Saavuttuamme ihanaan isoon hirsimökkiin Väinö oli hetkessä kuin kotonaan ja mummi taisi olla paras kaveri. Väinöllä oli sudennälkä kuin myös äideillä. Äidit saivat syödä vatsansa täyteen ihania juuri leivottuja porkkanasämpylöitä ja kasvispataa. Reissussa tuli tutuksi myös karjalanpiirakoiden (ja pitsan) valmistus leivinuunissa.
Syömisten jälkeen Väinö bongasi peilin, jota hän kurkki turvallisesti takan takaa. Muutaman kerran Väinöä peilille houkuteltua hän uskalsi sinne kontata yksinäänkin.
Seuraavana päivänä peiliin ilmestyä monen monta sormenjälkeä ja myös isoja kuolaplänttejä. Väinö antoi selvasti kielareita itselleen.
Väinö pääsi kahtena iltana saunan alalauteelle hetkeksi kylpemään vatiin. Ensimmäiseksi testattiin järvenrantasauna. Väinöä ei kauaa jännittänyt ja sitten alkoi vadista vesi vähenemään loiskuttelun myötä. Seuraavan illan sähkösaunassa tuli heti hirveä huuto. Syyksi paljastui sudennälkä.
Väinö nukkui koko reissun ajan aika hyvin. Päiväunille Väinö nukahti aika monesti autoon, josta herra sitten siirrettiin rattaisiin.
Jatkoa seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti