Dandy pienenä ja muuta höpinää

Muutama kuva jälleen Pikku-Dandy-boysta. Näistä kuvista on suurin piirtein vuosi aikaa.

Voi olematonta pikkumiestä. :)

Tänään isoherra pikku-Väinö pääsi mukaan vakuutusyhtiöön. Vähän pistettiin vakuutuksia uusiksi, kun saatiin hyvä tarjous. Sattumalta käveltiin Cafe Kurpitsan ohi ja se oli auki! Siellä ei ollut yhtäkään lasta, mutta käytiin siellä leikkimässä. Väinö oli onnessaan leluista. Kotona sitten päätin ilmoittautua ensi keskiviikoksi "hienot juhlat"-kerhoon, joka on tuolla Kurpitsassa. Kaikki yli 1-vee leikkikerhot sun muut ovat aamutuimaan niin varhain, ettei me ikimaailmassa ehdittäisi. Tuonne "juhliin" ehkä ehditään, jos revitään Väinö aamutuimaan ylös sängystä. Tuo onkin "vasta" puoli 11. Väinö herää yleensä kymmenen aikaan.. Kerran ennemmin ilmoittauduttiin johonkin Kurpitsan juttuun, mutta ovet oliat lukossa, kun mentiin. Ei ollut lappua ovessa miksi paikka oli kiinni eikä nettisivuillakaan sanottu mitään. Pöh. Jos ei nyt ole auki kun mennään niin.. Grrr!

Ei olla paljoa tänään ehditty Tiitä nähdäkään. Kohta hän onneksi tulee kotiin ja mun ei tarvi pestä enää yhtäkään kakkapyllyä. :D Väinö on ollut tänään oikea sontimakone.

Asiasta kymmenenteen eli lehtiin. Meille tulee Hesari, Me naiset, Agi.fi, Meidän Perhe ja Vauva-lehdet. Olisi varmaan aika vähän karsia, sillä harvemmin ehtii lukea muuta kuin Tii hesarin ja agilitylehden ja minä Me naiset ja Vauvalehden. Luultavasti kummatkin vauvalehdet saavat nyt jäädä, kunhan saan tilauksen lopetettua.

Lentävä pukki ja muuta mukavaa

Tästä postauksesta löytyy lentävä pukki, joka ei ole jouluinen sellainen. Ensin syödään aamupalaa, että jaksetaan reipastella ulkona pakkasessa.

Tähän väliin näyte uudesta pääkallopiposta, joka on löytynyt kirppikseltä. Se on "shoppailupipo" sillä korvat sieltä vilkkuu, vaikka olisikin kypäräpipo alla. Korvat jäätyisi, jos sen tuonne pakkaseen laittaisi.

Piti tarkistaa kelkkailun jälkeen onko pikkumiehen nassu jäässä.

Ei ollut, joten juoksutetaan vielä lentävää Iisakkia.

Väinön mielestä parasta on nämä kelkkaretket. Mitä kovempaa ja mitä enemmän on eläimiä mukana sitä hauskempaa.

Sulo sai myös tutustua Iisakkiin. Ihan hyvin meni "ensitapaaminen". Vuohet eivät ole olleet vielä irti niin, että Sulo olisi ulkona.

Väinö on tänään kiipeillyt hulluna joka paikkaan. Lelulaatikkoon mennään istumaan joka välissä ja sohville kivutaan monta kertaa peräjälkeen. Väinö osaa hienosti laskeutua jalat edellä. Sängystäkin, joka on aika korkea. Väinö roikkuu sängyn laidalla ja hitaasti valuu alaspäin ja tuntuu pohtivan koska oikein lattia tulee vastaan. Sohvalla vipeltäessä Väinö ei tajua aina mihin sohva päättyy. Kun on oikein hauskaa niin välillä tiputaan laidan yli. Onneksi yleensä on matto hieman pehmittämässä putousta.

Väinön syömisissä pitäisi antaa enemmän Väinön yrittää syödä itse. Jos Väinön eteen laitaa vaikka mandariinin palasen, Väinö sanoo "anna anna anna" ja jos sitä ei anna niin Väinö yrittää noukkia palan suullaan. Väinö ei oikein koskaan ole ollut sellainen "kädestä suuhun"-tyyppi. Yleensä mikään roska ei päädy suuhun. Kissanraksu ehkä on tainnut, mutta ei mikään muu. Vauvan maissinaksuja Väinö osaa laittaa suuhun ja Väinö selvästi tykkää siitä äänestä mikä niistä tulee kun niitä rouskuttelee.

Pitää alata treenaamaan itse syömistä ja nokkamukin käyttöä. Väinö tykkää mieluummin hörppiä oikeasta mukista, mutta sitä ei kyllä viitsi Väinön käsiin antaa. Nokkamuki voi hyvällä tuurilla mennä suuhun, mutta kallistus jää vajaaksi ja vesi ei kulkeudu suuhun asti.

Nyt siis vinkkejä saa laittaa mikä olisi helppoa ruokaa mikä ehkä vahingossa menisi omin käsin suuhun?

Nassuja ja leikkejä

"Kansalaiset!" huutaa Väinö, jonka ensimmäinen poskihammas on kasvanut jo isoksi hampaaksi. Pienen pieni hammas, mutta suuren suuri Väinön pikkuruisessa suussa.

"Alamaiset!" Viihdyttäkää! Älkää vainkaan yrittäkö saada minua nukkumaan!"

"Äittä, äittä äittä. Anna anna nanna nanna."

Mitä voisimme päätellä tästä yhtälöstä, että Väinön ensimmäiset sanat ovat "äiti anna hevonen". Tosin sanat eivät ilmene samassa lauseessa. Hevonen on vielä "ettah" tai "hettah" ja anna-sana on aina monen annaan vivahtavan sanan tulva "anna annna nanna anna nannan".

Pallokaverukset leikkivät paljon yhdessä. Pojalla ja koiralla on vain erilaiset mielipiteet miten pallolla leikitään.

Väinö haluaa pallon kippoon, Paavo tahtoo pallon suuhun ja mieluummin siten, että ensin pallo lentää kauas. Usein Väinö pitää palloa ja ojentaa kättä Paavoa kohti. Paavo istuu ja odottaa. Miettii ottaisiko pallon vai odottaako vielä hetken lentäisikö pallo. Lopuksi Paavo ottaa varovasti pallon kädestä. Paavo etsii jonkun muun, joka heittäisi pallon varmemmin. Väinö konttaa perässä.

Puntarileikki on myös aika hauskaa. Väinö kaivaa puntareita milloin mistäkin. Tämä Ikean oranssi "manuaalinen" puntari löytyy aika usein lehtilaatikosta lehtien seasta. Toisenmoinen lasinen digitaalinen puntari löytyy hoitopöydän alta.

Väinö konttaa lujaa ja mielellään. Kävelyäkin harrastetaan, mutta ei superahkerasti. Sohvalle yritetään kiivetä ja alas päästään itsenäisesti niin sohvalta kuin sängystäkin.

Monet asiat olisi kiva laittaa kippoon. Mielellään johonkin keittiössä olevaan kippoon. Kipot ja kattilat ovat kätevästi avohyllssä maan rajassa. Väinöllä on siis vapaa pääsy kappojen kimppuun. Kattilaan, kulhoon tai paistinpannuun laitetaan vuorotellen lelu, tutti tai Paavon pallo. Keittiössä pieni apulainen haluaisi osallistua kaikkeen; ruuanlaittoon, pesukoneen täyttöön tai tyhjennykseen, vanhempien ruokailuun (vaikka minuutti sitten Väinön oma ruokailu päättyikin ja Väinö halusi lattialle puuhastelemaan), astioiden käsinpesuun, kauppakassien purkamiseen, ruuanlaittoon (varsinkin jos siihen kuuluu uuni ja uunin ihana valo!) tai ihan mihin vain. Moniin puuhiin Väinö saakin osallistua. Väinö saa ottaa pesukoneesta lusikan, tyhjentää kauppakasseja ja äitien lautasella on aina Väinölle oma pala leipää niin Väinö saa syödä samaa mitä äitien lautasilla on.

Väinö tykkää hampaiden pesusta. Varsinkin pesun viimeisestä vaiheesta, kun itse saa harjan käteen. Ylähampaita on vaikea harjata kunnolla sillä Väinö pitää tiukasti ylähuulen hampaiden päällä.

Vauhtia postinhakureissulla!

Väinö päsi elämänsä toista kertaa potkukelkan kyytiin. ÄiTii sieppasi Iisakki-vuohen ja Paavo-koiran mukaan ja suunnattiin kohti kylän raittia. Käytiin hakemassa päivän lehti ja jatkettiin vähän pidemmälle. Naapurilta meinasi tippua silmät päästä, kun näki millainen valjakko raitilla reipastelee.

Vauhtia riitti, kun Iisakki päästettiin kotikujalla irti. Iisakki kaasutti potkukelkan perässä minne vain. Vähän pukkilaukkaa nähtiin myös. Väinöllä riitti naurua.

Siivouspäivä

Eilen sain pari tuntia siivota musiikin tahdissa. ÄiTii ja Vää olivat Kurikassa. Sitä ennen Väinö taisi vinkata, että voitais joskus siivota..


Väinö tykkää kaikista missä on pitkä varsi. Lattianpesuväline, takan tuhkaluukun tyhjennykseen tarkoitettu metallivarsi, imurin putki.. Ihan mikä tahansa käy. Väinö liikuttelee varsia pitkin lattiaa ja sitten tulee kova kitinä, jos väline jää jumiin tuolin jalkaan tai jonnekin.

Puuronaama rakastaa mandariinia. Väinö vetää yhden kokonaisen mandariinin putkeen ja kohta haluaisi taas lisää.

Tänään oltiin ottamassa mpr-piikki neuvolassa. Väinö oli taas tosi reipas poika ja itkut jäivät lyhyeen. Tuttiakaan ei tarvittu lohdukkeeksi. Nyt sitten odotellaan nouseeko viikon päästä kuume vai ei. Kuulemma ihan normaalia on jopa 40 asteen kuume. Onneksi juuri ostettiin sellainen korvakuumemittari, jota tarvitsee pitää korvassa vain sekunnin.

Hyvästeltiin meidän vakioneuvolantäti Paula. Kuulemma sähköpostia saa laittaa, vaikka hän ei enää meidän täti olekaan. :) Onneksi saatiin pitää Paula kuitenkin pikkuvauva-ajan, kun usein oli neuvoloita.

Ai niin, se suursiivous jonka eilen tein.. No, siitä ei näy enää jälkeäkään!

8 hammasta ja maisemat

Väinölle putkahti kaksi hammasta yks kaks yllättäen. Muutama huonommin nukutun yön luulin johtuvat piikeistä, mutta taisi olla poskihammas joka siellä Väinöä herätteli. Ensimmäinen poskihammas siis saatiin.


Väinö on myös treenaillut itse syömistä. No, lusikka ei mene vahingossakaan suuhun, mutta sillä on kiva sössätä ruokaa. Eilen Väinö sai maistaa ihka oikeaa maitoa puuron seassa.

Väinö on viikon verran osannut laskeutua sohvalta ja sängyltä itse alas oikeaoppisesti jalat ensin, vaikka sitä ei olla Väinölle opetettukaan. Muutaman päivän Väinöllä on jalka noussut sohvan vieressä, mutta mitään hirveää kiipeämiskokeilua ei ole ollut. Ajattelinkin, että menee pitkä aika ennen kuin Väinö pääsee sohvalle, mutta eilen yhtäkkiä Väinö vimmalla yritti ja pääsi ihan itse kiipeämään. Voi sitä voitonriemuista ilmettä. Ei toki riitä, että on päässyt sohvalle vaan perillä ollaan vasta, kun seisotaan selkänojaa vasten. Vielä kun ehditään napata pikkukannettava tai kaukosäädin äitien huomaamatta niin... :)

Minusta on tullut aikamoinen maisemakuvaaja. No, ikkunasta niitä tulee räpsittyä, koska Väinön ulkokuntoon laitto vie oman aikansa ja sitä harrastetaan max. kaksi kertaa päivässä. Yleensä kiintiö täytyy yksistä kuistipäiväunista ja yhdestä kauppareissusta. ÄiTii on ollut ahkerampi Väinön ulkoiluttaja.

Näihin ikkunakuviin, näihin tunnelmiin. (Ja torstain piikkiä odotellessa.)

Pulkkaillen

Väinö pääsi pulkkailemaan tänään Paavon kanssa. Pakkasta oli hurjat -10 astetta, mutta ilma seisoi eikä tuntunut niin kylmältä.


Jossain vaiheessa Väinö kyllästyi, kun pulkka ei liikkunut mihinkään. Yhyy!

Kun pulkkaan saatiin liikettä, tuli nauruakin.

"Nopeammin! Nopeammin! Kisko äiTii!"