Kunnossa kaiken ikää

Aloitetaan nyt Väinön intohimosta eli naruista. Hupparin narut ovat aina käsissä kun Väinön ottaa syliin. Uuden maton mukana tullut pätkä narua on myös kova sana. Pitää varmaan ommella Väinölle sellainen narutouhu missä on jotain leveitä lenkkarin nauhoja. Jossain blogissa (olisiko Kaksin kauniimpi?) oli ommeltu sipsipussi kankaan sisään ja naruja sivuille. Väinökin tykkää kaikesta rapisevasta... Jos se ompelukärpänen joskus puraisee.

Sitten siihen kunto-teemaan. Kumpikin Väinön äiti hurahti hölkkäämiseen. Viikko sitten kokeiltiin jaksetaanko juosta minuuttiakaan ja yllättäen monen monta jaksettiinkin ihan hyvällä fiiliksellä. Minä hölkötin sitten pitkin viikkoa aina Väinön nukutuslenkillä ja äiTiin vapaapäivät eli eilen ja tänään käytiin pidemmällä lenkillä. Koko rinki on noin 7 kilsaa ja siitä hölkättiin eilen 20 minuuttia ja tänään 30 minuuttia. Hurjasti on kunto kasvanut jo näin lyhyessä ajassa.

Tällaista hiekkatietä hölkätään.

Jokaisen hölkkärupeaman alussa jo minuutin jälkeen tuntuu että tänään ei jaksa montaa minuuttia, mutta sitten viiden minuutin kohdalla alkaa löytymään tasainen rytmi ja jossain välissä tuntuu, että jaksaa hölkätä ikuisesti.. Kunnes seuraava ylämäki tulee vastaan. Kolme ylämäkeä sisältyivät meidän puolen tunnin lenkkiin.

Äitinä olemme esimerkkinä pojallemme ja varmasti suurin vaikutus on juuri vanhemmilla. Ei toki tuputeta Väinölle mitään vaan toivotaan, että Väinölle jäisi liikkuminen sellaiseksi perustarpeeksi mikä sitten pysyisi koko elämän. On mukava suunnitella (jo nyt!) minkälaisia kaikkia ulkopelejä voisi Väinön kanssa puuhastella muutaman kesän päästä. Koska Väinö kokeilee ensimmäisen kerran hiihtää? (Miten minut saadaan hiihtoladulle?) No, koitetaan nyt olla menemättä liikaa asioiden edelle. Ehkä nyt pitäisi miettiä vasta pottatreenejä ja sellaista. :D