maanantai 11. marraskuuta 2013

Jeikitään! .. ja tehdään suolalimppua


Minkä kyvyn maailma minusta saisikaan! Master Chef Suomi, täältä tullaan! No, ei todellakaan.. Siitä lisää leikin jälkeen. 

Tänään päätettiin Väinön kanssa jättää nämä oranssit seinät hetkeksi. Väinö ehdotti Touhutaloon menemistä. Ei kuitenkaan Seinäjoelle asti menty vaan Ilmajoelle leikkipuistoon. Aina jotenkin päädytään nuorison suosimaan pikkuleikkipaikkaan. Ei koskaan löydetä sitä parempaa leikkipuistoa ilman kavereiden suunnistusapua. No, Väinölle näytti kelpaavan tämä töherrelty puistokin. 









Kivaaa!












Käytiin puistoilun jälkeen kaupassa. Sitten köröteltiin vanhaan työharjoittelupaikkaani iltapäivätoimintaan koululle. Väinö meinasi, että se on "kerho". Parkkiksella Väinö huuteli perään ja muistutti, että tuosta ovesta mennään. Ollaan salissa oltu joskus vuosi sitten viimeksi, kun siellä oli perhepäivähoitajien leikkikerho. Väinö muisti selvästi vielä paikan. 
Ei menty saliin vaan pihan poikki kohti eskarin tiloja. Väinöä vähän jännitti eteisessä, missä riisuttiin ulkovaatteet. Kuului lasten ääniä. Vaihdoin ohjaajan kanssa kuulumisia ja moikkasin lapsia. Sitten leikittiin Väinön kanssa palapelillä ja Väinö seurasi haltioituneena miten pojat leikkivät. Aika pian jo lähdettiin pois, sillä lapsilauma lähti välipalalle toiseen rakennukseen. Väinö oli ihan ihmeissään, että minne pojat katosivat. Väinö peräti sanoi heitä pojiksi. Yleensä kaikki aikuista pienempi on "vauva". Vain harvat ja valitut ovat "lapsia" ja vielä harvinaisempaa on olla "poika" Väinön mielestä. :) 
Jäätiin sitten "toiseen leikkipuistoon" eli koulun pihaan kiikkumaan ja pyörimään hetkeksi. 

Kokkimestari taikoi eilen ihanan ihanaa leipää iahn omin käsin. Kaapista kaiveltiin grahamjauhoja. Harmittelin, kun ei ollut mitään siemeniä. Kun vain aikamme kaappeja pengoimme, löytyi auringonkukansiemeniä (joita Väinö maistoi ja sanoi Puuha-Peten siemeniksi = auringonkukkalaakso) ja sesamin kurimattomia siemeniä. Niitä lappasin desikaupalla taikinaan. Suolaa laitoin enemmän mitä ohjeessa luki. Myös kaikenlaista muuta maustetta heitin sekaan. 




Vesi kielellä odotettiin herkkua uunista.. Se olikin todella suolaista. :( Upposi se sitten, kun laittoi paksulti tomaattia päälle. Seuraava leipä tulee sitten olemaan vähemmän suolaista ja voisi vaikka raastaa porkkanaa taikinan sekaan. Miten nämä leipomukset ei ikinä mene niin kuin Strömsössä? Siksi varmaan, kun ei se reseptin seuraaminen ole koskaan se minun juttu. Aina pitää vähän soveltaa ja säätää. 

1 kommentti:

  1. Sukuvika: risettiä ei seurata, vain vilkaistaan ja sitte annostellaan kaikkeja mitä ikinä mieleen tulee. Son oikein.
    Tuo jeikkipuisto olis ollu mullekki hyvä kun vänttistä hoidin. Ei aina oosi tarvinnu mennä puistoilemaan meidän kylään.
    Anni

    VastaaPoista