maanantai 30. tammikuuta 2012

Lentävä pukki ja muuta mukavaa

Tästä postauksesta löytyy lentävä pukki, joka ei ole jouluinen sellainen. Ensin syödään aamupalaa, että jaksetaan reipastella ulkona pakkasessa.







Tähän väliin näyte uudesta pääkallopiposta, joka on löytynyt kirppikseltä. Se on "shoppailupipo" sillä korvat sieltä vilkkuu, vaikka olisikin kypäräpipo alla. Korvat jäätyisi, jos sen tuonne pakkaseen laittaisi.


Piti tarkistaa kelkkailun jälkeen onko pikkumiehen nassu jäässä.




Ei ollut, joten juoksutetaan vielä lentävää Iisakkia.



Väinön mielestä parasta on nämä kelkkaretket. Mitä kovempaa ja mitä enemmän on eläimiä mukana sitä hauskempaa.






Sulo sai myös tutustua Iisakkiin. Ihan hyvin meni "ensitapaaminen". Vuohet eivät ole olleet vielä irti niin, että Sulo olisi ulkona.







Väinö on tänään kiipeillyt hulluna joka paikkaan. Lelulaatikkoon mennään istumaan joka välissä ja sohville kivutaan monta kertaa peräjälkeen. Väinö osaa hienosti laskeutua jalat edellä. Sängystäkin, joka on aika korkea. Väinö roikkuu sängyn laidalla ja hitaasti valuu alaspäin ja tuntuu pohtivan koska oikein lattia tulee vastaan. Sohvalla vipeltäessä Väinö ei tajua aina mihin sohva päättyy. Kun on oikein hauskaa niin välillä tiputaan laidan yli. Onneksi yleensä on matto hieman pehmittämässä putousta.


Väinön syömisissä pitäisi antaa enemmän Väinön yrittää syödä itse. Jos Väinön eteen laitaa vaikka mandariinin palasen, Väinö sanoo "anna anna anna" ja jos sitä ei anna niin Väinö yrittää noukkia palan suullaan. Väinö ei oikein koskaan ole ollut sellainen "kädestä suuhun"-tyyppi. Yleensä mikään roska ei päädy suuhun. Kissanraksu ehkä on tainnut, mutta ei mikään muu. Vauvan maissinaksuja Väinö osaa laittaa suuhun ja Väinö selvästi tykkää siitä äänestä mikä niistä tulee kun niitä rouskuttelee.

Pitää alata treenaamaan itse syömistä ja nokkamukin käyttöä. Väinö tykkää mieluummin hörppiä oikeasta mukista, mutta sitä ei kyllä viitsi Väinön käsiin antaa. Nokkamuki voi hyvällä tuurilla mennä suuhun, mutta kallistus jää vajaaksi ja vesi ei kulkeudu suuhun asti.


Nyt siis vinkkejä saa laittaa mikä olisi helppoa ruokaa mikä ehkä vahingossa menisi omin käsin suuhun?

5 kommenttia:

  1. Meillä menee kyllä melkein kaikki ruoka suuhun,mutta myös hyvin nopasti pitää kädellä tarkistaa mitä siellä on:(erittäin mukavaa sotkua syntyy:))ja jos esim omenaakin syö niin otetaan suu täyteen,sitten pudotellaan niitä paloja lattialle suusta.Aina en jaksa heti siivota niin sitten ollaan onnessaan kun tehdään lattialta löytöjä:)))

    VastaaPoista
  2. Ootko muuten kokeillu NUK merkkistä nokkamukia.Siinä on pehmee nokka".Siitä on helppo juoda.Harmi vaan että poika puri toisesta mukista nokan rikki:(ei olla onnistuttu enää löytämään niitä mukeja.Joka paikassa on vaan Aventin tai Mam in mukeja.Jostain nettikaupasta vois tuurilla löyttää,mutta postikuluista en viitsi maksaa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Viipi. :)

    Meillä on sellainen pehmeänokkainen nokkamuki myös, mutta siitä pitää aikuisenkin imeä hulluna. Pitääpäs kokeilla sitä ilman sitä non-spill-juttua vai mikä se nyt olikaan.

    Voi, voin kuvitella noita yllätyksiä. :D

    VastaaPoista
  4. Olipas kiva taas lukea teidän kuulumisia tätäkin kautta. Minä en kyllä enää muista mitään noista alkutaipaleen ruokailusta... Sitä jo vähän aattelee, että söihän meidän tyttö heti itse, mutta ei se ihan niin tainnut oikeasti mennä :D Aika vaan kultaa muistot... Niin nopeaan.

    Nuo teidät karvakaverit ovat niin suloisia... Hitto vieköön, kun minä en saa vieläkään omia eläimiä. Lampaista ja pikkuisesta kanalasta oon aina haaveillut, mutta... sitten... joskus... toivottavasti! :)

    VastaaPoista