Väinö on myös treenaillut itse syömistä. No, lusikka ei mene vahingossakaan suuhun, mutta sillä on kiva sössätä ruokaa. Eilen Väinö sai maistaa ihka oikeaa maitoa puuron seassa.
Väinö on viikon verran osannut laskeutua sohvalta ja sängyltä itse alas oikeaoppisesti jalat ensin, vaikka sitä ei olla Väinölle opetettukaan. Muutaman päivän Väinöllä on jalka noussut sohvan vieressä, mutta mitään hirveää kiipeämiskokeilua ei ole ollut. Ajattelinkin, että menee pitkä aika ennen kuin Väinö pääsee sohvalle, mutta eilen yhtäkkiä Väinö vimmalla yritti ja pääsi ihan itse kiipeämään. Voi sitä voitonriemuista ilmettä. Ei toki riitä, että on päässyt sohvalle vaan perillä ollaan vasta, kun seisotaan selkänojaa vasten. Vielä kun ehditään napata pikkukannettava tai kaukosäädin äitien huomaamatta niin... :)
Minusta on tullut aikamoinen maisemakuvaaja. No, ikkunasta niitä tulee räpsittyä, koska Väinön ulkokuntoon laitto vie oman aikansa ja sitä harrastetaan max. kaksi kertaa päivässä. Yleensä kiintiö täytyy yksistä kuistipäiväunista ja yhdestä kauppareissusta. ÄiTii on ollut ahkerampi Väinön ulkoiluttaja.
Juku, siä kiipeillään ja hampaita kasvatetaan.
VastaaPoistaSun maisemakuvat on kyllä ylivetoja, jo nuorna joka ainut luonnonihme kuvattiin.
Anni
Hah, Amalia kans käyttää lusikkaa mutta sillä tavalla että nakkelee sillä ruokaa pitkin keittiötä, hokas kuinka kivas kaares se lentää :DD
VastaaPoistaIhania maisemia teillä siä!
Vänttinenkin käsin heittelee kyllä ruokaa. Siihen malliin, että "hups, miten se tuonne lattialle tippui?". :D
VastaaPoistaVoi ei, pikku-Väinökin on kohta iso-Väinö! :---)
VastaaPoistaJa noi sun maisemakuvasi on niiin kauniita!
Kiitos. :D Ikkunaluontokuvaaja olen. Pikku-Väinö tuntuu jo olevan aika iso Väinö. :)
VastaaPoista