Iltapäivällä treenattiin kääntymistä kertsi päällä ja melkein nakupellenä. Keittiö on hirmuisen kuuma heti kun aurinko paistaa. Siksi on ihanaa päästä enemmän oleilemaan olohuoneessa, jonne paistaa vain aamuaurinko.
Olohuoneessa oli ihana lojua mustalla pehmeällä matolla. Väinö on kuvassa kummallisen valottunut. Koirakin oli vielä muutama vuosi sitten yhtä musta kuin matto ja useasti tuli melkein astuttua sen päälle vahingossa.
Iltapäivällä kävivät Rouva, Herra, poika ja poika M:t. Toivat Väinölle hienon ruutukauluspaidan, josta oli hihat leikattu pois. 62 kokoa oli se, mutta ilman lyhkäisiä hihoja on juuri sopiva. Väinö sai myös söpöt keltaiset kesäpolvipökät.
Väinö pääsi vieraiden lähdettyä punkkaan keittiön pöydälle. Vettä loiskui ympäri ämpäri ja saatiin sen jälkeen pestä lattia uudemman kerran.
Varpaat olivat ehdottomasti parhaimmat vesilelut.
Varpaat olivat ehdottomasti parhaimmat vesilelut.
Väinö loiskutti vettä niin, että naamakin oli ihan märkä. Väinö ei yhtään tykkää, kun vettä menee naamalle, mutta tällä kertaa ei haitannut.
Kohta sitä täytetäänkin 5 kuukautta. Ihan kohta puoli vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti. Tämä tuntuu olevan mukavinta aikaa tähän mennessä. Jokaisessa vaiheessa toki on ollut omat hyvät ja ei-niin-mukavat puolensa. Nyt kuitenkin Väinö on kehittynyt niin paljon, että on helpompi keksiä pojan kanssa yhteistä tekemistä, vuorovaikutus on kehittynyt hurjasti, matkalla ja ulkona pikkumies viihtyy todella hyvin kun on katseltavaa ja muutenkin on oppinut tuntemaan Väinön paremmin. Tietää mikä itku on nyt sitä itkua, johon ei auta mikään ja mitä ehkä milloinkin kannattaa kokeilla.
ÄiTii sai juuri pikkumiehen nukkumaan. Ennätyslyhyessä ajassa ja ilman huutoja. :) Rapsun unikouluohjeet taisi tehota. Ei toki mitään unikoulua vielä pidetä, mutta näköjään iltahuuton auttoi superpaljon läheisyyttä varsinkin illalla, tankkausta ja tarpeeksi väsyneenä vasta nukutukseen. Hyvä me!
Hyvä te! :D Mä oon tullut siihen tulokseen, että vauvoilla on läheisyyskiintiö, mikä pitää täyttää, että ne uskaltaa sitten irtaantua vanhemmasta (eli esim. nukahtaa). Päinvastoin kun aiemmin on ajateltu, että vauvat jotenkin tottuu "liikaan" läheisyyteen, jos niitä ei pidetä tarpeeksi yksin. Kyllähän sen itsestänkin huomaa, kun saa puolisolta halia paljon, niin sit jaksaa taas olla ilman hetken aikaa ;D.
VastaaPoistaRapsuliini
Hassua miten sitä ei ole tajunnut aikaisemmin. Kun Väinö yleensä juuri iltaisin on vähemmällä huomiolla ja puuhastelee reippaasti itsekseen. Sitten kun alkaa kitinä niin luulee että on nälkä ja sitten tulee vain pahempi huuto. Tuntuu että Väinö on viikonloppuisin nukkunut paremmin. Varmaan juuri siksi että viikonloppuna on kaksi vanhempaa antamassa huomiota.
VastaaPoistaNyt kyllästetään Väinö läheisyyteen koko päivän. :D
Samaa mieltä tosta läheisyyskiintiöst. Musta tuntuu, että kun meillä on ollut sellainen päivä, kun on paljon menoja ja puuhaa, eikä ole vaan ehditty olla lähekkäin ja köllötellä ja silitellä ja halia, niin illalla nukkumaanmeno on vaikeampaa. :)
VastaaPoistaKiitos kivasta blogista, Väinö on niin saman ikäinen kuin muutaman päivän myöhemmin syntynyt tyttäreni, että fiilikset ja puuhat on tuttuja! Visuaalinen ilme on myös hieno, jutut hauskoja, koira- ja sateenkaariasiasta plussat myös!
Minä olen niiiin samaa mieltä tuosta, että mukavinta aikaa on nyt. Tapasin eilen kaverin 1,5kk vauvan, ja olin niin tyytyväinen, et meidän likka jo viihtyy itekseenkin hetkittäin (toki läheisyyttä tankataan reippaasti edelleen, mutta ei ihan koko ajan tarvii pitää sylissä :) ) ja höpisee takasin kun hänelle juttelee, alkaa liikkua ja reagoida ympäröivään maailmaan. Pitää nauttia nyt tästä ajasta, ennenku alkaaa ne kaatuilut yms. :)
VastaaPoistaLäheisyystankkauskin on varmaan ihan totta. Meillä yleensä viimonen tunti ennen nukkumaanmenoa ollaan ihan kokoaika jommankumman vanhemman sylissä tai lattialla leikkimässä yhdessä. Tuntuu et ehkä se on meillä myös vaikuttanut siihen, että tyttö nukahtaa suurimmaksi osaksi ihan rauhallisesti...