perjantai 29. maaliskuuta 2013

Yksinhuoltaja-viikko


Jälkijunassa heräsin, että rasismin vastainen viikko meni jo. No, koskaan ei ole liian myöhäistä vastustaa.




Täällä päin noita roskiksia ei näkynyt. Hauska idea kyllä oli. Ennakkoluulot sai siis kirjoittaa paperille ja heittää tuollaiseen punaiseen roskikseen.

Sitten aiheeseen eli yksinhuoltaja-viikkoon. Viikko ei ihan viikko ole ollut, mutta melkein. ÄiTii vietiin junalle tiistai aamupäivällä ja huomenna lauantaina saadaan rakas Tiitiäisemme kotiin. <3

Tuija-sisko oli meidän ilonamme ja viihdyttäjänämme pari päivää heti tiistaista alkaen. Oli helppoa käydä hoitamassa vuohet, viedä pyykit yläkertaan, käydä suihkussa ja muuta arjen askaretta tehdä. Oli hauska mennä nukkumaan vierekkäin ja höpistä ennen nukahtamista. Huomasin miten samanlaisia nukkumaanmenijöitä ollaankaan; pitäisi höpöttää ja kääntyillä hyvää asentoa etsien.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin strömsössä ja uusi läppärimme hajosi. Kone herjaa jotakin vikakoodia, että kovalevy olisi hajonnut. Nyt siis paluu vanhaan.. Pikkuruinen kone joka toimii yhtä hyvin kuin sata vuotiaan rakko..

Väinö on syönyt ja nukkunut hyvin. Yh-aikana kaksi yötä on mennyt niin, ettei herra ole herännyt kertaakaan kesken unien. Minä taas olen herännyt kuuden-seitsemän aikoihin. Aurinko helottaa verhoista huolimatta. Seitsemältä on ihan hyvä herätä, mutta kuudelta on ehkä vielä hieman aikaista. No, ainakin ehtii, kun kahdeksalta alkaa siivoamaan ja puoli kymmeneltä on jo lounasta pöydässä ja pyykkiä on pesty pari koneellista. Tiskausta, lisää pyykinpesua, imurointia, lattianpesua, kylpyhuoneen lattian hinkkausta ja vaikka mitä mahtui päivän hommiin. Huomiseksi jäi vielä vähän pöydän raivausta.

Tänään Väinö teki kaikkien aikojen syömisennätyksensä. Mervi-tädin luota kotiuduttuamme annoin Väinölle hernekeittoa, jonka poika veteli napaansa. Valmistin saman tien pastaa, jota ajattelin itse syöväni ja Väinölle sitten ehkä myöhemmin lämmittäväni, mutta Väinökin halusi pastaa heti ja söi sitä reippaasti yhden annoksen. Hetken leikittyämme Väinö halusi vielä muroja. Jopa murojen maito kelpasi. Hyvä Väinö! Syömislakko on toivottavasti ihan historiaa.

Kohta taitaa olla aika mennä nukkumaan.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Henkselit ja kännykkä takataskussa



Kun äiti huiteli koulussa ja toinen töissä niin mitä teki Väinö? Pääsi mummon kanssa ulkoilemaan, istumaan autoon ja kävelylle. Väinö oli kävellyt 500 metriä ja reilun kilometrin istunut pulkassa mummon vetämänä. Ja niin he päätyivät äiTiin työpaikalle ja pääsivät autokyydillä kotiin. 





Hyvää lapsenhoitopalvelua; siivousta kaupan päälle!

Mummo otti kuvan Väinön siististi sängystä. Usein tulee pedattua vähän sinne päin ja pehmolelut pyörivät ties missä.. 

Väinö on päässyt mummolaan siksi aikaa kun haimme vuohille heinää. Väinö oli varma, että kärryillä pressun alla on puita. Vielä seuraavana päivänäkin Väinö sanoi, että "käjjyssä puita on", kun tyhjän kärryn näki. 




ÄiTii tilasi jostakin Väinölle tällaiset hienot henkselipöksyt. Niitä testattiin heti.






Kova homma oli saada riehuisesta Väinöstä kuva kännykkä takataskussa.








Tällaista täällä. Ensi viikolla onkin sitten mielenkiintoista miten pärjätään Väinön kanssa kaksin, kun Tii on reissussa.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ottakaa juustovaras kiinni!


Meillä kävi tänään juustovarkaita jääkaapilla. Murrosta ei löytynyt jälkiä, mutta äiTiin savujuusto oli kadonnut. Varas löytyi metrin päästä rikospaikasta ja todistusaineisto on raskauttavaa. Arvon valamiehet ja -naiset; Todistuskappale A:

Hampaanjäljet osoittautuivat olevan samaa paria varkaan kanssa

Puolustusasianajaja haluaa tuoda ilmi seikan, jonka mukaan alle kolme vuotias on syyntakeeton tällaiseen varkauteen, sillä vanhemmat eivät olleet käyttäneet olemassa olevaa jääkaapinsulkijaa. 



Varas esittelee mielellään tekosiaan





Tuomari kysyy syytetyltä; Oletko syytön vai syyllinen? Väinö: "Syöny kaiken!" Tästä voidaan päätellä, että syytetty tunnustaa teon.







Täten julistetaan varkaalle tuomioksi ainakin kaksi viikkoa teletappien katselemista Puuha-Peten sijaan. Puuha-Petellä näyttää olevan huono vaikutus pieniin miehenalkuihin. Tuomiosta voidaan valittaa korkeimpaan tuomioistuimeen. 

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kanaa ja lepakkoa


Sairasperheestä päivää! Ensimmäiseksi sairastui Tii, sitten minä ja Väinö melkein yhtä aikaa. Onneksi Väinö on ollut reipas herra, vaikka parina päivänä kuume kipusi melkein 39 asteeseen. Nyt Väinöllä on köhää. Itse olin ihan hyvässä kunnossa pari päivää. Sopivasti jaksoin riehua lumikaaosta vastaan, mutta nyt sitten olenkin mukavassa flunssassa..

Väinö on saanut juoda paljon mehukeittoa. Tässä menee mustikkaista keittoa, joka tukkii nokkamukin nokan aina välillä.





Mikä olisikaan sairaana parempaa kuin sängyssä makoilu tv:tä katsellen?


Huomioi takka, siitä lisää kohta





Tämä on Väinön "kanaa" eli kanaohjelmaa. Tallentimesta ei harmi vain näe kuinka monta sataa kertaa tämä on jo katsottu. Välillä Väinö jaksaa katsoa melkein koko ohjelman yhdellä kertaa, mutta toisinaan ohjelma kiinnostaa vain pari minuuttia.










Nytkin Väinö välillä puuhasteli muutakin. Käytiin välillä etsimässä autoja ja ottamassa kuvia Väinön huoneesta. Sitten taas palasimme kanaohjelman pariin.




Kun tuossa hetki sitten huomioitte takan, niin voitte arvailla kumpi otsikon eläimistä takasta löytyi. Ei, ei sentään kanaa vaan lepakko. Rassukka ei ollut elossa. Tuota takkaa käytetään aniharvoin, sillä ihan vieressä seinän takana on Väinön huoneen takka, jota "pouhootetahan" senkin edestä. Lepakkotakan pellit ovat viimeksi olleet auki nuohoojan käydessä. Silloin nuohooja itse tyhjäsi kaikki takkoihin sun muuhun pudonneet roskat ja pistettiin pellit kiinni. Raukka lepakko varmaan pakeni nuohouksen ääniä takan jonnekin kolkkaan ja jäi sinne vangiksi.
Nyt jälkeenpäin muistankin kuulleeni rapinaa nuohouksen jälkeen ilmanvaihtokanavasta. Ajattelin, että se on ehkä hiiri tai jotakin. Takoissa ei näkynyt mitään erikoista. En tosin muista katsoinko edes tuonne lepakkotakkaan. Onkohan raukka lepakko siellä kauan aikaa virunut ja kuollut nälkään?
Katolla olevat naakatkin rapistelee aika usein niin, että ääni kuuluu tulevan ihan läheltä ilmanvaihtokanavasta.

Viime kertainen lepakkoepisodi päättyi pikkulepakon lentäessä avonaisesta ikkunasta ulos lepakkoparven perään. Tälläkin kertaa olisi saanut lepakko iloisesti lennellä takasta pois. Viimeksi oli onni, että uuninluukut olivat raollaan ja lepakko uskalsi tutkia pääsisikö sieltä pois.

No, eipä siitä enempää. Eilen oli tosiaan ensimmäinen oikea kouluilta. Olisin kaivannut vähän ripeämpää etenemistahtia ja vähän haastavampaa aihetta, mutta on toki vuorovaikutus ihan mielenkiintoinen aihe, josta riittää opittavaa. Joka päivä on tullut opiskeltua itsenäisesti ja varsinkin pienten lasten kielelliset ongelmat kiinnostavat. Olisi mahtavaa, kun sitten valmistun koulunkäynninohjaajaksi, voisin jatkaa opintoja ja erikoistua ja opiskella vähän lisää. No, ehkä siinä välissä olen kuitenkin töissä ja saa nyt nähdä onko täällä päin mahdollisuutta edes jatkaa tuosta.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Tuhatta ja sataa aikuisopiskelijana


Tältä näytti muutama tunti sitten..



.. Ja nyt näyttää tältä.










Näkyvyys on hieman nollassa. Mikron päällä aurinkoa odottelee nukkatyräkki eli "paha poika".




Väinökin haluaisi lumitöihin. Sitä hommaa riittäisi, sillä ulko-ovi ei meinannut enää aueta ja koiratkin olivat ihan valkoisia kun vajaa viisi minuuttia olivat ulkona. Väinö ressukka on vielä vähän kipeä. Toissailtana Väinöllä oli 38,5 astetta kuumetta ja eilen vaihteli 37,7-38,7 asteen välillä. Tänään Väinö vaikutti normaalilta omalta itseltään, mutta kuumemittari näytti vielä 37,5 astetta lämpöä. Vielä ei siis päästä lumitöihin...








Tämän postauksen kuvat on otettu alle puoli tuntia sitten ja tuo kissan tähystysikkuna on ihan lumessa. Enää ei kissa näe pihalle. Kissan vieressä komeilee tuoksuköynnös, joka pukkaa keväisin miljoonia huumaavan tuoksuisia kukkia.

Ikkunatähystyksen yhteydessä Väinö löysi synttärikorttini. Siskoni antoi jo synttärilahjan, vaikka juhlapäivä on vasta kuukauden päästä. Väinön mielestä kortissa oleva eläin on varsin mielenkiintoinen. Sellaista ei ole näkynyt Väinön kirjoissa vielä missään.




Ja sitten siihen koulutukseen. Tuossa kuvassa näkyykin vinkkiä missä sitä ollaan opiskelemassa. Ensimmäinen koulupäivä on jo takana. Tosin se oli vain ilta ja illastakin vain pari tuntia. Perinteisesti saatiin kynät, kumit ja vihkot.
Toiseenkin kertaan on koululla käyty henkilökohtaistamissuunnitelmaa tekemässä. Itsellä ei alasta ole minkäänlaista kokemusta. Ei edes ensiapu ykköstä eikä hygieniapassia ole missään vaiheessa tullut suoritettua. Tulityökortti kyllä löytyy ja pölyyntyneitä veistotaitoja.. Joka tapauksessa haluan oppia mahdollisimman paljon enkä varmaan muutenkaan hyväksilukisi mitään, vaikka olisikin mahdollisuus.

Odotan innolla syksyn ensimmäistä työharjoittelua. Sitä odotellessa käyn kerran viikossa arki-iltana opiskelemassa ja kerran kuussa menee yksi lauantai opiskellessa myös. Paljon oppiminen on itsestä kiinni. Täytyy ottaa itse selvää asioista. Reippaasti olenkin lukenut aiheesta kirjoja ja netissä on tullut myös seikkailtua ja tietoa kerättyä. Puolessatoista vuodessa pitäisi oppia paljon asioita. Ei siis hukata aikaa!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Anna-viikko ja synttärikemut


Anna saapui meille viikko sitten sunnuntaina. Viikon aikana ollaan leikitty Väinön kanssa, käyty kyläilemässä parissa paikkaa ja tietenkin tallilla on tullut puuhailtua.

Perjantaina meille saapui lisää vieraita koirineen. Väinö odotti koko päivän.




Annan 13-vee synttäreitä juhlittiin eilen. Syötiin koko päivä kaikkea hyvää. 




Anna teki marsipaanista koristeita sillä välin, kun väkersin gluteenitonta kakkupohjaa. Kakkuun tuli myös oikeita vadelmia ja päällinen on suklaamoussea ilman liivatetta. Moussesta tuli niin jymäkkää, että ihmettelen mihin sitä liivatetta olisi muka tarvittukaan. 











Perjantai-illalla kun vieraskoirat saapuivat meille, oli aikamoinen show hetken aikaa. Paavo luuli, että marsilaiset hyökkää ja haukkui niin lujaa kuin pienestä koirasta lähti. Paavo sitten illan mittaan relasi. Sulo sai katsoa vieraita vain vauvaportin takaa.

Pieni Meri-koira oli Väinön ehdoton suosikki. Se on rauhallinen, ei tunge iholle, mutta ottaa hieman kontaktia kuitenkin.










"Äiti kato, se on sohvalla!"







Tällä viikolla ei ole ollut kerhoja ollenkaan, koska on hiihtoloma. Ensi viikolla sitten taas kerhoillaan.