torstai 26. syyskuuta 2013

Puuvanhus nurin



Ikiwanha koivuvanhus kaatui pari päivää sitten. Minun piti lähteä juuri silloin työharjoitteluun ekaa kertaa, kun metsuri kaarsi pihaan. Samoin teki mummo ja Mervi-täti. He jäivätkin meille sitten vangiksi, sillä puun kaaduttua hajosi moottorisaha. Puu tukki tien pihan ja kujan välillä. 

Eilen tutkittiin Väinön kanssa puuta. Siitä oli tultu sahaamaan lainasahalla suurimpia oksia pois niin, että pihaan pystyy ajelemaan jälleen. Vielä se kuitenkin pahasti kääntöpaikalla pötköttää.





Pikaisesti laskettuna vuosirenkaita olisi 60-70. Se taitaakin olla aika normaali koivun elinikä. Lunttasin, että keskimääräinen elinikä on 80 vuotta. Metsuri kertoi, että koivu oli jo aika huonossa jamassa eli ei olisi montaa myrskyä enää kestänyt. Osa isoista oksista olikin lehdettömiä ja jättioksan (jossa vielä lehdet oli) tiputtua päätettiin sitten, että parempi se kaataa hyvän sään aikana.








Hiekkalaatikko alle jäi. Saa nähdä koska päästään tarkistelemaan tuhoja. Olin jo kerran tyhjännyt hiekkalaatikon leluista, kun puunkaato aika oli. Silloin saha temppuili niin, että koivu sai jatkoaikaa. Menikin aika kauan ennen kuin metsuri ilmestyi (ilmoittamatta) ja hiekkalelut jäivät sitten hiekkalaatikkoon..





Iloa tästä pötköpuusta löytyy Väinölle, Tossulle ja vuohille. Vuohet syövät innolla oksat, jotka tosin olisivat olleet parempia kesällä, jolloin lehtiä olisi ollut vihreitä ja niitä olisi ollut enemmän. Tossu jaksaa kiipeillä puun oksia pitkin korkealle ja vaania Paavoa risukasassa. 

















Väinöllä oli tänäaamuna halihetki Paavon kanssa. Kärsivällisesti Paavo odottelee, koska Väinön halikiintiö on täynnä ja leikitään jotakin muuta.



1 kommentti:

  1. Täälähän oli tekstiä, kuulen aina my:ltä. Huonosti ny ehtii koneelle. Hih, sä oot töis niin mäkin. Mukulan kans on ollu helppoa, on niin kiltti ja helppo hoidettava. Mutta sosiaalinen kontakti on jatkuvaa. Siksi teillä leivotaan tai tehdään muita hommia niin usein...
    Anni

    VastaaPoista