Ambulanssia ja navettaan tutustumista

Väinön ukki saapui meille idästä yhdeksi yöksi eilen. Tehtiin ruokaa, leivoin pullaa ja katsottiin Putousta tv:stä. Normaalia lauantai-illan puuhatelua siis. Tv:tä katsellessa ylävatsa tuli kovasti kipeäksi ja menin hakemaan vettä lasiin. Ensimmäisen hörpyn kohdalla alkoi pyörrytys, joka voimistui nopeasti. Ehdin mainita asiasta.

Sitten heräsinkin lattialta. Tuntui, että oli ihan normaalia makoilla keittiön lattialla ja taisin hetken miettiä, että miksen saa nukkua rauhassa. Hetken päästä pääsin ylös. Vatsakipu jatkui ja olo oli todella väsynyt. Päätin mennä sänkyyn pötkölleen. Vessassa tulikin sitten oksennus ja väsymys vain voimistui. Istuin vessanpöntöllä ja Tii sai ohjeita äidiltään. Syke oli 40 ja lämpöä 34,3 astetta. Kasvot tuntuivat olevan ihan jäässä. Ambulanssi sitten tilattiin ja könysin sängylle. Jalkojen alle laitettiin tyynyjä. Pian olo alkoikin koheta. 

Ambulanssimiesten kasvoilta näkyi helpotus, kun he tulivat ja näkivät, ettei potilas enää ollutkaan niin heikossa hapessa. Toinen kyseli mitä tapahtui ja muuta taustatietoa ja toinen laittoi verenpainemittaria. Verenpaine, happisaturaatio, veren sokeri, syke ym. olivat kuulemma yhtä hyvät kuin rippikouluikäisellä. 

Ambulanssimies konsultoi lääkäriä ja he päättivät, että minulle riittää kotiseuranta. Olisin ratkaisuun erittäin tyytyväinen, koska tuskin sairaalassa mitään sen kummempaa olisi tehtykään, koska olo oli kohentunut. Päässäkääne i tuntunut mitään erikoista, vaikka iskin sen Väinön syöttötuoliin.

Sormenpääpiikki

Väinö oli onneksi tapahtuma-aikaan jo nukkumassa. Herkkisnukkuja ei herännyt, vaikka miehet pitivät aika kovaa meteliä ihan Väinön huoneen vieressä. Väinö olisi varmasti ollut ihan kauhuissaan, kun yhtäkkiä olisi ollut outoja miehiä tupa täynnä, joiden radiosta kuului höpötystä.

Tänään sitten käytiin tutustumassa koko lössillä Tiin kakkostyöpaikkaan, joka on tässä lähellä. Luomumaitotilalla oli Väinön mielestä kaikkea jännää; weidemann, useita traktoreita, puimuri, kissa.. Ai niin ja paljon lehmiä! Vasikoita Väinö vähän katseli, mutta ei ollut erityisen kiinnostunut lehmistä. Oli kiva nähdä millaisessa paikassa Tii lypsää. Lypsyasema olikin pitkä ja hienoa. Siellä oli juuri aamun lypsy lopuillaan.

Ai niin! meille saapui sieltä idästä uusi auto. Se on samaa merkkiä ja mallia kuin meidän vanhakin. Vuosimalli vain vaihtui hieman uudempaan, automaatti manuaaliin, väri tummanharmaasinistä hopeaan..

Hopea pusikon takana

Mihin sukka jäi?

"Paavo kukkuu!"

Siinä vähän tunnelmia viikonlopusta. Loppuun Väinöstä kuukauden takainen kuva, missä "minä-ite"-mies painaa lenkillä menemään välittämättä minne äidit jäivät. 

Vasen, oikee, vasen, oikee!