Traktorin kyydissä ja kesäkuvia

Väinö tosiaan pääsi elämänsä ensimmäisen kerran liikkuvan traktorin kyytiin, mutta siitä lisää alempana. Ensin kesäkuvia, jotka on otettu jo kesäkuulla, mutta jääneet jonnekin kansioiden syövereihin.

"Savannipipo" kovassa käytössä

Väinö tahtoo äidiltään kengät pois

Päivä ilman kiipeilyä on kuin Paavo ilman palloa

Paavo on saanut useaan otteseen hieman kovakouraista hellää hoivaa pikkuherran toimesta. Usein Paavo saa kunnon niskalenkkiotteen nahkoihinsa eli halauskin on astetta rajumpi versio. Rauhallisesti Paavo odottaa pelastajaa. Jos kovin ottaa kipeää, Paavo murahtaa ja tökkää kuonolla Väinön käteen. Se ei pure, mutta ilmoittaa selvästi, että nyt riittää. Se on ihan hyvä, ettei Väinö opi, että koirille saa tehdä ihan mitä vain.

Sitten traktorihommiin!

Tii toi töistä traktorilla pajua vuohille. Menin Väinön kanssa postilaatikolle vastaan ja kiivettiin kyytiin. Pihassa Väinö sai sitten vielä istuskella rattia pyörittelemässä. Kamala itkupotkuraivarihan siitä tuli, kun herra kiskottiin ohjaamosta pois. Väinö piti ratista käsillä ja jaloilla kiinni kuin apina.



Seuraavaa kuormallista odotellessa leikittiin. Ei Väinö kauaa muistanut, että piti kiukutella.

Väinö osaa sanoa jo "mopo"

Ennen traktorin tuloa, Väinö pulikoi vaatteet päällä uima-altaassa. Sain Väinön riisuttua ja sitten "Pyjja" jo tuli. Väinö pääsi sitten traktoriin pelkkä vaippa päällään. Tällä kertaa traktorireissu oli lyhyt. Väinö sai sen aikaa istua Tiin sylissä, kun Tii käänsi traktorin lähteäkseen.

Tämän jälkeen päiväunet maittoivat.

Muutaman viikon Väinö oli iltaisin aika mahdoton nukutettava. Välillä Väinö huuteli puoleen yöhön asti. Käänne parempaan tuli, kun Tii keksi kertoa Väinölle illalla, että "nyt syödään puuro ja kohat mennään nukkumaan". Puuron jälkeen Väinölle kerrotaan, että hampaat pestään ja sitten mennään nukkumaan. Nukkumisesta muistutellaan moneen kertaan ja sen jälkeen Väinö onkin tosi paljon helpommin nukahtanut illalla.

Maalari maalaa taloa ja Dändi ui

Tämä postaus täyttyy Väinön naamoista. Miljoona muutakin kuvaa tuli otettua, mutta talokuvat pysyvät visusti piilossa kunnes on koossa kunnon ennen ja jälkeen kuvat. Siitä sitten joskus..

Tii alkoi maalausurakkaan eilen. Päivän aikana hän sai suojattua ikkunoita, maalattua yhden ison seinän ja koko kuistin. Itse yritin viihdyttää Väinöä, jolla oli taas syömislakkopäivä.

Täksi päiväksi luvattiin sadetta (jota ei vielä ole näkynyt ei kuulunut), joten maalari-Tii laittoi kuistin ikkunoiden ympärille ne sellaiset valkoiset laudat. Niille on varmaan jokin hieno nimikin maalarislangilla. Kuistin ovikin sai hienot valkoiset kehykset. Oma hommani eli sen oven entisöinti on ollut aika hidastempoista hommaa. Eilen sitä vielä hioin ja kohta alkaa olla maalaushommat edessä.

Hellepäivän kunniaksi kaivettiin polskutteluallas esiin ja täytettiin vedellä. Ulkoa saa vaan jääkylmää vettä joten kannoin 20 litraa tulikuumaa vettä sinne sekaan. Aika viileää oli siitä huolimatta. Väinö jaksoi silti polskutella.

Ainakin siihen asti, kun hörppäsi vettä väärään kurkkuun ja halusi tyhmästä altaasta pois. Kohta pian Väinö olikin valmista kauraa nukkumaan. Just joo. Puolitoista tuntia herra on unta vastaan taistellut.


Loppuun vielä muutama hassuttelukuva.

Väinö kuninkuusraveissa

Perjantaina saavuimme Juvalle Tiin sukulaisien luokse. Sukua olikin aika hurjan paljon, mutta Väinö ei paljoa ujostellut.

Seuraavana aamuna riemu repesi sillä löysimme traktorin pihalta!

"Pyjja!" huutaa Väne

Onni on ylimmillään, kun Väinö pääsee ohjaamoon pyörittämään rattia ja veivaamaan vipuja. Toivottavasti seuraavan kerran jonkun traktoria käynnistäessä ei ole kaiken maailman vilkut ja pyyhkimet päällä.

Pihapiiristä löytyi kaikkea hienoa. Esimerkiksi tämä villiviinin valtaama kärrynpyörä.

Aamupuuhien jälkeen alkasimme pakkaamaan ravikasseja. Väinölle paljon ruokaa ja juomaa, sadevaatteet ym. Melkein kaikki lähtivät takseilla ison tien varteen odottamaan ravibussia. Väinön vanhin serkku Elina tuli mukanamme Väinöä takapenkillä viihdyttäen. Kävimme hakemassa käteistä ja saimme opastusta ystävällisiltä savolaisilta automaatin sijainnista. Hassulta se savon murre kuulostaa pohjalaisen korviin.

Väinöllä oli puhelinnumero selässä, jos vaikka olisi kadonnut vilinään

Olimme saaneet ajo-ohjeiksi välttää tiettyjä teitä Mikkelissä, jotka olivat joko suljettuja tai ruuhkaisia. Pääsimme parin kilometrin päähän parkkiin helposi. Ei ruuhkaa ja parkkipaikkojakin oli vaikka miten paljon. Kärryttelimme metsäpolkua raviradalle.

Väinön niin rakas mummi oli mukana

Saimme hyvät paikat rinteeltä ja leiriydyimme koko lössin kanssa siihen. Meillä oli mukana retkeilyhuopa, joka pitää vettä, kaksi isoa reppua, kaksi retkijakkaraa ja kylmälaukku. Tii oli onneksi pakannut sadevaatteet mukaan, sillä vaikka aurinko porotti iski yhtäkkiä hirmuinen kaatosade ja ukkonen. Väinöä vähän pelotti, kun oikein jytisi. Olimme juosseet Väinön kanssa johonkin katoksen alle. Tii hautasi reput sen sadetta pitävän huovan alle. Kun sade ei näyttänyt laatumisen merkkejä, Tii haki sadevaatteet. Pääsimme vähän sateeseen tepastelemaan. Ravitkin oltiin keskeytetty monté-lähdön jälkeen. Yhtäkkiä sade lakkasi ja aurinko porotti jälleen. Oli mukava laittaa kuiva huopa maahan, kun se ei päästänyt vettä maasta läpi. Väinön kanssa olisi ollut tympeää istua vain jakkaroilla.

Raveissa oli kyllä omanlaisensa tunnelma. Tuntui, että kaikki kannusti kaikkia ja voittajien puolesta oltiin oikeasti onnellisia. Itse tykästyin varsinkin yhteen vähän vanhempaan voittajahevosen omsitajaan, jota voiton jälkeen haastateltiin. Hän puhui niin hienosti siitä, miten yleisökin eläytyi voitonjuhliin.
Itse olen pudonnut ravikärryiltä jo ajat sitten enkä tiedä mikä hevonen on tällä hetkellä "in". Tietenkin huippuohjastajista ja voittosummista saatoin päätellä jotakin.
Jossain vaiheessa siellä esiteltiin menneiden vuosien kovia nimiä ja oli hieno nähdä ihan livenä Passionate Kemp.

Väinö tuntui viihtyvän seuraavana päivänä paremmin. Mentiinkin paikan päälle paljon myöhemmin. Tii pisti ensimmäisen toton vetämään. Veikattiin voittajaksi jotain yllättäjää ja niinhän se yllättäjä yllätti ja voitti kertoimella 35,5 eli euron panoksella sai 35,50 e. Seuraavaksi veikattiin voittajaksi Köppistä, joka myöskään ei ollut kovin suuri uhka, mutta oli ihan hilkulla ettei voittanut. Turvan mittaan taisi tulla kakkoseksi. Olisi ollut mukava tietää mikä kerroin sillä olisi ollut, jos olisi voittanut. Kuulemma joku sieltä miljoonapotin vei yhdellä ainoalla lappusella. Harmi, ettei se ollut me.

Sunnuntain raveista lähdimme sitten Väinön mummi kannoilla Hirvensalmelle kaupunkiasunnolle. Taas saatiin ihastella niin hienoa asuntoa! Keittiö oli viimeksi ollut hieman kesken ja nyt valmiina se sopii erinomaisesti asunnon lookkiin. Mustavalkoinen on asunnon perusvärit, mutta sinne on myös hyvin lisätty pieniä piristyksiä turkoosista ja vihreästä.

Mummi kaivoi kätköistä laatikollisen vanhoja leluja. Myös tällainen keltainen vanha mopo löytyi Väinölle ihan ikiomaksi. Se olikin heti suosikkilelu.
Asta-mummi taikoi väelle tosi hyvää kasvisruokaa hetkessä. Väinö alkoi olla väsynyt ja kiukkuinen eikä syönyt koko iltana paljoa mitään. Yöllä sitten herra vähän kitisi ikuisuudelta tuntuneen ajan.
Nukuttaminen kävi kyllä helposti. Katsoin Tiin kanssa tv:tä ja Asta kävi laittamassa Väinön sänkyynsä. Sinne Väinö jäi kiltisti ja nukahti aika pian. Väinö sai ihan oman jatettavan lasten sängyn. Otetaan se ensi kerralla mukaan. Nyt se on kuitenkin testattu ja hyväksi todettu. Yöllä vain pelästyin, että Väinö tippuu, kun kuului kahinaa. Väinö vain käänsi kylkeä ja minä tökin Tiihin vauhtia, joka oli lähempänä. Väinö pääsi sitten väliin, kun kitinä ei loppunut siellä omassa sängyssä.

Tänään sitten huristeltiin kotiin. Ajoin melkein koko matkan. Väinö nukkui puoli tuntia autossa. Se alkaa olla jo vakio-päiväuniaika. Harvemmin enää sen enempää Väinö nukkuu, vaikka olisi kovinkin väsynyt.
Hääräsin kuin paraskin vaimo ja siivosin, pyykkäsin ja leivoin korvapuusteja koko illan. Täytynee pyytää Astaa opettamaan niiden tekoa sillä ei niistä tullut oikein kummemman makuisia.

Kuvapläjäys Virpin kuvia

 Kuvat otti ja muokkasi Virpi Lähteinen.

Väinö säihkesimmu toivotti vieraat tervetulleeksi meille

Ei vaiskaan! Ovi kiinni ennen kuin muut pääsee!

Kanat tuntuivat kiinnostavan pikku neitiä

Väinö ei viihtynyt perhepotretissa

Joku pääsi kärryille kyytiin



Käsi kädessä



Välillä vähän murkinaa portailla

"Pidä kii lujempaa, mä lähden lentoon!"

Kaikki kiva loppuu aikanaan

Väinön ensimmäinen tyttöystävä ja äksönpäivät

Eilen Väinöllä oli kunnianarvoisia vieraita. Amalia 2-vee oli selvästi ihastuksissaan saman kokoisesta tyypistä, joka hieman pisti hanttiin. Ei ihan pussaillut ja halaillut yhtä innokkaasti ja välillä juoksi peräti karkuun! (Kuvat ottanut Virpi Lähteinen)

Amalian lisäksi meillä oli myös Väinöstä muutaman vuoden vanhempi Lassi, jonka puuhailut ja leikit kiinnostivat Väinöä. Väinö seurailikin Lassia aika paljon. Näitä muita leikkikuvia ja -juttuja tulee eri postaukseen. Kuvia on niin paljon, ettei niitä saa samaan postaukseen tungettua.

Lassin lisäksi meillä oli tottakai ihana Virpi, joka heilui puskissa kameran kanssa. Sain itsekin vähän oppia kameran käsisäätöihin ja niitä olen nyt vähän treenaillut. Hirmuinen objektiivikuume iski, varsinkin kun sain taas lainata äitini superkameraa. Sen jälkeen oma prutku tuntuu niin vaatimattomalta. Selailin nettisivuja ja ihan itselle tarpeeksi hyvän objektiivin saisi 350 eurolla. Sekin on aika hurja summa.. Hyvät objektiivit maksavat kaikki sitten yli tonnin.

Eilen Väinö heräsi jo varttia vaille viisi aamulla, joka ei ole yhtään Väinömäistä. Oltiin kaupassa heti sen auettua kaikkien eläkeläisien kanssa. Aika lyhyet päiväunet Väinö nukkui jo kymmeneltä. Yleensä siihen aikaan Väinö vasta heräilee. Tänään Väinö rallatti ennen seitsemää, mutta onneksi vielä nukahti. Tiikin oli iltavuorossa, joten sai nukkua. Väinö piti sitten herättää ennen yhtätoista. Herra vetikin 14 tuntia unta palloon.

Aamupäivällä kaasuteltiin Jurvaan mummolaan käymään. Kyläilyn jälkeen käytiin kotona vain nukkumassa päiväunet. Itse en nukkunut vaan tiskasin ja vähän laitoin paikkoja ojennukseen. Heti Väinön herättyä lähdettiin kaasuttamaan Seinäjoelle ja tavattiin uusi kaveri Tiina. Väinö taisi tykätä uudesta kaverista (hän on siis aikuinen, täytyy tarkentaa) ja uskalsi leikkipuistossa vähän ottaa kontaktiakin ja naureskella hänelle. Leikkipuisto oli todella hyvä. Siellä oli Väinölle kaikenlaisia vempeleitä, kuten auto, jossa oli ratti. Hieman pidempi liukumäkikin siellä oli, mutta ei liian pitkä.

Kun olin sitten lähdössä Väinön kanssa leikkipuistosta, kavereilta tuli kyläilypyyntö. Kaasuttelin sitten heille ja sain syötäväkseni todella hyvää mansikkakakkua. Väinökin sai pienen palan maistaa. Ei kauaa viiivytty kyläilemässä, sillä Väinö oli aika väsynyt päivän hulinoista. Mukavaa kun välillä on äksöniä ja paljon sosiaalista elämää.

Väinö pyörän kyydissä ja juoksemassa

Väinö pääsi tänään pyörän kyydissä uusiin maisemiin. Oltiin koko perheen voimin maastoilemassa Tahvolla. Lopuksi otettiin videota missä Väinö juoksenteli ja kaatui. Väinö on niin söpö noissa mustissa haalareissaan.

Väinö on taas syönyt hyvin, kunhan toinen äiti puhaltelee saippuakuplia samalla. Hyvin uppoaa ruoka. Väinön uhmakin on laantunut, kun ei ole nälkäkiukkua. Hyvä!

Väinö ja hevonen hiekkalaatikossa

 Eilen oltiin aamupäivällä tallilla Väinön kanssa kaksin. Tallilla olikin Urho-heppa käytävällä ja Väinö sai tätä superkilttiä hevosta hieman silitellä. Tai oikeastaan hevonen nuuhki Väinöä ja Väinö oli vähän peloissaan sylissä. Sitten mentiin hipelöimään hevosen kylkeä niin, että pelottava pää jäi kauemmaksi.

Väinö sai odottaa rattaissa tallin pihassa, kun hain Tahvon kentälle. En uskalla Väinöä vielä päästää juoksentelemaan irrallaan olevan hevosen kanssa. Tahvo sai olla irrallaan ja minä työnsin rattaita tässä isossa hiekkalaatikossa. Tahvo sai tutustua Väinön leluihin. Pallo, jolla on sarvet, oli hevosen suosikki. Se heilutteli palloa ilmassa ja meni pallon perässä, kun potkin sitä pitkin kenttää. Väinön ruohonleikkurin ollessa hevosen hampaissa, Väinö kitisi. Taisi pikkuherra olla tuohduksissaan, kun hänen rakas lelunsa oli riepoteltavana.

Veimme sitten Väinön kanssa yhdessä hevonen takaisin laitumelle. Kohta voimme vaikka lähteä maastoon kävelylle Tahvo mukana. Niin hienosti taluttelut meni rattaiden kanssa.

Kentällä oli sitten Väinön vuoro leikkiä. Ensimmäseksi Väinö näytti miten likaiseksi pallo oli tullut.

Hauskaa pikuherralla oli. Väinö sai istua pallon päällä ja sitten pompottelin Väinöä ylös-alas.

Kauaa ei Väinö jaksanut leikkiä vaan lähti tutkimaan tallia. Tallin ovesta näin, että kissa makoili tallin pihassa. Väinökin huomasi sen ja lähti sitä kohti. Kissa ei ole tainnut nähdä kovin montaa palosammuttimen kokoista ihmistä ja lähti kipittämään pellolle. Väinö meni perässä. En tiedä minne asti Väinö olisi mennyt ellen olisi kantanut sitä takaisin tallille.
Sitten tulikin Urho maastosta ja taas katseltiin isoa hevosta.

Pienten päiväunien jälkeen lähdimme Seinäjoella. ÄiTii tuli alkumatkasta vastaan ja huudeltiin pari sanaa ikkunasta. Seinäjoella oli mummo vastassa ja kävimme kaupassa, taimitarhalla, Valion tehtaanmyymälässä ja heittämässä vähän tavaraa ystävien kuistille. Lopuksi saimme vielä matkaevääksi mansikoita. Niitä syötiin Väinön kanssa kotimatkalla mahat täyteen. Aika näppärästi saan annettua kuskin paikalta Väinölle mansikoita vauhdissa.

Kotona Väinö tuntui tyytyväiseltä ja söikin kunnolla. Väinö on tosi nihkeästi syönyt ehkä viikon ajan ja jonkinlaista uhmaa on tullut kuvioihin. Jokunen lautanen ja lasi on rikkoutunut ennen kuin tajusin niiden olevan vaarassa. Kun on paljon äksöniä ja ollaan vähemmän kotona, on Väinökin tyytyväisempi.

Ruokalakkoilun kanssa olen kokeillut sellaista taktiikkaa, jos ja kun ei ole aamupuuroa saatu alas lusikallistakaan niin Väinö on päässyt leikkimään ja olen kokeillut 20-30 minuutin päästä samaa puuroa uudelleen. Jos ja kun ei vieläkään uppoa niin kokeilen jonkin ajan päästä tarjota ruokaa. Yleensä silloin on herralla ollut jo niin nälkä, että on malttanut syödä vähän. Pastaruuat ovat Väinön suosikkeja. Yleensä nuo muutamat lusikalliset ovat ainoa ruoka mikä menee alas ennen päiväunia. Unien jälkeen tarjoan joko leipää ja/tai ruokaa. Sitten ulkoilemaan tai reissuun. Päivä menee sitten syöden mitä menee alas. Reissussa on aika usein banaania ja maissinaksuja mukana. Välipalana Väinö saa jugurttia tai muroja. Ne uppoaa hyvin. Illalla sitten iltapuuro saadaan uppoamaan, kun puhallellaan saippuakuplia. Puuron seassa on nyt hunajaa ja mansikanpaloja niin ainakin pitäisi olla hyvää.

Täytyisi joka päivä keksiä johonkin menoa. Ei aina jaksaisi Seinäjoelle asti hurauttaa. Onneksi lähempänäkin on kirjasto, koska siellä Väinö viihtyy aika hyvin. Siellä näkee myös muita ihmisiä, joka on ihan hyvä juttu, ettei Väinö sitten joskus hoitoon mennessä ole ihan kauhuissaan.