lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulu on taas



Reissusta kotiuduttiin. Hirvensalmella Asta-mummin kaupunkikämpällä oltiin koko konkkaronkka. Mukana oli myös kööri eläimiä. Onneksi vuohia ei sentään tarvinnut ottaa mukaan. Ne ei ehkä olisi ollut naapureiden mieleen, jos olisivat rivitalon takapihalla laiduntaneet. :) 

Aatonaattona pystytettiin kuusi. Asta arpoi, että täytyykö mennä ostamaan torilta parempi, mutta ihan hyvä kuusi se oli. Koristeltiin se hienoksi. 




Väinö oli ahkera koristelija. Hermo ei mennyt, vaikka joku pallo tippuikin pariin kertaan. Koristeiden seasta löytyi pari pitkää punaista helminauhaa. Väinö koristeli niillä itsensä. Ne oli "muurahaisia" ja välillä "muurahaiskeko". Joulun leikityin lelu. 



Tärkeät helmet kaulassa





Aattona taisi aikuisia jännittää enemmän pukin tulo kuin Väinöä. Aika kului hiiitaaasti, mutta viimein kello löi kaksi ja ovelta kuului koputusta. Pukkihan sieltä tuli lahjoineen! 










Pukin tehdessä lähtöä Väinö olisi halunnut mennä katsomaan poroja. Ei nyt tällä kertaa sitten menty.. Porot oli kauempana metsässä syömässä jäkälää. :D










Väinö oli innoissaan jakamassa lahjoja. Lahjat avattiinkin yhdessä hujauksessa ja voi sitä riemunkiljahdusten määrää. Muidenkin paketteja Väinö auttoi avaamaan.


Väinö ja pakettikasa

Tossu-kissaa ei onneksi hirmuisesti kiinnostanut kuusi. Se ei kavunnut kuusenlatvaan eikä hirveästi leikkinyt kuusenkoristeilla. "Muurahaishelmillä" se leikki, kun Väinö sitä niillä leikitti. 



"Katso Tossu kameraan!"

Joulunpyhinä käytiin myös pulkkailemassa. Mäkeä piti laskea. Väinö halusi laskea ihan itse ilman apuja. Hyvin sekin sujui. Väinöstä on tullut reipas ja rohkea poika. 
Pulkka oli hyvänä apuna myös lenkillä. Väinö sai istua pulkassa niin sai äidit vähän reipastella. 











Reissuun lähdettiin maanantaina. Perjantaina olin ollut lääkärissä keuhkotaudin takia ja lääkäri passitti keuhkokuviin. Oltaisi muuten lähdetty jo sunnuntaina. Maanantaina kuvaus sujui rivakasti ja jatkoimme siitä suoraa matkaa Hirvensalmelle. Lääkäri soitteli sitten jossain vaiheessa, että näyttää kuvia vielä muillekin lääkäreille. Uutta soittoa ei ole kuulunut, joten keuhkot on siis kunnossa. 
Onneksi keuhkotautikin alkaa olla ohi. Kauan se kestikin. Joulukuussa ei montaa tervettä päivää ole ollut. Nyt jo henki pihisee; voi jopa laulaa luikauttaa! Voi onnea. :) 

Oli kiva reissu. Kiitos Astalle ja tietenkin Tiille ja Väälle! Kiitos myös taustajoukoille, jotka piti vuohet syömingeissä. :) 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Aurinkoa ja pikkupakkasta


En osannut valita aurinkokuvista, joten täältä pesee:


1.



2.



3.



4.



5.



6.



7.

Kerro pois mikä näistä on lempikuvasi. Millainen rajaus on mielestäsi hyvä? Vastavalokuvat jäi ottamatta. Ehkä aurinko vaistaa joskus muulloinkin (toivottavasti). :) 

Lyhyestä taas virsi kaunis. Paitsi, että neljävee-synttärit lähestyy!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Uusi kamera ja remonttia


Uusi kamera saapui meille eilen illalla. Kiitos Tiin työkaverin, jolta se "tilattiin". 
Canon eos 1200D


Kamerassa on sama lyhyt putki mikä vanhassakin. Vanhaan sonyyn verrattuna canon on kyllä selkeämpi käyttää ja kuvista tulee ehkä sata kertaa parempia. Hämärässäkin saa Väinöstäkin ihan hyviä kuvia ja valoisalla sitten tosi hyviä. Samoja käsisäätöjä käytän tällä uudella kuin vanhallakin käytin. 


Ensimmäisiä kuvia


Tossu-kissakin sai olla koekaniini


Tänään oli sitten tosi hieno aurinkoinen ilma. Lunta on muutama sentti tullut tässä parin päivän aikana. Maisema näyttää taas hieman valoisammalta. 
Piti heti rynnätä kuvaamaan vuohia, kun ne hiippailivat laitumen puolella auringosta nautiskellen. 



Onnellinen Iisakki


 Vuohia onkin helppo kuvata, koska ne odottavat koska lentää jokin herkkupala ja ne odottelevat uteliaina sen kummempaa hääräilemättä.


Iisakki ja Jooseppi




Koko lauma

Muutakin piti sitten kuvailla samalla. Lintulautakuva on ihan ikkunasta otettu. Harmi, että muutama lintu ehti lehahtaa pois tuolta katolta.





Tiin tekemä aita

Remonttia hääräiltiin koko päivän. Ikuisuusprojekti yläkerta oli vasaran alla tai oikeastaan rappuset sinne. Rappusissa on aina tosi kylmä ja tuulen oikein tuntee. Yksi seinä on ollut ihan vain pelkkä laudoitus, joten ei ihmekään, että tuulee. Vuorilaudoitus sinne ulkopuolelta on tullut lisää ja nyt tehtiin koolaukset ja leikattiin finnfoamia eristeeksi. Helpolta kuulostaa tuo leikkaaminen, mutta rappusten takia paloja piti mitata ja leikata tarkasti. Ne piti saada napakasti sopimaan ja helposti sitten jostakin levy jumitti ja sitten sitä ei meinannut enää saada pois.. No, taisteltiin monta tuntia ja saatiinkin seinä eristettyä. Tii alkoi jo naulaamaan päälle tulevia lautoja. Rappusiin kaavailtiin väriksi valkoista seiniin. Itse rappusetkin maalataan, mutta astetta tummemmaksi harmaaksi mitä ne ovat nyt. Ennen kuvia otin ennen eristysten laittoa, joten niitäkin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tulee näytille, kun vain joskus on se "jälkeen"-kuvaus ohi. 



Yksi remppa-apulaisista


 Väinö oli myös vähän remonttiapuna. Hienosti Väinö viihtyi välillä yläkerrassa sähköautoradalla leikkien ja välillä alakerrassa Puuha-Peteä katsellen. Remontin jälkeen sitten leikittiin Väinön kanssa koko loppupäivä, että mahdollinen vähille jäänyt huomio korvautuisi ja Väinön "äititankki" täyttyisi. :)



"Älä tanssi Tiina!"




"Näytä peukkua Väinö!"



"Hymyile kameralle!"

Tii sai siis houkutella Väinöä katsomaan tuonne valoon päin. Tanssiminen ei oikein tainnut olla Väinön mieleen. Väinö on aikamoinen komentokeskus. Varsinkin Paavo-koira saa tiukkoja käskyjä; "Istu Paavo! Alas Paavo! Tuhma koira!".

Hoidossa Väinöllä on mennyt hyvin. Juuri viime viikolla oli meidän ensimmäinen varsu eli varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu. Oltiin joskus alkukesästä täytetty sellainen varsu-lomake missä oli erilaisia kysymyksiä ja perhepäivähoitaja oli kirjoittanut siihen omia huomioitaan. Keskusteltiin sitten koko meidän perhe sekä perhepäivähoitaja Väinön asioista. Hoitaja kehui sitä, miten hienosti Väinö osaa leikkiä erilaisia leikkejä. Väinö jaksaa kauan keskittyä leikkimiseen. Mistään asiasta ei ollut hoitaja eikä mekään huolissaan. Väinö on minusta kehittynyt hyvin joka alueella ja syöminenkin sujuu nykyään paljon paremmin kuin vaikka vuosi sitten. Välillä lautanen on jopa ihan tyhjä ja Väinö tahtoo aika usein jopa lisää ruokaa tai jotakin ruualla olevaa asiaa (vaikka porkkanapihviä, joka on nyt suosikkisyötävä). 

No, näihin kuviin ja tunnelmiin. Kuvia varmasti tulee otettua nyt paljon paljon enemmän, kun on ehjä ja hyvä kamera. :)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Ja niin vaihtui marraskuu...



Eilen oli aika talvisen näköistä ulkona. Ollaan Väinön kanssa sairastettu; Väinö elämänsä ensimmäistä korva- ja silmätulehdusta ja minä muuten vain kuumeessa ja flunssassa. 









Tii pääsi koirien kanssa lenkille ja otti samalla kuvan kotitieltämme.





Oltiin lokakuussa oman kylän retkellä. Käveltiin laavulle kilsan parin matkan. Väinö veti joukkoa. Hän halusi olla ensimmäisenä. Laavulla oli  myös näkötorni, johon Väinö kipusi Tiin kanssa innoissaan. Alas päin hän ei uskaltanut tulla ja oli siinä kahdella aikuisella tekemistä, että saatiin Väinö alas. 
Paluumatkalla kokeiltiin työntää Väinön kanssa siirtolohkaretta. 




 Tässä kotona sairastaessamme olen kokeillut virkata. Angry birds virkkauskirjassa on tosi selkokieliset ohjeet, mutta silti ei mene niin kuin Strömsössä.


Mini "Pommi"

Väinöllä oli jo aika pitkät hiukset Lokakuussa. Lähdettiin koko perheen voimin syyslomalle Asta-mummin luokse. Asta samalla leikkasi Väinön hiukset ihan perinteisesti saksilla. Tuli vähän siistimpi pää. 





Pörröpää

Väinö on ollut reipas poika kipeänäkin. Hoitajalla Väinö avasi koko ajan suuta ammolleen, kun ensin katsottiin kurkkuun ja sitten olisi ollut korvien vuoro. Korvatulehdus oli yllätys, sillä Väinö ei ollut raapinut eikä valitellut korvia. Silmissä sen sijaan ei tulehdus ollut yllätys, sillä toinen silmä oli tosi punainen. 
Väinö kävi Tiin kanssa myöhemmin vielä lääkärissä, koska hoitaja ei saa määrätä korvatulehdukseen lääkkeitä. Lääkäri oli kysynyt Väinöltä, onko korva kipeä ja Väinö oli vastannut, että ei ole, silmä vain on kipeä. 

Hoidossa on yksi poika jäänyt pois ja yksi pieni tullut tilalle. Pieni on hieman yli vuoden ja Väinön mielestä "vauva". Väinöllä olikin pieni kriisi, kun hän ei enää olekaan pienin ja vauva saa paljon huomioita. Onneksi kriisi meni jo ohi ja Väinö viihtyy vallan mainiosti hoidossa. 
Nyt kun Väinö on joutunut olla vajaan viikon kotona, alkaa jo näkyä hieman villiintymisen merkkejä. Onneksi tiistaina varmasti on hoitopäivä ja paluu normaaliin arkeen on ihan paikallaan. :) 

No, ei tässä nyt mitään tämän kummempaa ole tapahtunut. :)

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syyskuulumisia



Blogi on elellyt hiljaiseloa. Eipä mitään erikoista ole tapahtunutkaan. Se onkin parasta; normaalia arkea. Tai no, Tiillä on selkä kipuillut muutaman viikon ja tänään käytiin päivystyksessä selkää näyttämässä. Välilevy siellä pullisteli itseään ulos ja kolme viikkoa saikkua. 

Väinön kanssa aamupäivällä puuhailtiin ulkona. Trampoliini on kohta menossa talvivarastoon, mutta vielä pompittiin niin kauan kunnes pohkeet oli tiltissä. Sitten lähdettiin metsään retkelle. Metsä ei oikeastaan ole metsä vaan pieni puurykelmä. Se on saanut siinä kasvaa vapaasti. Metsiköstä löytyy pystyyn kuolleita puita, kaatuneita puita ja sellaisia pitkähköjä suorakaiteen muotoisia kiviä. En tiedä mitä niillä on ennenvanhaan tehty, mutta ihmisen kädenjälkeä niiden muoto kyllä on. 



Metsikkö kuvasta vasemmalla



Tossu jossain Väinön katseen suunnassa





Metsään saatiin mukaan myös Paavo-koira ja Tossu-kissa. 





Kärpässieniä on paljon

Pieni pihlajakin metsikössä keikkuvi ja nakkelevi marjojaan Väinön löydettäväksi












Uudet varrettomat kumpparit! Syksy saa tulla

Minulla työt alkoivat koulunkäyntiavustajana. Olen tykännyt hommasta. Välillä käyn vammaisten parissa sijaisenhommissa, mikä on ihan hyvä lisä pikkuruiseen palkkaani. Koulussa loppu häämöttää. Viimeinen tutkintoviikko alkaa huomenna ja muutaman viikon päästä koulu on sitten kokonaan pulkassa. Palkkakin pikkuruisen sitten nousee, kun minusta tulee pätevä työntekijä. :) 

Väinö on reipastunut hurjasti. Hän höpöttää kaikille aikuisille rohkeasti. Lasten kanssa Väinö ei yhtä innokas ole juttelemaan, mutta ainakin hoidossa osaa jo vähän pitää puoliaan. 
Vuoden vaihteessa sitten on neljä-vee-neuvola ja pistoksia luvassa. :s Kääk! Tuleekohan niitä yksi vai kaksi? Toivottavasti yksi vain. 

Nyt on kuvailuinto kokonaan kaikonnut, koska kamera on rikki. Sillä saa kyllä otettua kuvia, kunhan ottaa hitusen ylivalottuneita. Jos normiasetuksilla yrittää, niin erroria vain tulee ruutuun. Kamera ei myös enää pidä suljinääntä kuvaa ottaessa eikä kameraa avatessa ja sulkiessa kuulu samanlaista ääntä kuin ennen.. Voi byää. Uuteen kameraan ei kyllä varmaan koskaan ole varaa ellei lottovoittoa saada. Se olisikin nyt tervetullut tähän talouteen. 

No, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Heinää talveksi


Heinää haettiin väsyneen pikkumiehen kanssa yksi kuorma perjantai-iltana. Seuraavana päivänä mummo tuli Väinöä hoitamaan siksi aikaa, kun haettiin pari kuormaa lisää. Heinät onneksi oli aika lähellä ja ne sai hakea suoraa pellosta. 






Onko "Näkemäeste" suomea?

Saatiin lainaksi "postiautoa". Sinne mahtui kolmetoista paalia ja kärryihin vähän enemmän. Nyt voi talvi tulla ja vuohilla riittää ainakin neljäksi kuukaudeksi heinä. :)






Maisemaa matkalta





Tässä aamusella oli vähän viileämpää, joten hikilenkin jälkeen tein puutarhahommia. 


Rohtosormustinkukka



Varjolilja kukkii ja nauhukset valloittaa

Aamulla Väinö myös leikki vetoleikkiä Paavon kanssa.










Tulossa postaus miten jouduimme keskelle raamatturisteilyä! Oh God... Alkuviikosta oltiin kirkossa ja loppuviikosta raamatturisteilyllä.. Seuraavaksi varmaan liitytään kirkkoon? :D