"Lypsyhattu" päässä lähdimme neuvolaan. Odotushuoneessa olikin jo yksi vauva odottelemassa vuoroaan ja sitä Väinö tuijotti suu auki. Kohta tulikin lisää vauvoja ja tuttu perhe melkein naapurista.
Neuvolantätinä oli joku muu kuin vakiotäti. Kuulumisien jälkeen pikkumies punnittiin ja mitattiin. Hitusen vajaa 6,8 kiloa sanoi puntari ja mitasta saatiin lukemaksi 66 senttiä. Pään ympärystää mitattaessa Väinö söi mittanauhan toista päätä.
Sitten pääsimme lääkärin puolelle. Ensifiilis oli, että lääkäri on kiireessä etsitty varamiespalvelusta sijaiseksi, mutta ikävä kyllä se onkin neuvolan vakiolääkäri. Lääkärissä vähän kolisteltiin Väinön päätä seinään ja kuunneltiin sydäntä muutama sekunti. Ei sen kummempaa. Ai niin, ensin lääkäri kysyi kuulumisia, johon vastattiin, että "se on nyt vähän väsynyt". Siihen lääkäri kysyi "kuinka kauan tätä on jatkunut?". Oli siis päiväuniaika.
Sitten lopuksi vielä kuvia Väinön soittotreeneistä.
"Annas äiti se kapula niin mä näytän!"
"Mitä? toinen äiti kuvaa!"
"Voisko sitä syödä?"
Valtavan ihana pieni! Meillä on muuten myös tosi tylsä neuvolalääkäri. Täällä kunnassa ei oikein kukaan tykkää kyseisestä lääkäristä.
VastaaPoista