmasti vielä pitkään. Itkuhälyttimen vauvaosalle meinasi käydä köpelösti. Se jäi kuistille (yöllä oli kylmä) ja virrat päälle. Toivottavasti paristot vielä kestävät tämän yhden päiväuniajan.

Turvaistuinasiasta vielä sen verran, että kohta on ajankohtaista hankkia uusi istuin. Haluaisimme sellaisen, joka menisi sitten piiiitkään Väinöllä. Jos juuri sinulla on kokemusta jostain hyvästä istuimesta niin kerro merkki ja malli.


Kotimatkalla tuli höpöteltyä Rouva P:n kanssa tulevaisuuden työjutuista. Hän innostui ehdottamaan minulle perhepäivähoitajaksi ryhtymistä. Nopankylässä olisi kyllä pieniä vailla hoitajaa, joten hommaa riittäisi. Perhepäivähoitajan hommaa mietin joskus kun Väinö oli ihan pikkuruinen. Miten minä selviäisin ison (poika)lauman kanssa? Ammatti olisi ainakin siinä mielessä mukava, että saisi olla kotona ja Väinö voisi olla myöskin. Väinö tosin saisi kyllä käydä jossain vaiheessa muualla hoidossa muutamana päivänä viikossa, että tottuisi vähän olemaan erossa äideistä ennen kuin koulu alkaa. Menipäs nyt tulevaisuuden suunnitelmat jo pitkälle..


torstai 25. elokuuta 2011

Arkisia puuhasteluja

Arkena ollaan koitettu päästä liikkeelle. Mahalta selälleen Väinö ei vielä osaa kääntyä, mutta yritys on kova.


Istualtaan Väinö yrittää kovasti konttimaan. Tästä Väinö aika usein menee takaisin istumaan ja samalla kääntyy. Pikkumies aika usein joutuu sitten nenä eri suuntaan missä lelut ovat.



Eilen Väinö alkoi jo kiipeilemään. Syöttötuoli vain luisti pois, kun Väinö koitti kiskoa itseään ylös. Kiipeily-yrityksen jälkeen Väinö kupsahti kumoon kahdesti ja tuli iso itku.




Sitten vielä arkisia aamun tunnelmia. Syöttämistä ja sotkua. Tässä kuvassa Väinö näyttää pullealta. :)



Puuron jälkeen on hyvä keksiä kepposia kaukosäädin toisessa ja kippo toisessa kädessä.




Huomenna on 8 kk neuvola. Kohta se vuosi on mittarissa! Ei vauva enää vaan taapero. :) (Eikä vauvakuumetta ole vieläkään hippustakaan.)

tiistai 23. elokuuta 2011

Markkinaostoksia

Viikonlopun markkinoilta käteen jäivät hienot mamaGo:n hattu ja huivi. En yleensä vaatteita kuvaile ja muiden blogeissakin hyppään vaatepostausten ohi, mutta nämä on pakko näyttää kaikille. Hattu oli kokoa S ja myyjäkin oli varma, että on iso Väinölle, mutta niin vain olikin ihan sopiva. Ei kyllä kovin monta senttiä ole kasvuvaraa..











Pitää vielä mainita, että Rouva M oli niin ihana ja lahjoitti poikiensa vanhoja leluja Väinölle. Väinö on niillä leikkinyt viime päivät aivan innoissaan. Vielä kun saatiin tuohon keskimmässä kuvassa olevaan rattiin patterit ja pieni pininä täytti huushollin niin johan oli ilo ylinnä pienellä pojalla. :)

Kävelytuki ja kyläilyä

Väinö pääsi kyläilemään ja "kotikirppikselle". Väinö rakastui kaikkiin ihaniin leluihin ja pieneen poikaan (ikää en nyt muista). Väinö tuijotti poikaa selvästi mietteissään. Mitähän mahtoi Väntisen päässä liikkua?


Kävelytuellä Väinö rullasi heti eteen ja taaksepäin. Vielä Väinö ei ole kunnolla tajunnut tuen tarkoitusta, mutta eiköhän se aukene kohtapuolin. (Ja katsokaa kuinka hieno seinä tuolla takana on!)




Väinölle iski nälkä ja vallattiin sitten tytön syöttötuoli hetkeksi aikaa. Tytölle oli tulossa hampaita niin kuin Väinöllekin. Saatiin vaihtaa kokemuksia kiukkuisista pikkuisista.




(Keittiökin oli aivan ihana. Hienot punaiset keittiökaapit, avaraa ja valoisaa. Valoisuus ei tosin kuvasta oikein näy.)


Höpinöitä

Onko kuvassa jättiläis-kissa vai minimini-Väinö? Väinö on ainakin mennyt vihdoin painossa kissan ohi. Kissa tuntuu keijukaiselta, kun sitä nostaa. Kissa ei oikein ole lapsirakas tai edes niin kovin ihmis-kään. Kunhan kuppiin tulee mössöä aika ajoin niin kissa on tyytyväinen. Joskus se inostuu silittämisestä niin kovasti, että yhtäkkiä onkin hampaat käsivarressa. :o


Väinö sai pimputella pianoa (tällaista sähköistä versiota) mummolassa eräänä kesäpäivänä. Pimputusta kyllä riitti. On jo aikamoiset soittajan elkeetkin. :)




Neuvola siirtyi tältä päivältä perjantaiksi. Viimeistään silloin siis lisää kuulumisia.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Syksy on täällä

Syksyn kunniaksi kaivettiin kurapuku varastosta ja testattiin sitä Väinön päälle. Väinö ei kovasti tykännyt olla puetettavana, kun oli vielä väsykin.

Kurapökät olivat juuri sopivat. Eikun lätäkköön ryömimään!


Takin pukeminen ei ollut kovin hauskaa. Takkikin oli sopiva. Hieman siinä oli kasvuvaraa onneksi.



Eilen kaasutettiin Kurikkaan katsomaan markkinaväkeä ja syömään pakolliset muurinpohjaletut. Väinö sai leikkiä tyhjällä trip-mehupurkilla. Löydettiin Tiille ruislimppua, minulle luumuja ja Väinölle huivin ja pipon.


Kaupan kautta autolle. Jäin koiraparkkiin Väinön ja Paavon kanssa. (Jostain kumman syystä ei huolittu persujen palloa.)



Hyvää syksyä kaikille!


perjantai 19. elokuuta 2011

Seinäjoen pallerot ja taaperot

Eilen napattiin Väinö kainaloon ja suunnaksi otettiin Seinäjoen mll:n perhekahvila, jossa on pallero- ja taaperotorstai. Väinö nukkui matkan ajan ja parkkipaikalla saatiin odotella, että pikkumies heräisi. Lopulta vastoin kaikkia sääntöjä vähän tönin pikkumiestä hereille, kun alkoi vauvalehti olla luettuna. Yleensä Väinö saa nukkua niin kauan kuin haluaa päiväuniaan.
Perhekahvilassa oli yksi työntekijä, Jenni ja Aku (joita en tuntenut entuudestaan). Viimeksi olin Väinön kanssa tuolla vajaa puoli vuotta sitten ja silloin paikka oli pullollaan lapsia. Ihan mukava oli olla rauhallisemmissa merkeissä.

Väinö sai käsiinsä kaikenlaisia leluja. Keltainen pallo oli suosikki, jossa oli "piikkejä". Väinön leikkikaverina toimi vähän vanhempi Aku, joka kuitenkin oli Väinön kokoinen. Väinö katsoi Akun touhuja ihan suu pyöreänä välillä. Aku antoi auton Väinölle ja juoksi oman autonsa kanssa pöydän ääreen ja yritti saada Väinön tulemaan mukaan. Väinö istuskeli Akun kanssa leikkipaikassa kauan aikaa ja me muut istuimme teetä juomassa kauempana. Väinölle sitten iski äidin ikävä jossain vaiheessa ja vähän piti itkeä tirauttaa, että äiti tajusi hakea pikkumiehen syliin.

Oli mukava vaihtaa kokemuksia pikkumiehistä Jennin kanssa.




Kameraa ei ollut mukana, vaikka kuvauksellisia hetkiä olisi ollut monia. Välillä ei jaksa raahata isoa kömpelöä kameralaukkua ympäri Pohjanmaata, kun Väinön laukussakin on tarpeeksi kantamista.


Sitten tähän päivään. Väinö meni tänään mukkelis makkelis yrittäessään päästä istualtaa konttima-asentoon ja löi poskensa leluun, josta alkoi kuulua "tuiki tuiki tähtöstä". Kova itku ja parku siitä tuli. Poskeen jäi lelun kuvio joksikin aikaa ja punainen jälki näkyy edelleen. Ensimmäinen isompi kolhu siis saatu.

Kolhimisen jälkeen lähdettiin koko perhe kohti Jurvaa. Jätettiin pikkumies mummolaan ja äidit lähtivät hevostelemaan. Tämä mamma kiipesi issikan selkään ja äiTii sai olla katsomossa. Tunnista kirjoitinkin sinne ratsastusblogiin, jota täällä aikaisemmin jo mainostin. Mainostetaanpas vielä, ettei pääse unohtumaan.




keskiviikko 17. elokuuta 2011

Aamun tunnelmia

Aamut ovat ihania. Parasta on, kun Tii on kotona myös. Väinö on yleensä aina tosi iloinen heti herätessään. Joskus noustaan väärällä jalalla, mutta aika harvoin.

Ekassa kuvassa yritetään syödä sukkaa.


Uninaama sai lelukseen kilistimen ja vitamiinipurkin (joka on lattialla vieläkin ja ei hätää, ei Väinö saa sitä auki ainakaan vielä).










Kilistin on kivempi ja sille jutellan kovaan ääneen.




Aamuisin väännetään kaksi puuroa. Väinö saa puuronsa ensin, sitten ruokitaan koira ja päästetään se hetkeksi ulos ja sitten vasta äidit saavat aamupalaa. Väinö saa joskus auttaa hesarin lukemisessa. Meille on tullut hesari iän kaiken. Voi niitä aikoja kun Nyt-liite oli vielä niin hyvä, että sen olisi tilannut yksikseenkin. Se oli Helsingin aikaa. Turun aikaan kuukausi-liite tuli ehkä pari kertaa vuodessa. Minne lie matkan varrelle jäänyt..




Huomenna Väinö pääsee Mll:n pallerokerhoon, jossa oltiin monta kuukautta sitten. Väinö vain huusi kuin palosireeni siellä. Toivottavasti nyt olisi vähemmän huutoa ja enemmän Väinön ikäisiä.



Pieni muusikon alku

Väinö sain eräänä päivänä kokeilla rumpalin taitojaan irtopohjavuokaan. Ensin soiteltiin tuota värikästä härpäkettä, mutta sitten Väinö huomasi, että kivempi (eli siis kovempi) ääni lähtee "rummusta".


Ensin yhdellä kädellä....




.... sitten kaksin käsin.




Paljon melua "tyhjästä". :) Huomatkaa miten pikkumiehen paita on "hiessä" asiaan kuuluvalla tavalla. Seuraavana päivänä rummun tai härpäkkeen soitto ei enää oikein onnistunut pinsettiotteen vuoksi. Väinö sai hyvän pinsettiotteen muut sormet sojottaen, mutta rumpukapula ei ollut pinsettien välissä vaan siinä aukossa mikä jää peukalon ja etusormen väliin. Ei siinä mikään kapula pysynyt.



tiistai 16. elokuuta 2011

Ensimmäiset liikkumiset!

Juuri aamulla mietin, että mahtaako Väinö ikinä liikkua mitenkään. Sitten kohta Väinö ekan kerran ryömi. Ei tosin vielä eteenpäin, mutta ei se haittaa. Pakilla pääsee tutkimaan huonetta hyvin.

Tässä kuvassa on päästy ekan kerran liikkumaan mikin päältä ihastelemaan kattiloita ja tuolia.


Sitten ryömittiin toiseen suuntaan kunnes tuli seinä vastaan.



Jossain vaiheessa matkaa löytyi kivoja magneetteja pesukoneen ovesta.



Kun Väinö yritti eteenpäin magneetteja paremmin saadakseen, joutuikin hän kauemmas kohteestaan.



Ei haittaa kun lisää kivoja juttuja löytyi jääkaapin ovesta!



Nyt pikkuherraa ei pidättele enää mikään.


maanantai 15. elokuuta 2011

Kunnossa kaiken ikää

Aloitetaan nyt Väinön intohimosta eli naruista. Hupparin narut ovat aina käsissä kun Väinön ottaa syliin. Uuden maton mukana tullut pätkä narua on myös kova sana. Pitää varmaan ommella Väinölle sellainen narutouhu missä on jotain leveitä lenkkarin nauhoja. Jossain blogissa (olisiko Kaksin kauniimpi?) oli ommeltu sipsipussi kankaan sisään ja naruja sivuille. Väinökin tykkää kaikesta rapisevasta... Jos se ompelukärpänen joskus puraisee.




Sitten siihen kunto-teemaan. Kumpikin Väinön äiti hurahti hölkkäämiseen. Viikko sitten kokeiltiin jaksetaanko juosta minuuttiakaan ja yllättäen monen monta jaksettiinkin ihan hyvällä fiiliksellä. Minä hölkötin sitten pitkin viikkoa aina Väinön nukutuslenkillä ja äiTiin vapaapäivät eli eilen ja tänään käytiin pidemmällä lenkillä. Koko rinki on noin 7 kilsaa ja siitä hölkättiin eilen 20 minuuttia ja tänään 30 minuuttia. Hurjasti on kunto kasvanut jo näin lyhyessä ajassa.


Tällaista hiekkatietä hölkätään.



Jokaisen hölkkärupeaman alussa jo minuutin jälkeen tuntuu että tänään ei jaksa montaa minuuttia, mutta sitten viiden minuutin kohdalla alkaa löytymään tasainen rytmi ja jossain välissä tuntuu, että jaksaa hölkätä ikuisesti.. Kunnes seuraava ylämäki tulee vastaan. Kolme ylämäkeä sisältyivät meidän puolen tunnin lenkkiin.


Äitinä olemme esimerkkinä pojallemme ja varmasti suurin vaikutus on juuri vanhemmilla. Ei toki tuputeta Väinölle mitään vaan toivotaan, että Väinölle jäisi liikkuminen sellaiseksi perustarpeeksi mikä sitten pysyisi koko elämän. On mukava suunnitella (jo nyt!) minkälaisia kaikkia ulkopelejä voisi Väinön kanssa puuhastella muutaman kesän päästä. Koska Väinö kokeilee ensimmäisen kerran hiihtää? (Miten minut saadaan hiihtoladulle?) No, koitetaan nyt olla menemättä liikaa asioiden edelle. Ehkä nyt pitäisi miettiä vasta pottatreenejä ja sellaista. :D


perjantai 12. elokuuta 2011

Luomua kiitos!

Meillä siirryttiin käyttämään luomumaitoa. Pitkään sitä tuumattiinkin, mutta nyt pistettiin tuumailut teoiksi. Suurin vaikutus siihen oli äiTiin harjoittelupaikka tässä samassa kylässä. Se on iso luomutila, jossa lehmät ja hiehot pääsevät aina ulos (paitsi talvella) superisoille laitumille, ei joudu kyyhöttää parsissa, vauvalehmillä on keinoemo eli ihan oikea lehmä siellä niiden kanssa ja muita mukavuuksia.




Väinö on aina ollut tosi kiinnostunut maitopurkeista. Tai no, kaikesta minkä Väinön eteen pistää tulee mielenkiintoista. Myös sellaisista mistä Väinön ei tarvitsisi kiinnostua, kuten kaukosäätimistä. Kaikki kylmä- ja märkäpintainen on Väinön suosiossa. Puolen litran limupullot ovat Väinön ehdoton suosikki, kunhan ne tulevat suoraa jääkaapista käsien ulottuville.



torstai 11. elokuuta 2011

Uusi matto

Punainen matto sai kyytiä tuvasta ja tilalle tuli kaiken värin keskelle harmaa matto. Väinö ei tunnu huomanneen minkään muuttuneen.


















Väinön uusi taito on pään pyörittely ja heiluttelu. Väinö pyörittää aika usein sylissä ollessaan päätä ja sitten minäkin pyöritän ja lallatan jotain. Se taitaa olla aika hauskaa Väinön mielestä.



keskiviikko 10. elokuuta 2011

Liikutaan, istutaan ja reissataan

Muutamista hetkistä on jäänyt ihan tänne kirjoittamatta. Helteet loppuivat ja nyt tuntuu, että on ollut harmaata jo pidemmän aikaa. Itse kyllä pidän mieluummin viileästä kuin kuumasta.

Eräänä helteisenä päivänä Väinön helsingin täti oli kylässä. Täti on nyt sensuroitu pois, kun en ole lupaa saanut (kun en ole kysynytkään) hänen naamakuvien levitykseen ympäri maailmaa. Väinö viihtyy hyvin hänen seurassaan (mutta ehkä toivoisi tädin käyvän useammin). Meidänkin olisi tarkoitus joku päivä kaasutella Helsinki-cityyn katsomaan isoa maailmaa.


Väinö on nyt enemmän ollut mahallaan ja yrittää selvästi päästä konttimaan. Kun Väinö vielä makoili selällään lattialla, niin ei ollut mitään kiinnostusta kääntyä. Nyt kun Väinö on aikansa istuskellut, hän haluaa vaihtaa maisemaa. Kun kukaan ei kanna täytyy itse liikkua. Väinö pääsee jo hyvin istualtaan mahalleen. Aika usein se on hallitsematon mukkelis makkelis mahalasku ja kova ähellys kuuluu. Joskus mahalaskua ei tule ja Väinö on puoliksi konttaamisasennossa, mutta toinen jalka on vielä koukussa "istumassa". Siinä sitten heilutaan ja ähkitään.



Väinö pääsi jälleen kerran reissuun. En edes muista koska oltaisi viimeksi oltu koko päivä vain kotona. Tällä kertaa suunnattiin kohti Vaasaa. Matkalla käytiin Alpacarockin 1-vee synttäreillä syömässä kakkua ja katsomassa hienoa ratsastusnäytöstä. Näytöksen jälkeen ihasteltiin havosia vähän lähempää.



Eilen reissattiin Seinäjoella. Ihan innoissaan olen ystävän raskautumisyrityksestä. Nyt vain kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tärppäisi. Väinö saisi sitten kaverin ja maailma uuden sateenkaariperheen. Tai no, kaikkihan me perheitä ollaan, vaikka ei olisi lapsia. Jotkut ovat yhden ihmisen perhe ja joku muu taas on suurperhe.


maanantai 8. elokuuta 2011

Nukkumisasioita

Tuntuu olevan kaikkien suhteellisen tuoreiden äitien huulilla vain vauvan nukkuminen. Kuuminta hottia, jos vauva nukahtaa helposti tai nukkuu pitkät yöunet. Ainakin se tuntuu meillä olevan melkein päivittäinen puheenaihe. Äitii kysyy joskus aamuisin heräsikö Väinö yöllä tai kommentoidaan miten monesti Väinö heräilikään.

Hirvensalmella nukuttiin pääasiassa hyvin. Väinö sai kokeilla uusia nukutusvempeleitä.




Reissun jälkeen ollaan nukuttu kaksi yötä kotona. Vaihdoin nukutusmetodin "enemmän on vähemmän"-teemaan ja johan pikkumies nukahti nopeasti. Eilen Väinö oli yhdeksältä umpiunessa kymmenen minuutin nukutuksen jälkeen. Hurraa! Tai sitten Väinö jatkaa "kerran kaikki toimii"-linjaansa. Saa nähdä.

Pinnasängyssä on sellaiset pallot jalkojen alla, että sänkyä voi keikutella. Väinö nukahtaa helposti vaunuihin niin ajateltiin heiluttamisen auttavan myös yöunille nukahtamisessa. Se taisi auttaa pariin kertaan. Sitten hommattiin soiva ja pyörivä mobile sängyn yläpuolelle. Saatiin myös lahjaksi pupu joka soi kun hännästä vetää. Tietenkin kokeiltiin myös kapalointia (joka aiheutti sellaisen raivohuudon..) Kaikki nämä ja vielä käsi Väinön rintakehän päällä tuomassa turvaa ja pikkumies voi huutaa kuin rokotuksen jälkeen konsanaan tunnin tai pari. Nyt kokeiltiin jättää rynkytykset, soivat härvelit ja muut pois. Pidetään kättä Väinön päällä ja annetaan Väinön kääntyillä. Siihen Väinö on nyt nukahtanut.


lauantai 6. elokuuta 2011

Riippukeinussa ja marjassa

Hirvensalmella osa 2.

Väinölle viritettiin riippukeinu terassille. Siinä Väinö sai istuskella jonkun kanssa ja yritettiin siinä Väinöä muutamaan kertaan nukuttaakin. Se oli hieman hitaampi nukutusmetodi kuin vaunuttelu. Rattaista puhkesi rengas kesken reissua ja se jouduttiin pumppaamaan täyteen joka nukutuslenkin alussa.




Väinö jäi äiTiin kanssa hirvensalmen ranchille, kun muut suuntasivat matkansa metsään poimurit ja sangot käsissään. Toisena päivänä mustikassa oli myös iso rotweiler, joka söi mustikoita suoraa puskista.


Tänään aamulla keräsin vielä mustaviinimarjoja. Väinö oli hetken apuna ja ihmettelemässä.








Saatiin kotiin mukaan kaikki kerätyt mustikat ja vielä pakastimesta vadelmaa ja mustikkaa lisää. Meidän aika isoon arkkupakastimeen eivät kaikki marjat mahtuneet joten jouduttiin lainaamaan tilaa "lähimummon" pakastimesta.