maanantai 30. toukokuuta 2011

Helsingistä Turkuun ja kotiin

Lähdin jokunen vuosi sitten Helsinkiin. Siellä tarvitaan kylttejä, etteivät ihmiset hypi kalliolta.


Ja kivistä saa hienoa taidetta.



Sitten kaasutettiin Turkuun, jossa ratsastettiin kaksi vuotta. Tiin ratsastusura loppui kolmeen putoamiseen ja solisluun murtumiseen.





Siihen kahteen vuoteen sisältyi myös paljon työtä siivousalan yrittäjänä.





Helsingistä löysin puolisoni. Turussa meillä oli parhaimmat naapurit, ihana huusholli ihan metsän reunassa, Väinö sai alkunsa ja sain yliannostuksen muiden nurkkien siivoilusta.


Avoimet ovet Jurvassa

Väinö pääsi eilen katselemaan lähinnä puualan töitä ja työtiloja.

Autossa hieman jännitti, että minne ihmeeseen me tällä kertaa ollaan menossa. Uusi mösäkin on päässä, joka löytyi edellisenä päivänä kirpputorilta hintaan 1 euro.



Väinö tutustui puuta tuhoaviin ötököihin ja löysi hienon taustan kuvauksiin.




Koristeveisto taisi olla suosikkikohde. Siellä oli mukavan kotoisa tunnelma. Ei yhtään tehdasmaista kolkkoutta. Niin ja teokset olivat todella upeita.





Juhlasalista löytyi paljon kaikenlaista. Pinnasängyt olivat hienoja. Harmi, ettei niistä tullut yhtäkään kuvaa otettua. Tässä vaiheessa alkoi herraa vähän väsyttää.




Nikkarikeskuksen puolelta löytyi hyvä lastenhoitohuone. Sitä piti tietenkin testata.





Oli mukava käydä vanhassa koulussa, josta valmistuin joskus muinoin puuartesaaniksi. Vanhaa tuttua oli paljon, mutta myös uudistuksiakin.


lauantai 28. toukokuuta 2011

Tyttöjen ja poikien värit

Väinön melkein kaikki vaatteet mitä ollaan käytetty on ostettu ennen kuin tiedettiin Väinön sukupuolta. Vaikka tyttö olisi tullutkin niin yhtäkään pinkkiä tai röyhelöistä vaatetta meille ei olisi tullut.
Väinöllä toki on yksi body jossa on vaaleanpunainen tausta ja ruskeita karhuja. Myös kolme kestovaippaa meillä on ollut (muoks. siis vaaleanpunaisia, on niitä muitakin. :D). Väinö ei pelkää tyttöjen värejä, vaikka äidit ei niistä oikein tykkääkään.
Ihanimmat vaatteet jäävät varastoon odottamaan seuraavaa tulokasta. Vaikka seuraava olisikin tyttö, niin samoissa ruskeissa, vihreissä ja sinisissä vaatteissa saisi hänkin olla. Poika kyllä voisi olla seuraavakin (jos siis luonto suo), tuumivat äidit. :)




Päivän puuhailuja

Päivän asu oli tänään tällainen.



Väinö pääsi katsomaan kirppistä kantorepun kyydistä. Siinä Väinö viihtyi hyvin. Sitten käytiin uudessa citymarketissa Seinäjoella, jossa oli väkeä kuin pipoa. Väinö nukahti kärryihin. Se on harvinaista, että poika nukahtaa, kun on katseltavaa.





Testattiin kirppikseltä löytynyttä hyppykeinua, josta Väinö tykkäsi ja illalla hakattiin tietokonetta ja saatiin sivut vähän sekaisin. Väinö on sen verran tietokonenero, että on saanut avattua tämän oman bloginsa exelissä ja vaikka mitä mukavaa säätöä.





Nyt kuulostaa alkavan iltakiukku, että morjens!

torstai 26. toukokuuta 2011

Mössöjen maistelua

Mössöjä ollaan maisteltu suurin piirtein kerran päivässä. Joskus maistuu, joskus ei.

















Sitten testattiin muutaman minuutin ajan vauvakeinua mummolassa ja kotona syöttötuolia, joka löytyi kirppikseltä viime kesänä.







Heppa koeajossa

Eilen ostettiin muutamalla kympillä keinuheppa, jota ollaan etsitty kirppiksiltä. Ihan uutena löytyi yllättävän halvalla.

Väinö kannusti vieressä meidän ruuvatessa.


Ja sitten koeajolle.






sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Esittelyssä talon muut nelivedot

Talossa tällä hetkellä asustavat eläimet ovat Paavo ja Piu pau.

Paavo on sekarotuinen (kääpiö villakoira/havanna) agilitytykki, joka kisaa ÄiTiin kanssa mini kolmosluokassa. Paavo on maailman kiltein koira. Se tulee toimeen kenen tahanssa kanssa ja osaa lukea ihmistä kuin avointa kirjaa. Korvaongelman vuoksi tutkimme aiheuttaisiko jokin ruoka-aine allergiaa.
Sekarotuinen koira ei saa kisata arvokisoissa esimerkiksi Suomen mestaruudesta. Kennelliitto suosii sairaaksi jalostettuja puhdasrotuisia. Varmasti mestaruuskisojen kärjessä olisi sekarotuiset minit ja medit, jos tällaista typerää sääntöä ei olisi. Toim.Huom, että tämä on ainoastaan ja vain minun mielipiteeni asiasta.


Paavon kuvat on ottanut Kati Kuuttila.






Piu pau taitaa olla maailman itsepäisin kissa. Jos Piu haluaa syliin niin se myös tulee syliin. Sen lempipuuhaa on nukkuminen, syöminen ja koirien "kouluttaminen". Piu pau vaanii viatonta uhriaan yleensä keittiönpöydän alla tuolilla. Kun koira pahaa aavistamatta kävelee kissan ohi niin ZÄ-DÄM! Kissan kynnet uppoavat koiran nahkaan.



Piu pau on kuuro ja se yleensä öisin avaa sanaisen arkkunsa. Ja se ei ole mikään pieni "miu" mikä silloin kuuluu.



Piu ei siedä muita kissoja lähimaillakaan.








Päivän puuhia

Yö nukuttiin 9 tuntia 10 minuuttia ilman herätyksiä. Aamulla pestiin pyykkiä ja siivoiltiin. Raivattiin olohuoneesta muutama juttu pois niin nyt sinne mahtuu hyvin olemaan ja vaikka tanssimaan. Discopallo vain puuttuu. Olohuoneen virkaa meillä on ajanut tupakeittiö, joka näkyy tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Iltapäivällä treenattiin kääntymistä kertsi päällä ja melkein nakupellenä. Keittiö on hirmuisen kuuma heti kun aurinko paistaa. Siksi on ihanaa päästä enemmän oleilemaan olohuoneessa, jonne paistaa vain aamuaurinko.


Olohuoneessa oli ihana lojua mustalla pehmeällä matolla. Väinö on kuvassa kummallisen valottunut. Koirakin oli vielä muutama vuosi sitten yhtä musta kuin matto ja useasti tuli melkein astuttua sen päälle vahingossa.






Iltapäivällä kävivät Rouva, Herra, poika ja poika M:t. Toivat Väinölle hienon ruutukauluspaidan, josta oli hihat leikattu pois. 62 kokoa oli se, mutta ilman lyhkäisiä hihoja on juuri sopiva. Väinö sai myös söpöt keltaiset kesäpolvipökät.




Väinö pääsi vieraiden lähdettyä punkkaan keittiön pöydälle. Vettä loiskui ympäri ämpäri ja saatiin sen jälkeen pestä lattia uudemman kerran.

Varpaat olivat ehdottomasti parhaimmat vesilelut.



Väinö loiskutti vettä niin, että naamakin oli ihan märkä. Väinö ei yhtään tykkää, kun vettä menee naamalle, mutta tällä kertaa ei haitannut.






Kohta sitä täytetäänkin 5 kuukautta. Ihan kohta puoli vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti. Tämä tuntuu olevan mukavinta aikaa tähän mennessä. Jokaisessa vaiheessa toki on ollut omat hyvät ja ei-niin-mukavat puolensa. Nyt kuitenkin Väinö on kehittynyt niin paljon, että on helpompi keksiä pojan kanssa yhteistä tekemistä, vuorovaikutus on kehittynyt hurjasti, matkalla ja ulkona pikkumies viihtyy todella hyvin kun on katseltavaa ja muutenkin on oppinut tuntemaan Väinön paremmin. Tietää mikä itku on nyt sitä itkua, johon ei auta mikään ja mitä ehkä milloinkin kannattaa kokeilla.




ÄiTii sai juuri pikkumiehen nukkumaan. Ennätyslyhyessä ajassa ja ilman huutoja. :) Rapsun unikouluohjeet taisi tehota. Ei toki mitään unikoulua vielä pidetä, mutta näköjään iltahuuton auttoi superpaljon läheisyyttä varsinkin illalla, tankkausta ja tarpeeksi väsyneenä vasta nukutukseen. Hyvä me!


Rv 14 ultra ja 4D-ultra

Ultrista olen aiemmin jotain höpissyt, mutta kuvia ei ole tainnut niistä olla. Nämä ovat siis Väinöstä, en ole taas raskaana. :D

Varhaisultrasta ei ole koneella kuvaa. Siinä ei kyllä näkyisikään kuin kaksi pistettä. Pienempi niistä oli Väinö ja suurempi se "ruokavarasto"-pussi, jolla alkio pärjää kunnes istukka ottaa ohjat käsiin.

Turussa olimme niskapoimu-ultran sijaan ihan normiultrassa. Saatiin kauan aikaa katsella pikkumiestä. Siellä se pomppi kuin sammakko ylös-alas. Tämä oli lempiultrani, kun "Sintti" näkyi kerralla kokonaan ja aika selvästi.



4D-ultrassa käytiin Tampereella. Taisin jo aiemmin mainita, että ajanvarauksessa joku oli möhlinyt ja meille oli varattu 20 minuutin aika normaalin 40 minuutin sijaan.
Ensin vilkaistiin 4D:llä vauvaa. Aika uniselta näytti niin kuin kuvista voi päätellä. Sitten katsottiin normiultralla sisuskalut, napavirtaukset ym. Hyvin lääkäri kertoi niistä kaikista, että mitä milloinkin katsottiin ja mitattiin. Lopulta oltaisi katsottu lisää 4D:llä kasvoja, mutta Väinö meinasi, että nyt loppui ihastelu ja käänsi kasvot kohdunseinään ja laittoi vielä käden eteen. Saatiin lähete sitten uuteen ultraan Seinäjoelle, kun paino-arvioksi tuli melkein kolme kiloa, vaikka raskausviikkoja oli vasta 30. Pikkumies ei tainnut viimeisen kuukauden aikana kasvaa yhtään ainakaan ultrien mukaan.
Ai niin, 4D:ssä oli myös äitini mukana ja saatiin ensimmäisen kerran kuulla sukupuoli. Mummo sitten tanssi ripaskaa pöydällä, kun oli niin onnellinen. Ainakin ajatuksissaan.

Ja sitten pari kuvaa siitä 4D-ultrasta.










Ihan Väinön näköinen. :)




Missään vaiheessa raskautta Väinö ei oikeastaan potkinut. Aina nyrkit vain viuhui kovaa. En siis koskaan saanut tuntea miltä tuntuu, kun vauva potkaisee kylkiluita. Nyrkkeilyshowsta tiesinkin Väinön kääntyneen, kun alkoi alhaalla tuntua muksahduksia. Ihan lopussa kuului myös napsahduksia kohdusta, joka tuli siitä, kun Väinö käsillä venytteli kalvoja ja kalvo napsahti pois käsistä. Vauvan nivelet eivät siis naksu, vaikka siltä se kuulosti.



Raskausaika meni kyllä tosi nopeasti.

Tärkeitä vempaimia

Kerronpas vähän vauva-arjessa käytetyistä asioista ja vempaimista. Kaikesta mikä helpottaa arkea. Suuri apu on ollut aurinkoiset ja tuuliset päivät, jolloin ollaan viritetty pyykkinaru ja sitten ollaan pesty monen monta koneellista pyykkiä. Väinön sukatkin kuivuu iloisesti parissa tunnissa.



Yksi tärkeimmistä vempaimista on ollut itkuhälytin. Ilman sitä, ei tulisi mistään mitään. Aluksi meillä ei sellaista ollut ja ennen Väinön syntymää olin varma, ettei sellaista kannata ostaa. Väinön nukkuessa päiväunia kuistilla vaunuissa piti itse olla hiiren hiljaa ovi auki ja kuunnella. Väinön pienin pieni huhuilu ei sieltä kuulunut. Vasta suurempi parkaisu kertoi miehen olevan hereillä.

Itkuhälyttimestä kuuluu pieninkin "hu huu". Sieltä kuuluu myös tuulen suhinaa, sahauksen ääniä (juuri nyt), linnun laulua, mopon pärinää ja mitä nyt milloinkin pihalla sattuu kuulumaan. Myös vieraiden höpinää on kuulunut ennen kuin ovat olleet sisällä asti.

Aventin itkuhälyttimessä lukee ohjeissa, että vauvalla olevaan osaan kannattaa laittaa paristot varmuuden vuoksi jos lataus loppuu. Hälytintä ei kuitenkaan pysty ladata vaan se täytyy olla koko ajan pistokkeessa. Netissä lukee, ettei hälyttimessä saa missään nimessä olla paristoja sisällä kun sitä lataa. Hieman ristiriitaisia ohjeita siis. Paristot ovat kyllä kestäneet todella hyvin. Vielä ei ole kertaakaan tarvinnut niitä vaihtaa.


Rintapumppu saatiin lainaksi Rouva M:ltä. Se olikin alussa kätevä, kun maito vihdoin ja viimein nousi ja meni muutama päivä löytää uusi imuote. Eräänä yönä heräsin pumppaamaan ja ennätykselliset 100 milliä sain saaliiksi. Nyt pumppua ei ole tarvittu aikoihin. Se on myös Aventin. Rintakumeja ei onneksi ole tarvittu eikä niitä sitten myöskään hankittu.


Ostettiin kirppikseltä sellainen mikroon pistettävä härpäke joka sterilisoi pullot, tutit ja muut. Se tuntui olevan kätevämpää kuin keittää kaikki kattilassa. Nyt ei enää olla kuin pesty pullot tulikuumalla vedellä. Tämäkin on Avent merkkinen.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Väinön talo kuittaa

Iltataistelut ovat tältä iltaa ohitse. Tänään kesti hieman yli 2 tuntia ennen kuin pikkumies lopulta suostui nukahtamaan, vaikka oli vaikuttanut väsyneeltä jo monen monta tuntia aiemmin. Kitinää, kiukkua ja naama punaisena itkemistä. Normaali ilta siis.

Sitten muutama kuva pirteästä lätsäpäästä tänä aamuna. :)







Mahallaan on maailma mallillaan

Mahalle kääntymistä on hrjoiteltu ahkerasti viime päivät. Tässä vielä yritetään ja pohditaan nyrkki suussa miksei onnistu. Käsi aina jäi alle miten sattuu eikä käännös onnistunut loppuun asti.


Tänä aamuna kääntymisharjoituksissa Väinö veti mammaa sormesta ja pääsi ihan itse kääntymään ja sai kädenkin alta pois. Hyvä Väinö! Mahallaan on mukava tutkia maailmaa. Sama maailma, mutta ihan eri kuitenkin.





Paavo-koira kannustaa tottakai.






Sitten pieni mies haluaisi vielä päästä mönkimään. Alustasta ottaa kiinni ja koittaa vetää, mutta yleensä siinä käy niin, että pelkästään alusta liikkuu, ei Väinö.





Monen monta lelua on kannustimena.






Ai niin, kiitos Leiffin, meillä on taas kuvankäsittelyohjelma! Jipii!


Näihin kuviin ja tunnelmiin. Kuvista huomaa, ettei siivous ole taas tälle äidille maistunut. Täytyy nyt ottaa rätti käteen ja alata hommiin, kun pikkumies nukkuu.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Ilta byää!


Nyt on jo tottunut väsykitinöihin ja iltahuutoon. Aika hyvin ollaan saatu pikkumies unille. Viimeistään kymmeneltä Väinö on melkein aina unilla. Reissun jälkeen ollaan taas heräilty öisin. Varmasti uudet taidotkin pikkumiestä herättelee tai sitten vain varmistelee, ettei äidit ole kadonneet minnekään. Luulen, että Väinö ei pitänyt heräämisestä yksin oudossa paikassa, vaikka heti tultiin pikkumies ottamaan syliin kun oli herännyt. Muutaman kerran reissun jälkeen Väinö on herännyt pelästyneen näköisenä, silmät ihan suurena.
Viimeksi yökyläreissun jälkeen Väinö nukkuikin muutaman viikon vanhempien sängyssä. Nyt ei pikkumies pääse enää kuin omaan sänkyyn ihan meidän sängyn viereen.

Väinön täytettyä 3 viikkoa alkoi kunnon iltahuudot. ÄiTiillä oli silloin navettaviikko. Pikkumies ei kovin usein nukahtanut ennen keskiyötä. Kolme-neljä tuntia kesti iltahuudot. Kohta kuitenkin Väinö alkoi nukkumaan koko yön kunhan ensin saatiin se nukahtamaan.

Nyt Väinö heräilee 2-3 tunnin välein ja nukkuu levottomasti jonkin aikaa. Vauva-aika taitaa olla täynnä erilaisia vaiheita. Kohta alkaa taas joku muu vaihe.

Hyvää yötä.

torstai 19. toukokuuta 2011

Kesäkukkaa ja reissua



Kesäkukkia on jo muutamia hommattuna. Kaivon päälle pääsi tuoksupielukset vanhaan pataan, joka on sopivasti reikäinen pohjasta. Kalla ikävä kyllä heitti henkensä pikkuhallan takia. Pitääpä muistaa seuraavan kerran ostaa kallat vasta ennen juhannusta.




Väinö sai ojentaa lahjan mummilleen. Paketista löytyi kirja Väinön ensimmäisistä kuukausista. Väinö katsoi kuviaan suurella mielenkiinnolla ja moni sivu taisi vähän saada kuolaa päällensä.


Lauantaina olimme katsomassa Väinön serkun jalkapallo-ottelua. Otteluiden välissä kävelimme läheiseen citymarkettiin ja pyörittiin siellä tunnin verran. Illalla söimme kyllä maailman parasta ruokaa; grillattuja kasviksia, salaattia ja uppopaistettuja ranskalaisia.


Sunnuntaina suuntasimme kohti kotia ennen ensimmäisiä päiväunia. Väinö nukahtikin kehä kolmosen vilinässä ajaessamme. Pysähdyimme ideaparkissa, jossa parveili juoksijoita pilvin pimein. Jokin ideapark-juoksu siellä olikin alkamassa.


Kiva reissu oli. :)

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

MM-lätkä viikonloppu

Väinö kannusti perjantain lätkämatsin ja lauantain euroviisut unissaan. Päivällä heilutettiin suomenlippua. Ai niin, ei ehkä ole järkevin ajankohta lähteä reissuun lätkäkisojen aikana. Väinön nukuttaminen oli hieman haastavaa kannustusjoukkojen lähituntumassa.



Kotona testattiin hellehattua, joka saatiin kaksi vuotta sitten naapureilta. Hyvin sopii. Silloin ei oikein osannut kuvitella sitä oman vauvan päähän.




Viikonlopun reissusta tulee isompi pläjäys luultavasti huomenna. Siihen saakka näkemiin!


Tutustumista luontoon

Väinö pääsi hellepäivinä ulos varjoon sitterissä istumaan. Väinö tarkkaili ihmeissään yläpuolella näkyviä oksia ja sai sitten ihan oman tarkkailtavaksi lähempää.


"Voiko tätä syödä?"

"Kääk! Sehän meinaa puhkoa silmät! (Ja maistuu pahalta!)"



Pikkuisia onnettomuuksiakin alkaa jo sattua mitä enemmän Väinö osaa liikkua. Eilen poika pamautti itseään helistimellä otsaan niin kovasti, että punainen jälki jäi otsaan ja hirmuinen parku kuului varmasti naapuriin asti.

Tippua Väinö ei onneksi ole meinannut. Tarkkana saa olla ettei tipukaan, kun poju pyörii ja hyörii.

Alpacarockissa tutustumassa

Väinö näki ensimmäistä kertaa vähän kaikenlaisia eläimiä Jurvan Alpacarockissa. Hevoset tuntuivat kiinnostavan, eikä niitä tarvinnut pelätä.




Lampaat taas pitivät kovaa meteliä ja näkyivät ehkä vähän liian läheltä. Kova itku niistä tulikin. Samoin kanoista.











Alpakoita Väinö näki kauempaa.



keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Agilityreissu Hämeenkyrössä osa 2

Vaipanvaihto sujui hyvin autossa. Kakkavaippa piti vaihtaa paluumatkalla.

"Koska mennään kotiin?"


"No, mä revin sun kameran remmiä sitten."



"Mutta mikäs tuo kiiltelevä pyörylä tuossa on?"




Välillä testattiin agilityesteiden kestävyyttä. Puomi ainakin kesti.





Kotiin päästyämme, auto oli jotenkin oudosti täyttynyt kesäkukista (laatikoissa). Paljon ei olisi ollut autossa tilaa ylimääräisille jutuille.