Aikainen herätys ja reipasta kerhoilua

Väinö yleensä vetelee yöunia pitkälle aamuun, mutta tänään Väinö heräsi puoli seitsemältä. Hetkeksi herra vielä nukahti, mutta seitsemältä hain Väinön unilelu-pässeineen viereen muhjuttamaan. Väinö ensin hipelöi hiuksiani ja hetken päästä totesin, ettei herralle enää uni maistu. Lallattelin Väinölle sitten "baa, baa, black sheep"-rallatusta, joka on Väinön suosikki youtubessa (omasta mielestäni sen rallatuksen musta lammas on aika pelottava). Väinön pässi ei itseasiassa ole pässi ollenkaan vaan vuohi. Se on valkoinen. Väinö viisasi pässin jalkaa, nenää, silmää.. ja minä nimesin niitä.

Aamupalan jälkeen lähdimme tiistai-kerhoon. Ulkona oli 2 astetta pakkasta ja laitoin Väinölle uuden aika muhkean pipon päähän. Vähempikin olisi kyllä riittänyt.

kerholaukut rivissä

Kerhossa askarreltiin kortti. En yleensä osallistu Väinön kanssa askarteluun, mutta nyt innostuin. Kortista tulee ehkä sitten kuva, kun vastaanottaja on sen saanut. Väinö ei ollut oikein innostunut kortin tekemisestä, joten hain Väinölle rakennuspalikat, joiden parissa Väinö puuhaili. Vähän isommat pojat leikkivät jotakin sammakkoleikkiä ja Väinö yritti omalla tavallaan osallistua varastamalla nopan pojilta.

askarteluapulainen palikoiden kimpussa

Kerhossa sattui ja tapahtui monelle kaikenlaista ja itkua kuului joka välissä. Väinö ei välittänyt metelistä ja leikki itsekseen. Vähän aikaa sitten Väinö vielä kiipesi syliin, jos joku itki tai oli kova meteli. Reipas pikkuherra.

Väinö katsoo leikkiviä lapsia

kohta oli sitten välipala-aika. Hain meille yhden pikkupullan ja teetä. Väinö sai pienen lirun mehua, banaania ja mehukeittoa. Väinö tökkäsi heti sormella pullaa ja katsoi minua kysyvästi. Väinö ei ikinä ota mitään ilman lupaa. Luvan saatuaan Väinö popsi pullaa innoissaan. Itse söin sitten Väinön banaania ja oti pari maistiasta pullasta.
Syömisen jälkeen vielä leikittiin, kunnes oli aika kerätä lelut pois ja istua kuuntelemaan satua. Sadun jälkeen lähdettiin pukemaan. Väinö oli jo aika väsynyt ja kaatuikin sitten mukkelis makkelis, kun laitettiin kenkiä. Iso itku tuli siitäkin ja hieman vanhempi poika tuli huolestuneen näköisenä katsomaan.
Väinö oli kerhossa hauskalla tuulella. Sain kunnon kuristushaleja joka välissä ja välillä Väinö jäi lepäämään pää olkapäälleni.

Pitää vielä sanoa, että kerhosta löytyy superäitejä! Siellä on pari ihan pikkuruista vauvaa, eivätkä ne ikinä itke tai huuda. Väinön kanssa ei uskallettu paljon muualle kuin mummolaan lähteä, ennen puolen vuoden ikää. Niin paljon Väinö aina huusi.


Aamulla heti herättyään Väinö heki Tiin nilkkapainot ja sain laitettua ne itse omiin jalkoihinsa. Kohta hän käveli ympäri taloa puolen kilon punnus kummassakin jalassa. Niiden irrottamiseen tarvittiin äidin apua.

Nyt pieni väsynyt herra on nukkumassa. Toivottavasti nukkuu pitkään niin äitikin saa vähän löhöillä.

Väinö parin viikon ikäisenä