Sirkustemppuja!

Sirkuskoulun viimeinen kerta starttasi tänään aamupäivällä. Mukaan menoon sai kutsua yleisöä ja kolmesta kutsutusta yksi pääsi paikalle. Mummon lisäksi paikalla oli paparazzi luultavasti Kurikka-lehdestä ja aika monen muun sukulaisia. 

Väinöllä oli eilen vaikea ilta nukahtamisen kannalta, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Joka tapauksessa Väinö oli väsynyt eikä oma riehakas itsensä ollenkaan.

Väinö tykkäsi kontata jalkojeni välistä uudelleen ja uudelleen. Sylissä retkotettiin sitten vaikka miten.

Ensin tehtiin lämmittelyiksi lapsukaisien "lentokone"-temppua. Väinö pääsi lentokoneeksi käsien varaan ja sitten lentokone pyöri ympäri. Lopuksi vielä lapset nostettiin korkealle ilmaan kohti toisiaan.

Sitten Väinön lempileikki eli "humppaa, pumppaa". Ensin Väinö oli makuulla ja jalkoja veivattiin joka suuntaan. Sen jälkeen äidit olivat selällään ja nosteltiin lapsia ilmaan käsien varassa.

"...koivet kattoon, kaviot ristiin.."

Tukkipyörimisestä sai valita kolmesta eri variaatiosta ja me teimme sitten tuollaista pyörimistä.

Väinön suosikki rapukävelyä mentiin kahteen kertaan peräkanaa. Sen jälkeen oli reisitreeniä ja pompotettiin lapsia polven päällä.

"Pienet lapset ratsastaa sievästi, isot lapset ratsastaa isosti..."

"... sirkuslapset rastastaa klik ja klak, kunnes putoaaa!"

Sitten tasapainottelua. Ollaan opeteltu pitämään lasta käden päällä istumassa ja toisella kädellä pidetään lapsen kädestä. Lapsi voi myös seistä kädellä. Yksi variaatio on Väinön "kiiii-kuuuu" eli kaksi ihmistä kiikuttaa lasta tuon seuraavan kuvan lailla. Siin sitten kiikutaan taakse ja eteenpäin.

Apinakiikku on sitten lähellä maanrajaa tapahtuvaa kiikuttelua. Apinat kiikkuivat kaikki vierekkäin ja samassa rytmissä ettei tullut törmäilyjä. Väinö on aikaisemmin yhdistänyt apinakiikun alkuasennon olalle heittoon, johon Väinöllä iski kauhu. Sitten ei meinannut onnistua apinointikaan. Nyt kun olen jättänyt olalle heiton kokonaan niin apinakiikku onnistuu.
Lapsia heiteltiin olalle hienosti vuorotellen. Väinö pääsi nousemaan lattialta kohti kattoa ilman heittoa ja pyöritystä. Olalle heitossa lapsen pää on hetken aikaa alaspäin. Lapsi tekee tavallaan ilmassa kuperkeikan niin, että aikuinen pitää koko ajan vatsan kohdasta kiinni.

Lopuksi oli vuorossa palloilua ja jongleeramisen opettelua. Oikeitakin palloja sai kokeilla vähän sivummalla. Alkaa jo sujua kahdella pallolla. Nyt pitää vain saada hyvät treenipallot, että saa kotona jatkaa treenejä.

Lopuksi lapset ja äidit pääsivät kaikki varjon alle, koska yleisö sai varjoa heilutella. Varjo laskeutui hitaasti kaikkien päälle ja hitaasti se nousi. Välillä varjo meni nopeasti ylös ja laskeutui alas pidemmäksi aikaa. Vaihdettiin vielä lapset varjon päälle ja varjo lepatti kuin myrskyssä. Tätä olen joutunut tehdä päiväpeitolla kotona. Se on Väinöstä hauskaa.

Sirkustelu oli oikein mukavaa ja se kesti aivan liian vähän aikaa. Onneksi tammikuussa alkaa vähän saman tapainen teatterikerho ja helmikuussa sitten jatkuu sirkus. Niihin aiotaan osallistua kumpaankin!