keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Pieni metsäretki




Käytiin Väinön ja Paavon kanssa kurkistamassa postilaatikkoon. Laatikolle on pieni kävelymatka ja Väinö haluaisi aina lähteä vaeltamaan pidemmälle. Paavo auttaa saamaan kiukuttelevan pikkuherran kotii päin. Väinö nimittäin rakastaa koiran taluttamista. Paavo on juuri sopiva talutettava tällaiselle pienelle pojalle. Paavo ei vedä vaan kävelee kiltisti lähellä Väinöä.




Lupasin Väinölle, että kotiin päästyämme menemme autolla etsimään traktorin tai puimurin työssään. Jostain kuuluikin jonkin koneen ääntä, joten luulin, että tämä lupaus olisi helppo pitää. Laitoin Väinön ja Paavon autoon ja sitten menoksi. Löydettiin vain yksi rupuinen pikkupuimuri, joka sekin oli parkissa. Höh. Väinö oli jo unohtanut mitä etsitään, joten ajattelin poiketa poikien kanssa metsään. Käännyimme hiekkatieltä pienemmälle tielle ja siinä olikin sopiva paikka autolle. Autolta lähdimme metsään. Väinö bongasi heti puolukoita joita halusi syödä. Lapanen vaan meinasi tulla syödyksi myös ja puolukat tippuivat.



Väinö yrittää syödä puolukoita


Ei menty syvälle metsään, sillä Väinö kyllästyi rämpimiseen ja tipahteleviin puolukoihin. Kannoin Väinöäpaikasta toiseen ja pysähdyimme tutkimaan kaikkea mielenkiintoista. Pikku-Paavo oli peloissaan ja säntäsi aina autoa kohti, jos vähäkin näytti, että autolle päin oltaisi menossa.



Paavon trimmaus kesken toim. huom.


Lapsena viihdyin hyvin metsässä ja harmittaa miten vähän Väinön kanssa ollaan metsäilty. Näissä meidän metsissä (nopankylässä ja huissinkylässä) on nähty karhuja, joten ehkä sekin vähän jarruttelee metsässä könyämistä. En usko, että karhu vapaaehtoisesti ihmisen kanssa viihtyy kilometriä lähempänä, mutta ainahan karhun voi päästä vahingossa yllättämään ja karhu pelästyy.  Metsä on karhun koti.





Metsäilyn jälkeen Väinö lähti viilettämään autolta tätä hienoa tikkusuoraa tietä eteenpäin. Täältä pääsisi mukavaa reittiä tallille ja ollaankin keväällä siskoni kanssa tästä ratsastettukin. Reitti vaan on vähän liian pitkä Väinön kanssa kävellä. Olisikohan tästä ollut vielä kuusi tai seitsemän kilometriä tallille.



Neljän tonnin tie

Eteenpäin mars!


Väinö olisi täälläkin kävellyt ties minne asti, mutta kääntyi sitten kiltisti perässä, kun Paavon kanssa lähdimme autolle päin. Keksin Väinölle tehtäväksi etsiä auto.



Pakko sitä on sitten kääntyä..

Auto löytyi.



Seuraavia tutkimusretkiä suunnittelemaan. Seuraavalle kerralle voisi ottaa ainakin eväät mukaan. Väinö tykkäsi olla "eväsretkellä" pitkin kesää kuistin rappusilla ja siellä maistui ruoka. Metsässä varmasti vielä paremmin.

Kun vielä löytyisi joka metsäreissulla pari litraa kanttarelleja niin... Nam! Turussa asuessa "meidän" metsä oli täpötäynnä kanttarelleja ja silloin niitä syötiin joka päivä. Osa päätyi pakkaseen ja toinen osa sitten naapureille, kun ei enää mahtunut. En ennen sitä osannut bongata kanttarelleja, mutta siellä sitä oppi. Naapurikin tuli eräs kerta mukaan ja saatiin opettaa "kanttarellitutkaa".

tiistai 25. syyskuuta 2012

Uusi hieno itsetehty pipo!



Tällainen siitä sitten tuli! Tii osti kirppikseltä joskus pienen lapsen kesämekon, kun tykkäsi sen kankaasta. Tii taikoi siitä sitten pipon. Sisältä löytyy vielä fleece-vuori, joten lämmin tuli.




Tarkkasilmäisille varmaan iskee silmään seuraavan kuvan halko. Se on ollut mummolassa Väinön leikkikaluna, mutta Väinö sen sieppasi eräs päivä mukaansa ja meillä se on sen jälkeen lojunut. Rikkinäisestä "akusta" poistin viitisen sormiparistoa, jotka olivat teipattu yhteen. Nykyajan akut on vähän erilaisia..



Pikkuvuohet ovat eläneet sulassa sovussa isojen kanssa. Vuohelassa vuohilla on pääsy omiin karsinoihin (isosta karsinasta pääsee vain pienet omalle puolelleen, jos haluavat olla ilman isojen seuraa) laitumella ollessaan. Illalla vuohien ovi laitetaan kiinni ja aamulla se taas avataan. Yleensä iltaisin kaikki ovat jo sisällä.




Väinö oppii koko ajan uutta. Uusia äänteitä ja sanoja tulee koko ajan. Yleensä se uusi sana on sitten suosikkina pari päivää.  Nyt huushollissa raikaa "tii" tai "tiih"-sanat. Aurinko on "aukku". "Akka" ja "ukka" ovat milloin mitäkin.




Pimeä laskeutuu tänne jo tosi aikaisin. Kahdeksalta on jo melkein pilkkopimeää. Syksystä kertoo myös miljoonat traktorit ja puimurit. Ne hääräävät syyshommia ahkerasti. Väinö on onnessaan, kun näkee harva se päivä pjyijjia.




Youtubesta löytyi kymmenen minuutin mittainen puintivideo, jossa on musiikkina metallicaa. Sitä katsellessa Väinö syö iltapuuronsa kiltisti. Puuro ei ole uponnut ollenkaan moneen kuukauteen, mutta marjojen ja puintivideon kera se uppoaa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Ovien maalailua ja parantumista


Tii on ahkeroinut ja maalaillut ruskeita väliovia valkoisiksi.


ennen



jälkeen


Flunssaa on paranneltu milloin panadol hottiksen ja milloin jännittävän dekkarin parissa. Väinö on tainnut vähiten olla kipeä. Herra on ollut oikein touhukas ja yleensä aika iloinen pieni pilleri.


kuin kaksi marjaa

Lauantaina olimme koko perheen voimin temppukoulussa. Väinö oli hieman hillitympi tällä kertaa eikä hepuloinut ja juossut ympäriinsä. Mukavaa näytti olevan silti. Tämän viikon kerhot taitavat vielä jäädä välistä. Loppuviikosta lähdetään vielä reissuunkin.



ja näin lähtee kuperkeikka


mä oon supermääään!


Ruokien suhteen on taas nirsoilukausi menossa. Pakastin olisi täynnä lähinnä mummin keräämiä mustikoita ja mustaviinimarjoja ja hieman ollaan mansikoitakin pakkaseen pistetty. Ne eivät vain herralle kelpaa ainakaan tällä hetkellä. Aamulla saattaa mennä pari palaa leipää alas ja päivän mittaan juodaan, mutta ei pahemmin syödä. No, kohta ollaan mummilassa ja Väinö saa kaikkea herkkuruokaa. Ehkä kaikki muutenkin maistuu paremmalta muualla kuin kotona.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Synttäreillä ja uusi pää


Tänään Väinö meinasi klo 6, että on aamu. Kukkokiekuu! Väinö yleensä aina nukkuu vähintään kahdeksaan ja yleensä vielä kauemmin. 

Tuikkasin takan tuleen sillä keittiössä oli kylmä. Annoin Väinölle aamupalaksi sämpylää, mutta se ei oikein kelvannut. Sitten kulauteltiin alas yskänlääkettä, kun Väinö oli niin kröhäinen. Sen jälkeen Väinö alkoi sanoa "Tiih, Tiih" ja osoitti makuuhuonetta kohti. Vein Väinön vielä nukkuvan Tiin kainaloon ja sinne poika vielä nukahti. 






Aamupäivän seikkailuista tulee ihan oma postaus. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen.. Siitä lisää myöhemmin.







Iltapäivällä Väinön unien jälkeen kaasuteltiin Jurvaan juhlimaan tätini synttäreitä. Väinöllä on siellä oma lelukori, josta löytyy kivoja leluja.




Väinö oli ensimmäisenä kurkkimassa mitä ruokapöydästä löytyy. Keksilautasen herra veti itselleen. Otimme Väinön vauvakeksiä mukaan, mutta Väinö sai sen lisäksi myös oikeaa piparkakkua, jonka mummo oli leiponut muumi-muoteilla.
Sitten tuli kakku! Väinö tökkäsi kerran siihen sormensa, mutta unohti kakun sitten onneksi.




Herra pääsi käymään takapihalla jossa on aidattu terassi. Siinä ei sukat kastu, eikä Väinö pääse minnekään pakoon. Ovi oli kyllä auki, kunnes laitoin oven hetkeksi kiinni, jos se olisi saanut herran takaisin sisälle.





Synttäreillä otettiin sitten uudesta päästäni pari kuvaa.








Mummolassa piipahtaessamme Väinö sai ajella traktorillaan.




Ihan oikeakin traktori löytyi myös.







Työkalut kertoivat, että Väinön traktoria piti korjata!





torstai 20. syyskuuta 2012

Nuhanenä touhaa



Väinö makoili illalla sohvalla ja riehui. Tässä kuvassa Väinö näyttää ihan rauhalliselta potilaalta.




Aurinko paistoi, mutta me olimme sisällä. Väinö nakertaa maissinaksuja usein. Kipeänä ollessa herra on saanut juoda paljon pillimehukeittoja.







Söpönassu. Tii vähän surautti Väinön hiuksia lyhyemmiksi. Aika lyhyet niistä tulikin.






Omatkin hiukseni kokivat kovia. Ensin Tii leikkeli niitä ohjeeni mukaan ja sitten vielä vetäisin "tumman ruskean" värin päähän, joka näyttää pikimustalta. Kuva jäi jonnekin välille, joten laitan sen sitten joskus myöhemmin.

Väinö on joutunut niistää aika usein paperiin. Se ei ole herran mielestä yhtään kivaa. Tai karkuun juokseminen on ja räkärätin välttely vielä aiheuttaa naurua ja riemua. Räkäinen herra on monet kerrat saanut niisteltyä äiteihin ja milloin mihinkin. Tänään Väinö sai niistättää äitiä ja sen jälkeen nessuliina menikin suuhun. Aika hyvä äänenvaimennin?





Tänään ollaan jo vähän paremmassa kunnossa kaikki. Huomenna päästäänkin juhlimaan tätini synttäreitä. Kivaa päästä kyläilemään. Lauantaina Väinö pääsee temppukerhoon jälleen. Parit kerhot jäivätkin tällä viikolla välistä..

Sairastuvasta huomenta

Täällä ollaan sairasteltu oikeastaan koko tämä viikko. Ensin sairastui äiTii, joka siitä huolimatta joutui raahautumaan kouluun. Sattuikin kouluviikko. Sitten Väinö alkoi köhistä ja lopuksi sitten oli minun vuoroni. Kahtena iltana on ollut kuumetta ja iloinen hepuliherra on kiskonut peittoa pois päältäni ja meinannut selvästi, että nyt ei makoilla.
Kun kiskoin hupparia päälle, Väinö varmaan luuli, että olen häipymässä tallille. Se roikkui jalassa ja sitten osasi avata hupparin vetoketjun ja yritti ottaa hupparia pois.

Väinö on selvinnyt flunssasta ilman kuumetta. Krohinayskää on havaittavissa vielä hieman ja räkää tulee aina välillä. Ollaan oltu paljon Väinön kanssa makkarissa isolla sängyllä. Väinö sanoo; "kakaa, kakaa" ja osoittelee tv:tä. Kananlento pyörimään. Väinö on onnensa kukkuloilla kun ollaan sängyssä ja Väinö voi tehdä kuperkeikkoja tai mennä verhon taakse piiloon ja kurkkia sen takaa.
Tiistai-maanantai yönä Väinö nukkui huonosti ja nukuin sitten sohvalla Väinön sängyn vieressä. Väinö heräsi aina yskimään eikä sitten meinannut nukahtaa. Yskänlääke on maistunut ja Väinö joisi sitä enemmän kuin äidit antavat. Myös erilaiset pillimehukeitot ovat olleet herran lempijuomaa sairastuvalla.

Tiistaina sitten Väinö nukkuikin ennätyspäikkärit. Hyvin paketoituna herra sai nukkua kuistilla. Siellä se nukkuikin yli neljä tuntia tavallisen vajaa tunnin sijaan. Itse makasin sen ajan sängyssä leffaa katsellen ja lopuksi tein perunamuusia ja soijanakkikastiketta.

Eilen sitten iski ikävä Tahvoa, kun en ollut hevosta puoleentoista vuorokauteen nähnytkään. Kävin Tahvoa vähän harjailemassa ja rapsuttelemassa. Mittari näytti 38 astetta tallille lähtiessäni. Raitis ilma teki kyllä hyvää tunkkaiselle päälleni.

Nyt toivotaan, että me kaikki parannuttaisi pikapikaa.

Ai niin, Väinö osaa matkia jo monia sanoja perässä. Herra selvästi haluaisi jo puhua ja rakentaa tietämistään sanoista lauseita. Elekielikin on kehittynyt. Kun ikkunasta paistaa aurinko, Väinö osoittaa ikkunaan ja sitten laittaa käden silmän päälle.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kerhoilua ja tunnustus

Tänään oli kerhoaamu ja porukkaa oli enemmän kuin yleensä. Väinö oli reippaampi kuin ennen, vaikka meteliä ja meininkiä riitti. Väinö jopa yritti leikkiä muutaman lapsen kanssa sillälailla kuin alle kaksi vuotiaat nyt leikkivät keskenään. Yksi Väinöä paljon nuorempi tyttö halusi koskettaa väinön silmiä, mutta tyytyi sitten silittelemään Väinön olkapäätä ja tutkimaan Väinön jarrusukkien pohjia. Väinö mietti, että aina on jokin tyttö jahtaamassa ja yritti vetäytyä kauemmaksi.
 
Leikkien lisäksi Väinö vei yhdelle naiselle kirjoja. Rohkeaa. Kerhoajan lopussa Väinö kieri lattialla ja riehui. Kun olisi pitänyt lähteä, Väinö lähti karkuun ja kiersi pitkää pöytää. Oli hommaa saada Väinö kerhosta ulos. Vielä kengätkin jalassa Väinö yritti juosta kerhohuoneeseen takaisin.
 
 
Sitten siihen tunnustukseen. Sain tällaisen tunnustuksen täältä. Kiitos ja kumarrus.
 
 

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tämän sinulle myönsi.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Viisi suosikkiblogia. Hmm.. Suosikkiblogini ovat kaikki hevosaiheisia, mutta kerään tähän nyt viisi suosikkia muihin aiheisiin liittyen.

Verskin Valtakunta  on ehdoton suosikki ollut pitkänpitkän aikaa.
Peace, Love and poopdiapers on myös suosikki. Siellä seikkailee vähän vanhempi Väinö ja kohta saa pikkusisaruksen.
Jääruusuja blogi aloitti äskettäin ja taisin olla ihan ensimmäisiä rekisteröityneitä lukijoita siellä.
Kirjeitä Kartanonrouvalta Hienojakirjeitä hienosta kartanosta.
Naistenpäivän kunniaksi! Täältä haetaan aika ajoi inspiraatiota. Muulloinkin kuin naistenpäivänä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Aurinkoa syksyyn



Syksy saavutti tienoot yllättävän nopeasti. Kellastuneet lehdet pitävät vielä kynsin hampain oksista kiinni, vaikka välillä tuulee ja sataa kovasti. No, nyt paistoi aurinko parina päivänä hetken aikaa ja heti treenasin "mustatausta"-kuvausta. Eli laitoin kuvausasetuksen M:lle ja sieltä sen perusnumeron kahteensataan (valotus vai mikä lienee) ja samoin iso-arvon samaan. Sitten vaan odotellaan, että Väinö kävelee aurinkoplänttiin ja räpsitään kuvia.








Väinö ei näytä Väinöltä





Loppuun vielä muutama siskon ottama kuva Helsingin reissulta. Siskon asunnon pihasta löytyi pieni leikkikenttä ja siellä ehdittiin pikaisesti käymään. Väinö olisi viihtynyt kauemminkin.





Muutama kuva Jumbon leikkipaikasta. Toisella puolella missä oltiin enimmäkseen oli niin paljon lapsia ettei viitsitty ottaa kuvia. Ihmiset olisi pian luulleet, että kuvataan muidenkin lapsia.





lauantai 8. syyskuuta 2012

Temppuradalla

Väinö pääsi tänään äiTiin kanssa liikkumaan temppuradalle, joka on tarkoitettu 1-3 vuotiaille. Sillä aikaa minä siivosin musiikin tahtiin ahkerasti.

Temppuradalla oli ollut paljon lapsia ja Väinö oli rohkeasti hillunut siellä seassa. Trampoliini ja puomilla oli päässyt tasapainoilemaan. Lopuksi olisi pitänyt mennä kottikärryä, jossa Väinöllä on kädet maassa ja äiti pitää jaloista. Se onnistuikin, mutta eteenpäin Väinö ei vielä osannut liikkua. Kotiläksyksi annetiin kuperkeikan opettelua.
Temppuradalla käydään joka lauantai kevääseen saakka. Heti ensi kerta jää välistä meidän ollessamme Lahdessa. Sillä aikaa saan aina siivota kunnolla. Suunniteltiin, että Tii käy alkuviikosta Väinön kanssa uimahallissa niin saan sitten toisenakin päivänä viikossa kämpän kuntoon.

Väinöllä onkin aikamoista hulabaloota, kun viikon aikana on uimista, kolme eri kerhoa ja temppukerho. Yhteen kerhoon ei vielä olla menty, mutta olisi suunnitelmissa katsastaa Koskenkorvan kerho, joka on perjantaisin. Sitten onkin melkein joka päivä jotakin äksöniä.

Tästä tuli nyt kuvaton postaus, koska kuvien saaminen blogiin asti on aikamoisien mutkien takana ja kuvia tulee varmasti aina kunnon pläjäys silloin tällöin ja välillä sitten tällaisia tylsiä kuvattomia höpötyksiä.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Minne Väinö mahtuu?



Tänään testailtiin mahtuuko alle 2-vuotias laatikkoon, joka olisi tarkoitettu leluautoille.




Mahtuisiko pää edellä? Nenä ainakin menee lyttyyn.





Sinne mahtuu ainakin istumaan, jos ei muuten.




Sitten käsketään äiti hommiin ja kasaamaan kaikki autot ja traktorit syliin.






Kun tässä taannoin tyhjättiin retkilaukku, sitäkin piti kokeilla.




Väinö kasasi laukkuun muutaman paidan ja itsensä. Minne lie hän oli menossa.




Eilen oli vaikka mitä äksöniä eikä kaikkeen sitten ehditty. Ensimmäisen kerran käytiin tänä syksynä Huissin kerhossa. Siellä on mukava käydä. On vapaata leikkiä koko aika. Välillä muistellaan vanhoja leikkejä ja ollaan "karhu nukkuuta", "kissoja ja hiiriä" ja kerran oli "mehiläisten piiriäkin".

Väinö oli aika reippaana tällä kertaa. Juoksi kun vähän kannusti ja haki sählypalloja. Rauhallinen Väinön kokoinen pikkutyttö taisi olla Väinölle hyvä leikkikaveri. Hän ei iskenyt kiinni ja oli hiljainen. Juuri Väinön mieleen. Lopuksi he sitten menivät yhdessä toiseen päähän kiikkulautaa ja toiseen päähän ilmestyi sitten muutama tyttö myöskin.




Kerhon jälkeen alkoi olla Väinön päiväuniaika, eikä sitten lähdetty kuuntelemaan Wilson Kirwan satutuntia. Oltiin viime viikolla satutunnille menossa, mutta oli väärä päivä. Harmittaa, ettei satutunti ollut tänään.
Menin Väinön päiväuniaikaan sitten ratsastamaan, kun Tiillä oli päivällä vapaata. No, olisi ehkä pitänyt jättää välistä sillä pitkästä aikaa tipuin hevosen selästä heti selkäännousun jälkeen. Ilta meni klenkaten, mutta tänään alkaa jo koivet ja selät olla kunnossa. Tippumisien jälkeen mennään heti uudelleen selkään tottakai. Eihän ratsastusta minkään pienen lommon jälkeen lopeteta kesken.

Tänään kaasuteltiin mummolaan yhden rassukka-vehkan kanssa. Se oli kasvattanut muutamia pitkiä, kapeita runkoja, jotka kasvoivat vaikka miten kieroon. Teurastettiin kasvi sitten viiteen purkkiin ja toivotaan suorempia runkoja. Samaisen kasvin sain äidiltäni kesällä -06 samanlaisian pätkinä ja se kasvoikin jättiläiseksi. Sen jälkeen tämä on sen kolmas teurastus. Ensin se kasvoi isoksi ja joutui vähän siistittäväksi. Turun aikoihin se sitten kasvatti ohutta vartta ja lopulta katkesi.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Helsingin reissu takana



Terve mieheen ja naiseen Helsingistä! Tänään kotiuduimme iltapäivällä reissusta.




Kuvia ei tullut otettua juurikaan reissussa. Peräti kaksi kuvaa pääsee nyt tänne blogiin. Huono kamera jää yhä useammin kamera laukkuun odottelemaan.

Perjantaina laitoin kellon herättämään ja kaasutin tallille. Keskipäivän aikoihin lähdimme matkaan. Pysähdyimme nopeasti Reiman tehtaanmyymälässä, mutta muuten sitten ajoimme pysähtymättä. Väinö nukkui tunnin verran sitkeän taistelun jälkeen.




Saavuimme siskoni luokse iltapäivällä. Hetken hengähdettiin ja sitten lähdimme Jumboon seikkailemaan. Istuskelin Väinön kanssa lähinnä lasten leikkipaikassa. Se olikin hieno paikka ja siellä istuisin joka päivä, jos se olisi mahdollista. Lapsia oli tosi paljon, mutta Väinö rohkeasti leikki siellä keskellä. Hauskaa oli.





Lauantaina käytiin jälleen muutamassa kaupassa. Tii lähti kummilapsensa rippijuhliin etukäteen. Väinöä ei viitsitty viedä pariksi tunniksi kirkkoon riehumaan, joten menin itse perässä sitten Väinön kanssa. Hyvin muistui miten kehällä kaasutellaanenkä eksynyt kertaakaan. Hyvä minä! Kehällä tapahtui henkilöauton ja moottoripyörän kolarikin siinä ajellessani. Moottoripyörän kuski pääsi ihan omin avuin pystyyn, joten tuskin mitään vakavaa sattui.





Juhlissa oli väkeä ja hyvät tarjoilut. Rippineitonen oli tosi kauniina (ja kaikki muutkin). Väinö näki aika paljon sukulaisia kerralla. Muutama pieni lapsi oli juhlissa myös. Vähän yli vuoden ikäinen tyttö sai Väinön itkemään, kun hän tarttui Väinön leluun kiinni. Väinö itki kuin vesiputous. Väinön onneksi tai kauhuksi menimme seuraavana päivänä kyläilemään sen samaisen perheen luokse. Väinö alkoi itkemään kahdesti, vaikka tyttö vasta lähestyi äinöä ja Väinön omimia leluja. Voi Väinöä. Pitäisi saada enemmän kokemusta pikkulapsista. Ainakin ennen hoitoon joutumista. Siellä sittenon potentiaalisia lelujen viejiä pilvin pimein.






Kyläilypaikasta lähdimme sitten kohti siskoni asuntoa. Katsoimme illalla "Prinsessa"-leffan, joka ollaan haluttu jo kauan aikaa nähdä. Menimme nukkumaan melkein kaikkina iltoina aikaisin sillä varsinkin siskoni avopuolisolla oli hurjan aikaisia herätyksiä töihin. Sunnuntaina kömmimme petiin ennen kymmentä. Tii nettaili sängyssä ja minä mammuin Väinön kanssa. Väinö nousi istumaan ja mölisi Tiille jotakin ja löi käsiä Tiin tyynylle. Se oli selvästi käsky tulla nukkumaan. Väinö taisi olla onnellinen, kun sai kolme yötä nukkua medän välissä. hän nukkuikin aika hyvin.






Maanantaina (eli tänään) lähdimme sitten aamupuuhien jälkeen ajelemaan kotiin. Väinö oli koko aamun ollut väsynyt ja kiukkuinen. Ajattelin Väinön nukahtavan heti autoon. No, Väinö nukahti sitten pari tuntia unta vastaan taisteltuaan ja nukkui melkein koko loppu matkan.





Oli kiva reissu. Kaiken lisäksi saimme pikkuläppärin kuntoon. Nyt toimii nettitikku tässä koneessa ja jotain muutakin hokkuspokkusta tässä on tehty. Hyvä homma.

Viime viikolla Väinö sai tällaisen hienon repun lahjaksi valmentajalta, joka yrittää opettaa minua hyppäämään Tahvolla. Reppu oli täynnä karkkia, mutta karkit pistettiin purkkiin. Reppua kokeiltiin selkään ja hyvin sopii. Jossain vaiheessa Väinö yritti itse reppua selkään, mutta sitten oltiinkin ihan solmussa.





Väinö on nyt useasti yrittänyt vaatteita ja kenkiä päälleen. Yleensä kengät ovat aikuisten ja "paitana" toimii housut. Yritys on kova siitä huolimatta. Kerran Väinö sai oman kenkänsä jalkaansa ja köpötteli pitkin keittiötä se jalassaan.

Tässä oli nyt pikaisesti kerrottu reissusta. Lisää höpinää tulossa.