Joulukorttikuvauksissa

Näitä korttikuvauskuvia olisi miljoona, mutta laitan pienen osan niistä näytille. En viitsinyt ennen joulua tehdä tätä postausta, kun joulukortit lähtivät yllätyksenä muutamille tyypeille, jotka tätä blogia lukevat.

Ensin laitettiin "kärpässieni"-joulumyssy päähän, joka oli meillä odottamassa viime jouluna pikkumiehen ekaa joulua.

Väinö näytti kuitenkin myssy päässä ihan kärpässieneltä.

Sitten otettiin ilman myssyä kuvia.

Tämä kuva on suosikkini näistä. Se tosin ei sitten päässyt korttikuvaksi kuitenkaan.

Väinöllä oli kuvauksissa hauskaa.

Ja sitten hypätäänkin jouluaattoiltaan. Tii tuli lypsyltä seitsemän jälkeen. Syötyämme availtiin kotilahjat väsyneen pikkumiehen kanssa.

Oli mukavan rauhallinen joulu. Seuraavaksi juhlitaan Väinön 1-vee synttäreitä parin päivän päästä. Jännää. :) Väinö osaa sanoa jo "anna anna anna" kun haluaa ruokaa, tutin tai pois syöttötuolista. Kävelyä treenataan ja se sujuu vain paremmin ja paremmin joka päivä.

Jouluaatto

Jouluaatto alkaa olla pulkassa. Väinön ensimmäinen sellainen. Hauskaa pikkumiehellä oli.


Oltiin päivällä koko perhe minun vanhempieni luona. Myös molemmat siskoni olivat siellä. Väinö sai paljon paketteja.

Tii joutui lähtemään töihin illaksi, mutta olimme tulleet kahdella autolla niin minä ja Väinö jäätiin vielä kyläilemään.

Lahjoista tulee erikseen sitten postaus kun ehditään. Tiin töiden jälkeen syötiin ja sitten avattiin "kotipaketit". Niitäkin oli vino pino ja kaikkea hurjan hauskaa löytyi niistä.

Huomenna on sitten luvassa lisää sukuloimista. :)

Niin pienenä.. (videoita)

Jouluaaton kunniaksi tässä muutama video pikkiriikkisestä Väinöstä.

Ekassa Väinö alle vuorokauden ikäisenä.

Sitten ollaan päästy jo kunnioitettavaan kahdeksan päivän ikään.

Ja lopuksi vielä herra hieman yli kaksi kuukautta (paljon lässytystä ja löpinää, mutta myös söpöä Väinön "naukumista").

No, tämä video ei sitten viidessä tunnissa latautunut, joten jätetään se pois. :/ Pitää laittaa joskus youtuben kautta, jos sinne joskus tulee rekisteröityä.

Hyvää Joulua kaikelle kansalle!

Ulkoilua ja osaamisia

Tänään Väinö pääsi ulkoilemaan äiTiin kanssa silläaikaa kun heppamamma oli ratsastamassa.

Ulkona oli viihdytty ihan pimeän tuloon asti.

Väinö ei tänään ollut nukkunut kuin kauppamatkan. Yhteensä ehkä 40-50 minuuttia. Väsynyt poika sitten pistettiin nukkumaan äsken ja nukahti heti.

Sitten ajattelin listata mitä Väinö on viime aikoina oppinut.

Väinö on oppinut vilkuttamaan. Välillä Väinö nostaa molemmat kädet korkealle ilmaan. Hrvemmin tätä taitoa muistetaan, kun joku on lähdössä tai me olemme lähdössä ja pitäisi vilkuttaa. Se muistetaan esimerkiksi silloin, kun mammat katsovat tv:tä tai kesken jonkin leikin.

Väinö osaa kävellä tukea vasten jo hyvin. Ilman tukeakin menee hyvin viisi askelta. Sitten alkaa syöksyminen kohti toivottavasti valmiustilassa olevaa äitiä tai jotain muuta tukea. Väinö osaa myös kävellä housuissa riippuen minne vain.

Väinö osaa avata kaikki muut kaapin ovet paitsi jääkaapin (onneksi ei vielä sitä). Väinö osaa kerätä tavaroita kippoon tai laatikkoon. Väinö osaa itse pistää hammasharjan suuhunsa ja se tuntuu olevan lempipuuhaa. Välillä hammasharjaa yritetään tunkea muidenkin suuhun. Väinö osaa tuoda kirjan vuorotellen kummallekin äidille, kun haluaa että luetaan. Väinö osaa käännellä vauvakirjojen sivuja. Väinön mielestä muilla on aina parempaa ruokaa ja "lokki Joonatan" tulee perässä suu auki, jos kulkee leipälautasen kanssa keittiön poikki. Juusto on erityisen hyvää herkkua.

Väinö osaa monen monta juttua. Hän tietää koska kannattaa vääntää naamaa ja kitistä ja koska kannattaa taas nauraa ja heilutella käsiä, niin huomio on taattu. Väinö osaa myös "kukkuu"-leikin toisin päin. Eli Väinö on tuolin takana ja tulee aina yhtäkkiä näkyviin, sitten piiloon ja taas nopeasti näkyviin.

Kohta juhlitaankin vuoden ikää. Ei lasketa enää kuukausia. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Harmi vain, että vuoden ikäisen elämä alkaa pistoksilla.

Jouluvalmistelut ja pikkujoulut

Tii taikoi meille ihka oikean joulukuusen, niin kuin joka joulu. Olin varma, että Väinö on heti apulaisena ja kuusi kaatuu monta kertaa, ennen kuin on koristeet edes paikallaan.


Väinö kuitenkin piti (ja pitää yhä) välimatkaa kuuseen. Väinö katselee sitä, ehkä tökkää vähän alimpaa koristetta, mutta ei muuta.

Joulukuusen ollessa valmis, joulu saa tulla! Ei vielä! Pikkujoulut puuttuvat. Järjestettiin ihan pienet pikkujoulut ystävien kanssa täällä meillä.

Ensin söimme Tiin taikomaa herkullista kanttarelli-suppilovahvero-juustopiirakkaa. Väinökin maistoi sitä ja olisi syönyt sitä vaikka kuinka paljon.

Pikkujouluihin keksittiin kisa. "Pimp my pipari" kisan sääntöihin kuului aluksi, että täytyy tehdä yksi iso pipari, johon ei saa käyttää kuin veistä ja tietenkin pipariin kuuluvia koristeluja. Sääntöjä höllättiin sen verran, että sai käyttää myös kaulinta ja pipari ei tarvinnut olla yhtenä palana.

Meidän piparista tuli tällainen. Siinä on minä ja Tii (reijät on naamat), ylhäällä kilit, sitten on hevonen, koira ja Väinö. Kissa ehdittiin syödä ennen kuvamista.

Ja sitten toisen joukkueen pipari.

Tuomari Väinö päätti sitten kisan tasapeliksi.

Saatiin tosi hieno lahja ystäviltä. Paketista löytyi joulusuklaata, teetä, itsetehtyjä maailman parhaimpia pipareita, maailman paras taatelikakku, glögiä ja porokoriste. Väinö sai peräti neljä lahjaa ja ne odottavat pikkumiestä kuusen alla. Onpas Väinö ollut kiltti poika. :)

Taapero jääkaapissa

Väinö väkkäräinen oli tänään suurena apuna jääkaapin pesussa. Kun mamma yritti pyyhkiä jääkaappia, herra tunki itsensä jääkaappiin ja työnsi minua pois.

Kun jääkaapissa ei ollut enää yhtäkään hyllyä eikä elintarviketta mitä tutkia ja heitellä, Väinö meni istumaan kaappiin. Harmikseni kameran akku loppui juuri silloin. Väinö rakasti tätä leikkiä niin kovasti, että tuli suuren suuri itku, kun jääkaapin ovi sulkeutui.

Vänttinen uudessa hoidossa

Pari vähän vanhempaa kuvaa löytyy tästä postauksesta.

Väinön kanssa kaasutettiin Seinäjoelle Karoliinan ja Heidin luokse. Väinö nukkui menomatkan (kuin myös paluumatkan). Hetken aikaa hengailin ja jätin sitten ilopillerin naisten huomaan ja lähdin itse jouluostoksille.


Yläkuvassa Väinö 3kk ja alakuvassa 5,5kk.

Olin 1,5 tuntia ostoksilla. Väinö oli ollut kiltisti hoidossa ja hän hihkui kovasti kun palasin. Väinö oli saanut laulaa ja tanssia karaokea ja näytti olevan muutama keittiövälinekin ollut Väinön kynsissä. Väinö rakastaa kauhoja ja kattiloita.

Viime yönä Väinö heräili aika monta kertaa ja myllersi ja pyllersi. Olimme vasta aamupalalla, kun äiTii jo tuli aamulypsyltä.

Surulliset pisarat

Miten näistä pisaroista saataisi vähän iloisempia?

Haastan jokaisen luovuttamaan verta! Oma veriryhmäni on A- ja kovin surullinen on sekin pisara. Torstaina lähdetään koko perheen voimin Seinäjoelle. Käyn testaamassa voinko jo luovuttaa verta. Muistaakseni se oli peräti vuosi, kun synnytyksen jälkeen ei saa luovuttaa verta... Vai muistankohan väärin?

Itse olen aika piikkikammoinen, mutta raskaana ollessa tuli käyty 12. verikokeessa plus kaikki ne inhottavan sormenpääpiikit lisäksi.. Niin joo ja synnytyksen jälkeen sain Anti-D piikin. Jos selvisin niistä kaikista niin selviän tästäkin!

Jokainen käsi ojossa luovuttamaan verta! Lupaan mainostaa jokaista blogia, joista lähdetään tähän tempaukseen mukaan. :)

(Kuva on otettu Iltasanomien sivulta)

Ilopilleri leikkii ja Luomuputiikki

Osa kuvista ovat hieman.. No, ehkä julkaisukelvoton olisi hyvä sana, mutta niistä paistaa tekemisen riemu.

Ensin Väinö riehui lapion kanssa.

Ja sitten vuorossa oli vanha kirja. Lapio on hylättynä takana.

Väinö on selvästi yhtäkkiä rohkeampi kipuamaan ja heittäytymään sohvan laidalle. Väinö voi puolen metrin päästä levittää kätensä ja antautua painovoiman vietäväksi. Ei näytä paljon haittaavan, vaikka ilmalento päättyisi tantereeseen.

Väinö rakastaa "kaakuun, kaakuun" -leikkiä. Väinöllä on hauska ilme, kun hän lähtee konttaamaan useimmiten makuuhuoneen suuntaan. Ovella hän kurkkaa salaa, että tuleeko joku perässä. Sitten pitää sanoa "kaakuun, kaakuun" ja Väinö konttaa minkä jaloistaan pääsee kohti sänkyä. Sängyn laitaa vasten kipitetään karkuun. Äiti usein piiloutuu sitten toiselle puolelle sänkyä Väinön löydettäväksi. Ja kun Väinö löytää niin taas mennään "kaakuun". Väinö voi leikkiä tätä loputtomasti ja melkein tikahtuu nauruun useimmiten. :)

Päivän toiseen aiheeseen. Luomuputiikki (www.luomuputiikki.fi) avasi ovensa pari kuukautta sitten tänne Ilmajoelle Koskenkorvan kylään. Meiltä on vain kivenheitto matkaa putiikkiin ja siellä tulee aika usein käytyä. Facebookissa putiikilla on joulukalenteri ja luukuista löytyy kysymyksiä, joihin oikein vastaamalla voi voittaa palkintoja. Minun ja Tiin arpaonni on ollut suotuisa ja ollaan voitettu joka kerta (peräti kolmena kertana) kun ollaan osallistuttu. Ollaan voitettu ihania juuressipsejä, puuroriisiä ja kuvassa olevaa teetä.

Kannattaa poiketa, jos liikutte lähistöllä! :)

Eka pulkkaretki ja kävelyä!

Väinön ekat kävelyaskeleet ovat otetut! Eilen Väinö kolmeen eri kertaan käveli 3-5 askelt kerrallaan. Lopuksi syöksyttiin sitten kädet ojossa lähimpään syliin. Väinö aika sokeasti luottaa, että äidit ehtivät ottaa kopin. :D

Äsken oltiin pulkkaretkellä. Hämärää on keskellä päivääkin. Kohta onneksi alkaa päivä pitenemään.

Jouluksi on luvassa jouluinen erikoispostaus. Jotain erikoista on luvassa myös, kun 50 lukijan rajapyykki on saavutettu! Eli nyt nopesti 4 lukijaa lisää.

Itsenäisyyttä

Päivän teemana on ollut itsenäisyys monella eri tapaa. Aika moni taitaa tietää, että tänään on itsenäisyyspäivä. Väinö on viime aikoina itsenäistynyt joissain asioissa. Sylikissa pikkumies on edelleen, mutta monesti Väinö osaa jo ratkoa ongelmat ja pettymykset ihan itsekseen.

Eilen Väinöllä oli hetken aikaa kaverina Elias, joka on Väinöä kolme päivää vanhempi. Väinö tuntuu katsovan saman ikäisiä vähän oudoksuen. "Mikä ihme tuo on?!" "Nyt se liikkuu! Ja ääntelee!" Väinö ei oikein tiedä miten voi leikkiä muiden kanssa.

Tänään Väinö oli kolmisen tuntia mummon kanssa täällä meillä. Äidit olivat sillä aikaa katsomassa estekisoja. Kun tulimme kotiin, Väinö oli nukkumassa ja heräsi vasta viideltä. Meillä siis oli Väinötöntä aikaa 6 tunti! Hassua.

Viime yön Väinö nukkui kokonaan! 10 tuntia ilman herätyksiä. Mahtavaa!

Aamu, ilta ja välissä leipää

Väinö on viimein alkanut syömään ihan omin käsin. Leipä oli ensimmäinen mikä suuhun meni omin käsin pari kuukautta sitten, mutta muuten käsin syöminen ei ole ollut Väinön juttu. Nyt kuitenkin menee suuhun jo vauvojen maissinaksukin! Väinö onkin hoikistunut entisestään. Hän liikkuu koko ajan ja paikallaan ei malttaisi olla syömässä..

Leivänsyöntien lomassa on hyvä sitten kaasutella pitkin huushollia. Viimeksi Väinö konttasi itsekseen vessaan ja kun menin jonkin ajan päästä katsomaan niin pientä tuhoa siellä oli jo saatu aikaan.

Iltasyliin mahtuu kaksi poikaa. Väinö välillä osaa jo hellasti silittää Paavoa. Aika usein hellät ovat kaukana Väinön otteista ja Paavo saa välillä jopa leivinpaperipötköstä päähän.

Mikä ihmeen valoilmiö seinäänkin on oikein ilmestynyt? Tuumaa Väinö.

Tervetuloa uusille lukijoille seuraamaan meidän arkea näin blogin välityksellä. :)