keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Hauska tutustua Herra Uhma ja hölkkäämisen aloittaminen



Näinkin söpölle pienelle herralle iski odotettu uhmaikä. Parin viikon siirtymävaiheessa uhmaesiintymät lisääntyivät ja voimistuivat.


Aina niin kilttinä

Eilen illalla Väinö meni sohvalle "kukkumaan" eli pötkölleen peiton alle. Äiti haluttiin viereen kukkumaan ja siinä me katselimme lintuaiheista dokumenttia. Tajusin, että viimeisimmästä kylvystä on jo aikaa. Kylpyehdotukseen Väinö vastasi "joo!". Sitten mentiin laittamaan vesi ja paljon vaahtoa. Väinö oli jo kyynerpäitä myöden ammeessa, vaikka vaatteetkin olivat vielä päällä.



"ÄiTin!"


Kippoja oli kolme eri kokoista ja väristä kellumassa vaahdon seassa. Valkoinen ja keltainen olivat äidin kuulemma. Pieni punainen oli "Näinön".







Väinöä oli vaikea saada kylvystä pois, vaikka poju oli saanut siellä lillua melkein tunnin. Nukkumaanmenoaikakin oli jo ihan hilkulla. Vielä pitäisi ehtiä syömäänkin iltapalaa. Syömiset ovat menneet aika hyvin muutamia viikkoja, mutta nyt taas pari päivää on ollut vähän nihkeämpää. Aamupuuron tilalle pitää selvästi keksiä jotain muuta. Pitänee katsoa, josko kaupasta löytyisi mahdollisimman vähäsokerisia muroja vaikka.





Unirytmi on pikkuhiljaa aikaistunut. Illalla Väinö kömpii sänkyyn joskus jopa kahdeksalta. Kerran Väinö kömpi sinne ihan oma-aloitteisesti hammaspesun jälkeen. Päiväunet ovat aikaistuneet ja aamulla herätään 7-9 aikoihin. Tietenkin kerhoaamuina Väinö nukkuisi, vaikka kuinka kauan. Väinö saa onneksi heräillä rauhassa aamupiirrettyjä katsellen unikamujen kanssa sillä aikaa, kun äiti tekee sitä kamalaa aamupuuroa.





Uhmasta vielä loppuun muutama sananen. Meillä se ilmenee hirmuisina raivokohtauksina varsinkin riisumista, vaipanvaihtoa, pukemista ja syöttötuoliin joutumista kohtaan. Myös nukkumaanmeno-kohtaukset piirretyissä saavat Väinön kitisemään ja heiluttamaan kättään siihen malliin, että ei saa nukkua tv:ssäkään.

Meidän pikkuvauva on kasvanut jo isoksi pojaksi. Tiistaikerhossa saatiin vinkki perjantaikerhosta, jota aiotaan kokeilla parin päivän päästä. Siellä on vähän vähemmän porukkaa. Tosin meno ei pakosti ole rauhallisempaa, sillä siellä on kaikkea Väinön riemujuttuja eli liikuntasalissa patjoja lattialla, joissa voi pomppia ja juoksennella. Sählymailojakin siellä voi heilutella. Tuo viimeinen kohta kerrottiin vähän sen näköisellä ilmeellä, että mailat saattavat olla jonkin oven takana piilossa, jos oikein kova meno on.

Liikkumisesta täytyy vielä kertoa. Hölkkäiltiin Väinö rattaissa Tiin kanssa joskus vuosi sitten muutamia viikkoja. Jo jonkin aikaa hölkkäilynkokeiluhimot ovat kasvaneet. Koska itselläni menee tallilla illat, en viitsi hylätä perhettä vielä hölkkölenkin ajaksi. Vuokraajan päivinä en käy tallilla, joten ajattelin hölkätä niinä päivinä (ja ehkä viikonloppuna). Ensimmäinen hölkkäkokeilu oli tiistaina iltasella. Jaksoin enemmän kuin uskoinkaan eli vajaa pari kilsaa yhteen menoon. Takaisin tullessa hölkkäsin vielä pari lyhyttä pätkää.
Eilen oli hölkkä nro 2. Lähdin toiseen suuntaan kuin tiistaina ilman mitään suunnitelmia. Ajattelin kokeilla jaksaisinko pidemmälle kuin viimeksi. Heti alkumatkasta jokin pieni nyssykkä-ääni yritti kysellä, että onko pakko ja olisko tässä jo sopivasti hölkkää tälle päivää. Vaijensin äänen toteamalla, että hölkkään vielä hetken. Välillä ajattelin Väinöä, ratsastusta, nukkumista ja vaikka mitä. Aika ajoin se pieni nyssykkä yritti saada stopin juoksulle. Ylämäki! Siitä ei ainakaan selvitä. Selvitään, kunhan hölkätään hitaasti.
Pitkä suora aukesi edessäni. No, en sitä nähnyt pienen otsalampun valossa, mutta tiesin sen jatkuvan pitkään. Ajattelin, että yritän jaksaa suoran loppuun. Ajattelin omiani aina välillä vilkuillen, joko suora loppuisi.
Suora loppui ja hölkkäsin edelleen. Päätin yrittää jaksaa tulevaan risteykseen asti. Sitä ennen oi tappavan pitkä, mutta aika loiva ylämäki. Hiljensin taas vauhtia. Risteys saavutettu!
Aina vain jatkoin pysähtymättä. Risteyksestä oikealle. Aluksi siinä oli loiva alamäki ja oli helppo juosta ja tasata hengitystä. Tiesin edessä olevan pari jyrkkää ylämäkeä.
Ensimmäinen jyrkkä ylämäki. Hidastin vauhtia roimasti ja silti oksennus jo hiveli kurkkuani. Pieni nyssykkä-ääni oli vaimennut ja keskityin vain hengitykseen ja housujen suhahduksiin askelten tahdissa. Ylämäen jälkeen taputin itseäni olalle, ihan kuin hevosta kaulalle kiitokseksi. Enää en ajatellut minne asti jaksaisin.
Seuraavassa ylämäessä en oikein tiennyt ravaanko ylä- vai alamäkeen vai päälläni. Oksennus taas kutitteli, mutta jatkettiin.
Ihmetys oli suuren suuri, kun valokeilassa näkyi seuraava risteys. Takaisin kotitielle! Risteyksestä oli helppo jatkaa vielä vähän, sillä siinä oli ihana alamäki. En jaksanut hidastaa askeleita vaan juoksin siihen tahtiin mikä oli pakko ellei halunnut kaatua. Fiilis oli kuin huippu-urheilijalla maaliviivan häämöttäessä. Alamäki loppui ja alkoi pieni ylämäki. Yritin hölkätä vielä sitä, mutta en enää jaksanut. Sitten pysähdyin ja vedin henkeä. Huh ja puh. Oli pakko avata takki ja ottaa otsalamppu päästä pois. Loput kaksi kilometriä oli kamala kävellä.
Kotona mittasin matkan ja totesin hölkkämatkan olevan hitusen yli 4 kilometriä! Aika hurjaa.
Tuollaisia lenkkejä ei kyllä joka kerta tule tehtyä. Oli se sen verran raskasta näin heti aluksi. Huomasin ainakin mikä vaikutus mielellä on, hyvässä ja pahassa. Joko sitä voi ottaa itsestä kaikki irti tai luovuttaa heti alkumatkasta.

Mukavaa viikkoa kaikelle kansalle! Kaikille raskaana oleville; voikaa paksusti! Heille, joilla uhma on uusi perheenjäsen; pitkää pinnaa! Kaikille muille yleisesti auringonpaistetta ja pikaista kevääntymistä!

1 kommentti:

  1. Jep, mielellä on ylivertainen voima ihmiseen. Sen teet minkä uskot.
    Vänttisen aamupuuro vois olla keittoa. Sitä tänään halus. Mulla oli mukana kerroskiisseli mikä lie, jossa punaista kiisseliä päällä ja ihanaa valkoista alla. Väntti ei halunnu muuta kuin keittoa päältä. Hmm, voisko puuron saada keiton väriseksi ja näköiseksi?
    Punkkapoika. Joskus taas vois tulla meillekki punkkaan jos ei jaksa aina istua kylppäris sen kans.
    Sun postaukses oli muutama sananen.
    Anni

    VastaaPoista