maanantai 30. huhtikuuta 2012

Renkaiden vaihtoa ja vappua

 Eilen (vasta) vaihdettiin kesärenkaat kumpaankin autoon. Yleensä ollaan hieman aikaisemmin asialla, mutta tämän kevään takatalvet eivät houkutelleet vaihtamaan ennen Tampereen reissua.
 Kottareissa Väinö viihtyi niin kauan kuin kärryt pysyivät vain liikkeellä.
 Väinö viihtyi meidän kanssamme todella hienosti 2 ja puoli tuntia ulkohommissa. Vaihdettiin renkaat, pestiin autot ja varastoon menevät renkaat. Väinö sai kasteltua hanskansa lammikossa ja kädet olivat ihan kylmät kun päästiin sisälle. Sen jälkeen on Väinön nenä vuotanut, mutta onneksi mitään kunnon flunssaa ei ole tullut.
 Väinökin vähän testasi traktorin renkaita. Pitäiskö nekin vaihtaa? Kannanpas sen tähän lähemmäksi jonoon.
 Tänään ostettiin Puuha-Pete heliumpallo. ÄiTii koristeli huushollin vappuisaksi sillä aikaa kun kävin tallilla.
Hyvää Vappua kaikelle kansalle!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Inkkarimiehen sotahuuto

"Erämaasta tuuli tuo huudon vaienneen..."
 Inkkarin sotamaalaukset olivat naamassa vielä kerhosta ja vuohelasta kotiutuessamme. Taitaa niistä häivähdys olla vieläkin jäljellä.Aurinko on tänään ihanasti paistanut ja on ollut tosi lämmintä.
 Ja kyllä meillä aina silloin tällöin imuroidaan, vaikka kuvista lentelevistä pölyhiukkasista voisi muuta päätellä.
 Aamulla treenasimme inkkarin huutoa. Sitä sellaista ääntä, joka syntyy "huu"-äänteestä kun vain läpsyttää kädellä huulia. Väinön oma versio on laittaa sormi suuhun ja heilutella sitä samalla kun mölistään jotakin kummaa. No, aika samalta sotahuudolta sekin kuulostaa.
 Pottakiipeily ei ole vieläkään historiaa. Pottaa raahataan ympäri kämppää. Mahtaakohan se olla koskaan oikeassa käyttötarkoituksessaan?

Kerhoilua ja vuohia

 Tuli vasta nyt mieleen, kun olen lisännyt kuvat, että olenkohan nämä pistänyt jo näytille. Hmm. Dementia iski. No, tässä on Väinö mummolassa poseeraamassa rekan kanssa.
 No, päivän aiheisiin, jotka ovat kerho ja vuohet. Luomuputiikin Mimmi vinkkasi, että Huissin urheilutalolla on joka keskiviikko kerho, jossa ei varsinaisesti ole ketään vetäjää vaan lapset saavat vapaasti touhuta ja leikitään mitä keksitään. Tänään kerhossa oli vapun kunniaksi teemana naamiaiset ja kaikki saivat tuoda pientä naposteltavaa mukanaan. Ensin Väinö kiipesi vain kauhuissaan syliin ja katsoi huolestuneena kaikkia riemukkaita lapsia. Elias, joka on yhtä vanha kuin Väinö, oli puettu ihanaksi isokorvaiseksi hiireksi. Hiiri vipelsikin tosi lujaa ympäri liikuntasalia. Lapsia oli hieman vanhempia, olisikohan olleet 3-4 vuotiaita ja pienin taisi olla jonkin verran alle vuoden ikäinen. Viisi aikuista löytyi ja muutamalla oli mukanaan parikin lasta. Ihan sopivan kokoinen ryhmä oli.
 Syöpöteltiin sitten kaikkea hyvää. Joku oli tuonut aivan ihanan marianne-mutakakun. Väinö sai tyytyä leipään, maissinaksuihin, rusinoihin, kuivattuun banaaniin ja lempiherkkua oli kokoelma erilaisia pieniä suola/yrttitikkuja. Syömisien jälkeen alkoi Väinökin innostua juoksemisesta,eikä tarvinnut enää sylissä istua koko aikaa. Väinö haki koripalloa monta kertaa. Sitten ihan lopuksi tuli vielä äiTiikin niin johan riemu ratkesi. Aamupäivän aikana yritettiin myös ottaa yhteiskuvaa koko lössistä. Aika haastavaa oli saada kaikki omin jaloin juoksevat lapsukaiset istumaan tarpeeksi kauan paikallaan.
Sitten vuohiin. Kerhopaikasta lähdettiin suoraa katsomaan vuohivauvoja. Me valkattiin jo jokin aika sitten meille uusi vuohi Vuohiojan kuttulasta. Jaakopin piti saapua sunnuntaina meille. Kaikki oli valmista Jaakopin tuloa varten, mutta sitten saatiin suru-uutinen, että Jaakoppi piti lopettaa pissavaivojen takia. Käytiin tänään siis katsomassa uusi pikkupukki meidän katraaseen. Kuttulasta tuli aamulla viestiä, että keräävät kaikki pikkupukit samaan paikkaan ja loput sitten lopetetaan. Oli kamala mennä katsomaan kaikkia niitä ihania pieniä söpöjä pomppuvillivasoja, kun tiesi mikä niitä odotti. Meille suositeltiin kahta hieman isompaa pojankoltiaista, joista toinen oli koko ajan Tiin sylissä ja oli niin kovin rauhallinen. Toinen oli vähän tummempi poika, jolla tuntui olevan hieman pilkettä silmäkulmassa. Päätimme sitten ottaa molemmat. Ne siirrettiinkin sitten teuraslaumasta vieroitettujen pikkukuttujen pariin. Nyt pitää vain keksiä J:llä alkavat nimet heille, että ne saadaan rekisteröityä. J+J kaksikko saapuvat sitten ehkä viikon päästä meille.
Noiden kahden lisäksi pikkuvauvaosastolla oli juuri syntyneet kolmoset, joista yksi tuntui aika villiltä tapaukselta. Niin iloisena pikkuinen hyppi ja pomppi ja kävi puskemassa veljiään.
Väinö alkoi olla jo aika väsynyt. Yöllä piti herätä veren virratessa nenästä ja sitä siivoiltiin. Aamulla oli sitten aikaisempi herätys kerhon takia ja paljon oli äksöniä. Väinö ei nukahtanut matkalla kotiin vaan sai ensin makaronilaatikkoa ja nukahti vasta äsken vaunuihin pienen taistelun jälkeen.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Pottakiipeilijä Ihan Ite!

 Pottaseikkailija on keksinyt raahata potan minne nyt haluaakaan kiivetä. Parkourin alkeet siis menossa selvästi. Nyt Väinö ei nojatuoliin mene enää normaalisti vaan potan avulla sivusta samalla käsinojan yli kiiveten.

Ulkona pikkuheppu on saanut olla aika paljon viime aikoina. Tänään on ollut hieno ilma ja sillä aikaa, kun tämä mamma siivosi oli muu perhe ulkona leikkimässä.

 Väinö sai naapurilta hienon pihatraktorin, jota Väinö oppi työntämään edellään hetkessä.
 Kas vain! Pihallakin voi kiipeillä.

 "Hitsi, oonko mä vasta näin matalalla?"
 "Hiioooop!"


 "Ha haa! Ja nyt äiti, kauemmas kauemmas, ei saa pitää kii! Mä itte! Byääää!"
 Väinö olisi tosiaan halunnut liitää ilmojen halki ihan ite portaita alas. Miehen alasmenotyyli näytti sen verran rennolta, että apu näytti olevan tarpeen. Väinö oli kyllä hieman eri mieltä.
 Reippaan ulkoilun jälkeen Väinö sai treenata mössön syömistä ihan ite.



Blogger on muuttanut muotoaan. Kuvien lisääminen toimii kätevästi niin päin, että minkä kuvan ensimmäiseksi laittaa niin se ensimmäisenämyös tulee! Aikaisemmin itselläni kuvat ovat latautuneet ihan päinvastaisessa järjestyksessä. Ainakin vielä tuntuu, että uudet muutokset ovat olleet ihan hyviä. Mikään ei vielä ole ollut hukassa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tampereella hevosmessuilla

Eilen heräteltiin pikkuherra yhdeksän aikoihin pystyyn. Lähdimme aamupäivällä kohti Tamperetta reppu täynnä Väinön eväistä.
Väinö viihtyi hyvin autossa ja matka meni mukavan nopeasti. Messukeskuksen parkkipaikalla oli kamalan kylmä tuuli ja pikakävelimme sisälle aulaan. Treffasimme siellä siskoni ja lähdimme kiertämään messualuetta.
 Väinö sai katsoa poneja karsinoissaan, shireä vähän kauempaa sillä sen luona oli niin kova tunku, mutta Väinön ehdoton suosikki oli traktori, joka lanasi kenttää. Väinö pitäisi viedä traktorimessuille. Yhden ponin hirnuessa vieressä Väinön alaleuka alkoi väpättää uhkaavasti ja siirryimme sitten kauemmaksi.
Kävimme välillä aulassa kävelemässä, että Väinölläkin oli tilaa juosta. Jostain syystä ulko-ovet vetivät poikaa puoleen kuin magneetti ja sain paimentaa Tuijan kanssa viiperöä. Viiperö sai myös maistaa pehmistä, että olisi pysynyt ulkoa pois. Taisi olla hyvää.
Neljä tuntia olimme messuilla ja Väinö nukkui koko päivänä vain puolen tunnin päiväunet. Illalla ipana olikin tosi väsynyt ja hepuloi.
Eilen aamu valkeni lumisena ja kylmänä, mutta tänään on aurinkoista ja jo nyt yhdeksältä on 5 astetta lämmintä. Oooo! Kevät tulee sittenkin kaikista takatalvista huolimatta. Uskaltaisikohan jo vaihtaa kesärenkaatkin?

torstai 19. huhtikuuta 2012

Maailma on sun!

"Avaa siipesi ja lennä.
Tänä yönä maailma on sun.
Vain taivas rajanasi. Unelmat sun oppaanasi. Sulje silmäsi ja anna tuulten viedä." (NMB)
"Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta?
Kaunis pieni ihminen. Sä olet ainutlaatuinen.
Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan." (Johanna Kurkela)
Tungen nyt tähän samaan postaukseen kuulumisia, vaikka olisi voinut tehdä erikseen kuulumis-postauksen uusin kuvin. Uudet kuvat ovat kamerassa, toinen kone (jossa on kuvankäsittelyohjelma) on joutununut kissan nukkualustaksi enkä viitsi ja jaksa sitä kaivaa kissan alta ja avata. Jos olisin jaksanut niin tässä koreilisi kuva kukkivista krookuksista. Pari vuotta sitten kylvin niitä tuohon talon eteen ja nyt niitä on jo aika kivasti siinä. En uskonut että ne ihan vielä olisi täydessä kukassa.
Eilen oli tosiaan yllätyspäivä. Viikonloppuna olis synttärini ja äitini hommasi minulle ja Tiille liput "Kuningas ei"-näytelmään Seinäjoen kaupunginteatteriin. Teatterissa kuhisi lapsukaisia ja me oltiin ainoat aikuiset ilman lapsia. Väinö ei kyllä vielä olisi jaksanut tuollaista parin tunnin esitystä katsoa. Esitys oli kyllä hyvä. Siinä oli mukavasti musiikkia ja vaihteleva juoni.
Teatterin jälkeen kävimme muutamissa kaupoissa. Väinö oli hoidossa kuutisen tuntia, mikä taitaa olla ennätys. Väinö oli hyväntuulinen ja kaikki sujui hyvin.
Ei tällä erää nyt muuta.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Vertailu: miten Väinö on muuttunut?

Kuvakollaaseissa on useimmissa muutama kuukausi samassa. Miten Väinö on muuttunut? Mikä sinulla ottaa silmään?