sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Työpöytä Väinölle ja sekalaista kuulumista



 Väinön huoneen sohva kannettiin yläkertaan ja tilalle tuotiin varastosta pieni punainen pöytä. Tii oli juuri ostanut pikkuruisen jakkaran, joka sopi hyvin pöydän kanssa yhteen. Väinö oli niin onnessaan, kun sai "työpöydän".



Imuriakaan ei ehditty laittaa kaappiin ennen kuvausta..

.. Eikä Väinölle housujakaan jalkaan. :D No, ensihetki piti saada ikuistettua. Kärsivän kasvi-raukan tilalle tuli lelulaatikko.
Pöydälle piti tuoda heti kaikenlaista. Varsinkin piirrustelut ja väritykset hoidetaan nykyään tässä.





Väinö lähti leipänsä kanssa myöskin istuskelemaan työpöydän ääreen. Herra selvästi miettii millaisia töitä sit seuraavaksi tekisi.





Väinön aarteille oma peltilaatikko

Kylmyys on hiipinyt nurkista sisään ja nyt täytyisi joka päivä pitää edes pieni tuli takoissa. Eräänä iltana tehtiin pikalämmitys Väinön huoneeseen. Takasta tulee nopeasti huone täyteen lämpöä, kun pitää luukkuja auki. Tietenkin ne sitten yöksi suljettiin. 





Nyt, kun Tossu on sisällä yöt ja Väinön huoneen ovet pitää olla kiinni, meinaa aamuisin olla siinä huoneessa aika kylmä. Jos pitää kunnon tulen Väinön takassa, nukkumaan mennessä on todella kuuma. 





Väinö on onnessaan, kun saa Tossun syliinsä. Eräänä iltana Tossu oli kovin väsynyt ja oli nukkunutkin Väinön sylissä pitkän aikaa. Yleensä Tossu on riehakkaalla tuulella eikä haluaisi hetkeäkään viettää paikallaan Väinön sylissä. Välillä silti kokeillaan.










Tänään oltiin Seinäjoella pikkukaverin luona. Pikkuherra reilu 1-vee oli niin hyvää pataa Väinön kanssa. Väinö oli sellaisessa modernimmassa keinuhepassa (keinuankka?) ja pikkuherra oli ihan vieressä. Väinö antoi pikkuherralle kätensä ja niin he olivat hetken aikaa käsi kädessä. :) 
Väinö oli ottanut omia lelujaan mukaan ja kantoi ne kaverille saman tien. Yleensä Väinö on tosi kateellinen omista leluista, eikä todellakaan ole aikaisemmin niitä antanut muille lapsille. 

Kivaa oli kylässä, toivottavasti treffataan taas kohta. :)

Ai niin! En ole tainnut vielä kertoa miten työharjoittelun ensimmäinen viikko on sujunut. Olen siis iltapäivätoiminnassa ohjaajana. Mukavasti siellä on saanut vapaat kädet puuhata lasten kanssa. Vastuuta ja haasteitakin löytyy. Ilmapiiri on rento ja mukava. Aika ihmeellistä, että 7-8 vuotiaat lapset leikkivät kaikki kaikkien kanssa eikä suurempia riitoja ole ollut. 
Seuraavaksi on pakko löytää ihan oikea työ mistä sitten saisi työharjoittelut suoritettua. Mummo on nyt hoitanut Väinöä sillä aikaa kun olen töissä. Ilman kotihoidontukea tuloni olisivatkin täysi nolla.. Väinöllä ja mummolla on sujunut varsin loistavasti. Tuntuu, että Väinö on kasvanut tässä viikon aikana hurjasti taidoiltaan. Sosiaalinen kehityskin on päässyt kunnolla vauhtiin, kun ollaan treffattu enemmän lapsia. 
Tuntuu, ettei meinaa tunnit enää riittää vuorokaudessa, vaikka olenkin vain 5 tuntia päivässä töissä. Huh, mitenköhän ne sitten riittää, kun olen oikeasti oikeissa töissä? 


torstai 26. syyskuuta 2013

Puuvanhus nurin



Ikiwanha koivuvanhus kaatui pari päivää sitten. Minun piti lähteä juuri silloin työharjoitteluun ekaa kertaa, kun metsuri kaarsi pihaan. Samoin teki mummo ja Mervi-täti. He jäivätkin meille sitten vangiksi, sillä puun kaaduttua hajosi moottorisaha. Puu tukki tien pihan ja kujan välillä. 

Eilen tutkittiin Väinön kanssa puuta. Siitä oli tultu sahaamaan lainasahalla suurimpia oksia pois niin, että pihaan pystyy ajelemaan jälleen. Vielä se kuitenkin pahasti kääntöpaikalla pötköttää.





Pikaisesti laskettuna vuosirenkaita olisi 60-70. Se taitaakin olla aika normaali koivun elinikä. Lunttasin, että keskimääräinen elinikä on 80 vuotta. Metsuri kertoi, että koivu oli jo aika huonossa jamassa eli ei olisi montaa myrskyä enää kestänyt. Osa isoista oksista olikin lehdettömiä ja jättioksan (jossa vielä lehdet oli) tiputtua päätettiin sitten, että parempi se kaataa hyvän sään aikana.








Hiekkalaatikko alle jäi. Saa nähdä koska päästään tarkistelemaan tuhoja. Olin jo kerran tyhjännyt hiekkalaatikon leluista, kun puunkaato aika oli. Silloin saha temppuili niin, että koivu sai jatkoaikaa. Menikin aika kauan ennen kuin metsuri ilmestyi (ilmoittamatta) ja hiekkalelut jäivät sitten hiekkalaatikkoon..





Iloa tästä pötköpuusta löytyy Väinölle, Tossulle ja vuohille. Vuohet syövät innolla oksat, jotka tosin olisivat olleet parempia kesällä, jolloin lehtiä olisi ollut vihreitä ja niitä olisi ollut enemmän. Tossu jaksaa kiipeillä puun oksia pitkin korkealle ja vaania Paavoa risukasassa. 

















Väinöllä oli tänäaamuna halihetki Paavon kanssa. Kärsivällisesti Paavo odottelee, koska Väinön halikiintiö on täynnä ja leikitään jotakin muuta.



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lasten maatalousnäyttelyissä



Väinö pääsi Tiin kanssa lauantaina reissuun. Sillä aikaa itse kulutin koulun penkkiä ja opin asioita autismista ja FASD:ista. 
Ennen reissua Väinö sai toimia eläinlääkärin apulaisena. Tii käväisi navetalla avustamassa eläinlääkäriä ja Väinö sai katsoa. Tauolla soitin heille ja Väinö kertoi, että "Lehmässä kipeä. Tulee maitoa". Lehmältä otettiin maitonäyte. 
Navettahomman jälkeen oli suuntana sitten Kauhava ja lasten maatalousnäyttelyt. Siellä Väinö pääsi kaikenlaisiin ajoneuvoihin katsomaan ja eläimiä tietenkin oli nähtävissä myös.



Ambulanssissa

Naulaamista sai kokeilla. Tii laittoi naulan alkuun ja sitten Väinö hienosti osasi naulata. Kolme naulaa ilmestyi Väinön toimesta pölkkyyn. 







Väinö sai siellä elämänsä toisen karkinkin. Taisi olla hyvää.













Paloautossa


Paloautossa


Paljon traktoreitakin oli ja niitä sai vähän testailla. Puimuriin oli pitkä jono, joten sinne Väinö ei päässyt. 












Teuraskuljetusautossa

Väinö oli ollut koko päivän kiltti mies. Huomisesta alkaen puhalteleekin sitten uudet tuulet, kun minulla alkaa työharjoittelu. No, en ole poissa kuin reilu neljä tuntia päivässä, joten ei mitään järisyttävää muutosta ole luvassa Väinön näkökulmasta.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Punertava syysaamu



Heräsin eilen ja tänään aamulla puoli kuusi. Varhainen mato sai ainakin napattua pari kuvaa ulkoa. Sukkiakaan en ehtinyt etsiä, kun ulkona oli niin hieno punertava valoilmiö. Harmi, kun se ei kuvissa oikein näy..


Pihalelut menossa talviteloille









Ex-kesäkukat vieläkin nököttää paikoillaan

Eilisestä löytyi vielä pari askartelu- ja maalailukuvaa.












Tällä hetkellä loimotellaan leivinuunin valkiassa. Yritän välttää "takka" sanaa, sillä se kuulemma aiheuttaa naurukohtauksia ainakin mummilassa päin. Eli keittiössä meillä on vaaleanpunainen leivinuuni ja muissa huoneissa sitten kaksi pystymuuria (tai pönttöuunia?). No, termit vielä vähän hukassa. 

Kunhan leininuunitakka saa vähän lämpöä, lykkään sinne pitsaa valmistumaan. Meillä olisi jossakin pitsakivet ihan sitä varten, mutta missä lienevät..


tiistai 17. syyskuuta 2013

Sirkuskerhon viimeinen kerta



Olipas mukava kerho jälleen! Tälle kerralle sai kutsua yleisöä katsomaan. Mummo, Mervi-isotäti sekä Mimmi ja Elias-poika olivat meidän sirkustelua katsomassa.

Väinö piti jälleen aamulla herättää, että ehditään kerhoon. 


Väinön itsekeksimä temppu; pikkutunneli

Pikkutunneli aina välillä "romahtaa", kun Väinö on puolessa välissä. Se on Väinöstä hauskaa. Välillä tunneli mennään peruuttaenkin. "Elävä tunneli" (eli emälä tunneji) on sellainen, että Väinö konttaa kontillaan olevan äidin mahan alta. Se tunneli ei vielä onneksi ole romahtanut. :D





Sirkuksen oma tunneli oli myös Väinön mieleen. Tunneli tehtiin hulavanteista. Väinö vaan lähti väärästä päästä tunnelia ja puolivälissä oli vähän ruuhkaa.








Muista tempuista en nyt sen kummempaa selosta mitä tehtiin. Väinö ei oikein tykännyt sellaisista tempuista missä piti olla sylissä tai muuten lähikontaktissa. Väinöstä oli mukavampaa juosta karkuun. 

Lopuksi meinasi iskeä väsymys ihan kerta kaikkiaan. 




Väsymyksen syy taisi olla enimmäkseen nälkä, sillä Väinö söi jopa eväsleipää. Käytiin Mummon ja Mervin kanssa kahvilassa, jossa Väinö sai ihan oman pullankin. Sitten jaksettiin käydä parissa kaupassakin vielä. 

Lastenohjelmat top 10 (Väinön mielestä)


Väinö katsoisi aamusta iltaan ja illasta aamuun vain piirrettyjä, jos saisi itse päättää. Mitkä niistä kaikista ovat Väinön suosikkeja? Koska niitä katsellaan?

Pikku Kakkosta katsellaan aamuisin. Aika usein Väinö tahtoo heti herättyään leikkiä eikä katsoa ohjelmia. Kakkostelun jälkeen tulee Väinön aamusuosikki eli Oktonautit. 





Aikaisemmin Väinö rakasti Vaahteramäen Eemeliä. Nyt se vähän pelottaa, koska yhdessä jaksossa kiljutaan hiiren takia. Kaikki nukkumis-kohtaukset on Väinölle liian pelottavia. 

Myyrä-dvd:t ovat aika uusi juttu meillä. Se on Väinön suosikki. Siinä ei ole mitään pelottavaa ja Myyräkin on aina hyvällä tuulella. Myyrän "tsädi tsädi"-ääntä Väinö matkii. Samalla tietenkin osoitetaan sormella samalla lailla kuin Myyräkin. 

Tässä kollaasissa on parin minuutin aikana ottamiani kuvia Väinöstä, kun herra katselee Myyrää. Paljon ilmeitä. :)




Onni oli ylimmillään tässä taannoin, kun Tii oli tilannut Postimies Pate-dvd:itä. Myös Posti-Pate-hahmo, -auto ja kissa meiltä löytyy. Väinö lauleleekin autolla ajellessaan "postin tuo, postin tuo".

Jokunen aika sitten Väinö rakasti Keltaisen Kirafin tarinoita. Siinä on lyhyitä yksinkertaisesti tehtyjä animaationpätkiä. Kun yksi pätkä on katsottu, paluu päävalikkoon automaattisesti ja "Ti diii di diii di di di..". Ja kun painaa uuden pätkän pitää ensin kuunnella tuo kauhea musiikki ja jälleen taas kun pätkä on ohi ja palataan päävalikkoon. Kun Väinö on pari pätkää tuota katsonut, koko päivän soi päässä tuo musiikki. Onneksi se ei tunnu enää olevan niin suosiossa..

Väinö saa katsella myös isojen poikien elokuvia, kuten Kananlento, kummatkin Madacaskarit ("mamakashkaji") ja Leijonakuningas. Sensuuri iskee kyllä välillä varsinkin Leijonakuninkaassa ja skippaan sellaiset pelottavat kohdat. Ainakaan vielä Väinö ei ole tajunnut, että elokuva yhtäkkiä hyppää jonkin oleellisen kohdan yli. :D Kananlennossa Väinöä ei pelota mikään ja se on elokuvista Väinön suosikki. Varsinkin tämän musiikin soidessa, Väinö on ihan onnessaan! Onneksi se löytyy tuubistakin niin voidaan pitää aina päivätansseja. :)




En tiedä tuliko tässä nyt kymmentä lastenohjelmaa käytyä läpi. No ei se mitään. Tässä on tämän hetkinen tilanne siitä mitä Väinö katsoo.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Muovailuvahamies


Danoniino-boy´lla oli tänään selvästi maalaus- ja muovailuvahapäivä. Sehän sopi, sillä ollaan kaikki vähän flunssassa eikä huvittanut uloskaan mennä. 





Ensin muovailuvahat järjesteltiin kansien päälle hienosti. Nämä vahat ovat kyllä ehdottomasti parhaita! Ne tuoksuvat hyvältä ja muovailtuvat hyvin.





Välillä vähän leikittiin junanradalla ja maalailtiin, mutta sitten taas kohta iski muovailuvahaikävä. 

Keksin, että tehdään jälkiä muovailuvahaan. Ensiksi kokeiltiin millaisia jälkiä puimuri jättää.







Kokeiltiin myös Tomi-traktoria, mutta puimuri oli Väinön suosikki. Puimurin kannen saa auki ja sinne Väinö tunki muovailuvahanpaloja. Väinö leikki valkoisella muovailuvahalla. Pieni pala oli selvästi joku joka tuli sisälle taloon ja sitten lähti ulos. Lopuksi se päätyi puimurin sisään. Siellä ne palaset ovat vieläkin!






Hain Puten ja Puuha-Peten myöskin tekemään jälkiä. Se oli hauskaa! Putte jätti hienot jäljet. Väinö selitti, että "Putte menee, jälkiä jää". 




Ruokaakin ollaan syöty. Tänään ei oikein jauhopeukalo toiminut ja ruuasta tuli aika pahaa. No, välillä näinkin, sillä aika usein ruuasta tulee ihan liian hyvää ja sitä pitää syödä liikaa. Kuten esimerkiksi tämä toissapäivän perunamuusi, kasvispyörykkäkastikkeen kera. 




Sitten muutamat kuvat parin päivän takaa, kun oltiin ulkona haravoimassa lehtiä. 













Huomenna on viimeinen sirkuskerho-kerta. Byäää! Se on ollut niin hauskaa. Väinö on elementissään, kun saa alusta loppuun riehua kuin villimies!