Miten meni sokeriton viikko?

Sokerittoman viikon viimeinen päivä oli eilen. Tänäänkään en ole vielä syönyt mitään sokeripitoista. Jugurttia tulee ehkä nautiskeltua iltapäivällä.

Mikä sitten oli vaikeaa? Mikä helppoa? Mikä yllätti? No, suurin yllätys oli miten helppoa se sitten olikaan. Olin varma, että kidun ja räydyn valittamassa miten surkeaa elämä on ilman sokeria. Olin varma, että kirjoitan tänne blogiin joka päivä ja lasken tunteja, koska pääsen taas sokerin kimppuun. Ihan pelkkää lastenleikkiä ei viikko kuitenkaan ollut. Muutenhan sitä ei tarvitsisi koskaan lopettaa. Ensimmäisenä päivänä olin ihan pihalla, että mitä ihmettä oikein söisin. Keskiviikkona oli kova makeanhimo. Oikeaa lämmintä ruokaa on tehnyt enemmän mieli.

Vatsalaukku tuntuu ehkä pienemmältä. Usein aikaisemmin olen vaikka leivän jälkeen syönyt vielä jugurttia tai keksejä. Tämän viikon herkkupäivä on keskiviikko, koska silloin juhlistan 27-vee synttäreitäni, jotka olivat lauantaina.

Viikonlopun olin hevoshierontakurssilla, jossa lauantaina oli houkutteena kahvitunnilla ihanan näköistä ja tuoksuista leivosta, joita muut söivät. Itse kuorin kiltisti omenan.

Sitten Vänttiseen. Hän sai lorauksenkylpyvaahtoa veteensä. Aluksi Väinö piti käsiä ylhäällä ja oli ihan kauhuissaan. Kaivoin vaahdon keskelle reiän josta Väinö sitten uskalsi laittaa kättä veteen. Kohta Väinö jo molski vettä joka paikkaan.

Väinöstä on kuvia taas miljoona ja miljoona tarinaa. Niistä lisää myöhemmin.