Väinö kuninkuusraveissa

Perjantaina saavuimme Juvalle Tiin sukulaisien luokse. Sukua olikin aika hurjan paljon, mutta Väinö ei paljoa ujostellut.

Seuraavana aamuna riemu repesi sillä löysimme traktorin pihalta!

"Pyjja!" huutaa Väne

Onni on ylimmillään, kun Väinö pääsee ohjaamoon pyörittämään rattia ja veivaamaan vipuja. Toivottavasti seuraavan kerran jonkun traktoria käynnistäessä ei ole kaiken maailman vilkut ja pyyhkimet päällä.

Pihapiiristä löytyi kaikkea hienoa. Esimerkiksi tämä villiviinin valtaama kärrynpyörä.

Aamupuuhien jälkeen alkasimme pakkaamaan ravikasseja. Väinölle paljon ruokaa ja juomaa, sadevaatteet ym. Melkein kaikki lähtivät takseilla ison tien varteen odottamaan ravibussia. Väinön vanhin serkku Elina tuli mukanamme Väinöä takapenkillä viihdyttäen. Kävimme hakemassa käteistä ja saimme opastusta ystävällisiltä savolaisilta automaatin sijainnista. Hassulta se savon murre kuulostaa pohjalaisen korviin.

Väinöllä oli puhelinnumero selässä, jos vaikka olisi kadonnut vilinään

Olimme saaneet ajo-ohjeiksi välttää tiettyjä teitä Mikkelissä, jotka olivat joko suljettuja tai ruuhkaisia. Pääsimme parin kilometrin päähän parkkiin helposi. Ei ruuhkaa ja parkkipaikkojakin oli vaikka miten paljon. Kärryttelimme metsäpolkua raviradalle.

Väinön niin rakas mummi oli mukana

Saimme hyvät paikat rinteeltä ja leiriydyimme koko lössin kanssa siihen. Meillä oli mukana retkeilyhuopa, joka pitää vettä, kaksi isoa reppua, kaksi retkijakkaraa ja kylmälaukku. Tii oli onneksi pakannut sadevaatteet mukaan, sillä vaikka aurinko porotti iski yhtäkkiä hirmuinen kaatosade ja ukkonen. Väinöä vähän pelotti, kun oikein jytisi. Olimme juosseet Väinön kanssa johonkin katoksen alle. Tii hautasi reput sen sadetta pitävän huovan alle. Kun sade ei näyttänyt laatumisen merkkejä, Tii haki sadevaatteet. Pääsimme vähän sateeseen tepastelemaan. Ravitkin oltiin keskeytetty monté-lähdön jälkeen. Yhtäkkiä sade lakkasi ja aurinko porotti jälleen. Oli mukava laittaa kuiva huopa maahan, kun se ei päästänyt vettä maasta läpi. Väinön kanssa olisi ollut tympeää istua vain jakkaroilla.

Raveissa oli kyllä omanlaisensa tunnelma. Tuntui, että kaikki kannusti kaikkia ja voittajien puolesta oltiin oikeasti onnellisia. Itse tykästyin varsinkin yhteen vähän vanhempaan voittajahevosen omsitajaan, jota voiton jälkeen haastateltiin. Hän puhui niin hienosti siitä, miten yleisökin eläytyi voitonjuhliin.
Itse olen pudonnut ravikärryiltä jo ajat sitten enkä tiedä mikä hevonen on tällä hetkellä "in". Tietenkin huippuohjastajista ja voittosummista saatoin päätellä jotakin.
Jossain vaiheessa siellä esiteltiin menneiden vuosien kovia nimiä ja oli hieno nähdä ihan livenä Passionate Kemp.

Väinö tuntui viihtyvän seuraavana päivänä paremmin. Mentiinkin paikan päälle paljon myöhemmin. Tii pisti ensimmäisen toton vetämään. Veikattiin voittajaksi jotain yllättäjää ja niinhän se yllättäjä yllätti ja voitti kertoimella 35,5 eli euron panoksella sai 35,50 e. Seuraavaksi veikattiin voittajaksi Köppistä, joka myöskään ei ollut kovin suuri uhka, mutta oli ihan hilkulla ettei voittanut. Turvan mittaan taisi tulla kakkoseksi. Olisi ollut mukava tietää mikä kerroin sillä olisi ollut, jos olisi voittanut. Kuulemma joku sieltä miljoonapotin vei yhdellä ainoalla lappusella. Harmi, ettei se ollut me.

Sunnuntain raveista lähdimme sitten Väinön mummi kannoilla Hirvensalmelle kaupunkiasunnolle. Taas saatiin ihastella niin hienoa asuntoa! Keittiö oli viimeksi ollut hieman kesken ja nyt valmiina se sopii erinomaisesti asunnon lookkiin. Mustavalkoinen on asunnon perusvärit, mutta sinne on myös hyvin lisätty pieniä piristyksiä turkoosista ja vihreästä.

Mummi kaivoi kätköistä laatikollisen vanhoja leluja. Myös tällainen keltainen vanha mopo löytyi Väinölle ihan ikiomaksi. Se olikin heti suosikkilelu.
Asta-mummi taikoi väelle tosi hyvää kasvisruokaa hetkessä. Väinö alkoi olla väsynyt ja kiukkuinen eikä syönyt koko iltana paljoa mitään. Yöllä sitten herra vähän kitisi ikuisuudelta tuntuneen ajan.
Nukuttaminen kävi kyllä helposti. Katsoin Tiin kanssa tv:tä ja Asta kävi laittamassa Väinön sänkyynsä. Sinne Väinö jäi kiltisti ja nukahti aika pian. Väinö sai ihan oman jatettavan lasten sängyn. Otetaan se ensi kerralla mukaan. Nyt se on kuitenkin testattu ja hyväksi todettu. Yöllä vain pelästyin, että Väinö tippuu, kun kuului kahinaa. Väinö vain käänsi kylkeä ja minä tökin Tiihin vauhtia, joka oli lähempänä. Väinö pääsi sitten väliin, kun kitinä ei loppunut siellä omassa sängyssä.

Tänään sitten huristeltiin kotiin. Ajoin melkein koko matkan. Väinö nukkui puoli tuntia autossa. Se alkaa olla jo vakio-päiväuniaika. Harvemmin enää sen enempää Väinö nukkuu, vaikka olisi kovinkin väsynyt.
Hääräsin kuin paraskin vaimo ja siivosin, pyykkäsin ja leivoin korvapuusteja koko illan. Täytynee pyytää Astaa opettamaan niiden tekoa sillä ei niistä tullut oikein kummemman makuisia.