Työ- ja hoitoajatuksia, yhtä sun toista.

Meillä on tosiaan ollut paljon vieraita kesäkuun lopulla. Asutaan niin kaukana kaikista, että harvoin ketään tavataan, mutta sitten kun tavataan niin saadaan nautiskella ystävien seurasta ainakin muutaman päivän verran. Monia kiinnostaa meidän etenevä(?) remontti ensimmäiseksi ja kierretään koko talo sisältä ja ulkoa. Väinön kasvua ihastellaan myös.

Meillä puolitoista viikkoa viihtynyt Anna on myös kasvanut hurjasti. Siitä todisteena ollaan merkattu keittiön oven karmiin viivoja. "-08 Anna"-viivasta tämän kesän viivaan onkin kaksikymmentä senttiä matkaa! Väinökin saa omat viivansa ja saadaan joskus ihmetellä miten pieni Väinö on ollutkaan.

Olen mielenkiinnosta katsellut pariin otteeseen mol.fi-sivuja. Työnhaku ei ole ihan vielä ajankohtaista, mutta kauhistuttaa jo Ilmajoen surkea työtilanne. Tilanne ei olisi surkea, jos olisin lähihoitaja. Taskusta löytyy vain puuartesaanin paperit, joita en aio ikinä hyödyntää. Takana on huima siivoajan ura, jonka loppuhuipennus oli parin vuoden yrittäjänä huhkiminen, kunnes Väinö sai alkunsa ja muutettiin. Siivoajan hommia saisin ihan varmasti, mutta eiköhän nyt viimeistään olisi löydettävä se jokin mitä tahtoisi tehdä hamaan loppuun asti? Oppisopimuksella opiskelu kiinnostaisi. Koulunkäyntiavustajan homma sopisi ehkä minulle. En vaan tiedä sopisinko itse siihen hommaan. Mistäs sitä tietää ennen kuin kokeilee?
Pyörremyrkyyn nimeltä työnhaku aion ottaa osaa ehkä ensi keväänä tai kesänä. Joka tapauksessa ensi vuoden joulukuussa loppuisi tuet ja olisi sinne pyörremyrskyyn viimeistään hypättävä.

Sitten seuraavaan aiheeseen eli reissaamiseen. Seuraava reissu on parin viikon päästä ja kohteena Hirvensalmen mummila. On luultavasti tarkoitus tavata Tiin sukua vähän laajemmaltikin. Mikkelin kuninkuusravit ovat myös kalenterissa ylhäällä.

Näin kesällä ärsyttää niiden parin kerhon kesätauko mitä täältä pikkupaikkakunnalta löytyy. Kaksi kertaa viikossa olisi mukavalta kuulostava vuohikerho tässä lähellä, mutta Väinö on vielä liian pieni osallistumaan. Ensi kesänä sitten. Sillä välin pidetään tätä meidän omaa pikkuvuohikerhoamme.

Väinölle kyllä pitäisi keksiä pikapikaa sosiaalista äksöniä. Väinö on järvelläkin ihan kauhuissaan, kun on näköpiirissä ihmisiä ja leikkiviä lapsia. Kaikki sukulaiset ja ystävät olisivat kyllä saaneet vääntää lapsia samaan aikaan niin olisi Väinöllä leikkikamuja.

Lopuksi vielä pieni katsaus kesän kohokohtaan eli mansikoihin! Väinö voisi syödä niitä vaikka kuinka paljon. Samoin minä. Vesimeloni on myös meidän suosikki, mutta se on Tiin inhokki. Tii oli pienenä päiväkodissa haudannut vesimelonit hiekkalaatikkoon, kun niitä olisi pitänyt syödä.
Jäätelökin toki on ehdoton kesäherkku.