lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Aurinko ei paista tänään. Tie on jo ihan sulanut. Useimmiten se on ollut kamalaa kuramössöä jossa on saanut työntää vaunuja voimiensa takaa. Oma lyhyt kuja on vain keskeltä sulanut. Kakkosauton alla näkyy maata, mutta siihen kohtaan ei lunta olekaan satanut koko talvena. Esikasvatettavat kukat ovat itäneet. Vielä niin pienen pieniä niin kuin Väinökin. Kirjastossa on jo hipelöity puutarhakirjoja. Mitähän uutta sitä tänän kesänä puutarhalle tekisi? Mitähän sitä syksyllä oikein suunnitteli? Ei enää muista. Uudet suunnitelmat kehiin.

Väinön ensimmäinen kesä lähestyy. Näkeeköhän Väinö syksyn lähestyessä ison parven nokkosperhosia? Ne kerääntyvät isoina laumoina kivijalkaan paistattelemaan päivää. Etsiiköhän ne sitten talviasuntoa talon rakosista?


Viime syksynä takasta tupsahti lepakko. Takan luukut olivat vähän raollaan ja kuulin rapinaa. Sitten näkyi pää. Luulin sitä hiireksi, kunnes se tuli kokonaan näkyviin ja roikkui pää alas päin. Siellä oli söpö karvainen naama. No, sitä söpöä naamaa lähdin kiljuen karkuun, kun se alkasi räpistelemään pitkin makuuhuonettamme. Ikkunasta näkyi lauma lepakoita lentävän metsään päin. Lippalakit päähän (jotain syystä tuntui turvallisemmalta niin) ja hommiin.

Suunnitelma A: Laitetaan ovet ulos asti auki ja hussataan lepakko ulos. No, ei sitä saatu edes yhdestä ovesta seuraavaan huoneeseen, joten..

Suunnitelma B: Otetaan talon ikivanhat ikkunat irti ja koitetaan saada lepakko lentämään ikkunasta. Totutuksessa kesti aikansa. Toinen ikkuna piti ottaa ulkopuolelta irti ja sisäpuolen ikkunasta piti ottaa kaihtimet ensin alas. Viimein saatiin lepakolle pakoreitti.

Tällä välin lepakko oli mennyt vaatekaapin päällä olevan laatikon päälle. Se mönki yhä syvemälle ja katosi näkyvistä kun yritimme huitoa lepakkoa lentoon. Piti rohkaistua ja ottaa koko laatikko alas. Lepakko kiersi taas huonetta tehden hurjia syöksyjä. Kello alkoi tikittää puolta yötä ja jostakin syystä viereiselle pellolle tuli traktori. Oli heillä varmaan hauskaa katsoa kun ihmiset heiluttelee pyyhkeitä ja huutelee jotain kummallista ikkunat pitkin ja poikin pihaa.

Viimein lepakko pääsi ulos ikkunasta ja toivottavasti onnellisesti laumasa pariin.

2 kommenttia:

  1. Se oli kyllä pelottava ötökkä, vaikka onkin niin pieni! Jestas kun me huudettiin! :DD

    VastaaPoista
  2. Täällä on jo kans pantu edes auringonkukansiemeniä itämään ja ruukkunarsissi ostettu.
    Siemeniä on tilauksessa ja niistä tehdään kellarikummulle kukkaloistoa. Meillä alkaa olla kummulla niin vahvasti kivikkokukkaa, että niitä saa näpistää siitä...

    VastaaPoista