Hirvensalmella osa 1

Hirvensalmelta kotiuduttiin tänään. Syötiin ja nukuttiin hyvin. Ensimmäisenä yönä Väinö kyllä heräili useammin, mutta kahtena seuraavana nukuttiin koko yö. Mammat heittivät monen vuoden talviturkkinsa ja saunassa tietenkin oltiin joka ilta.

Väinöllä oli paljon hoitajia. Jossain vaiheessa Väinöllä oli selvästi ikävä äitejä ja kukaan muu ei kelvannut.


Väinö sai tutkailla serkkunsa kasviota. Vähän näkyy meidän herkkulautasesta, jossa oli paljon keksejä ja karkkeja.Kiloja taidettiin saada mukaan pari ylimääräistä.

Kivaa tuntui ipanalla olevan. Naurua riitti. Leluja otettiin muutama mukaan.

Lopuksi Väinön ilopillerikuva perjantaiaamulta.

Kuvia tuli otettua yli 400, joten muutamassa osassa tulee kuvia tänne blogiin.

Reissussa Savossa

Eilen lähdettiin ajelemaan Ilmajoelta Hirvensalmelle. Väinö nukkui puolet matkasta. Tyytyväisenä poika matkusti lukuunottamatta yhtä rääkäisyä, joka johtui kai kakasta tai ikävästä. Paavo-koira matkusti Väinön vieressä.

Matkalla oli paljon järviä ja kukkuloita. Teki mieli pysähtyä jokaisen kohdalla. Muutamalle eteen kääntyneelle autolle (karavaanari ja autokoulun rekka) heristettiin nyrkkiä. Loppumatka mentiin koko ajan kapenevaa hiekkatietä. Perillä ihasteltiin isoa hirsimökkiä, pihasaunaa, omaa järvenrantaa ja metsää. Tämän korvempana ei voitaisi ollakaan. Puhelimessakaan ei ole kenttää. Kuulemma laiturille pitää mennä, jos tahtoo jonnekin soittaa. :)

Väinö nukahti helposti illalla, mutta heräili moneen kertaan. Yön pimeimpänä hetkenä poika rallatteli ja tuntui olevan valmis jo heräämään kokonaan. Kuuden aikoihin heräsin itse myllertävän ja poikittain nukkuvan pojan vierestä, kun tila alkasi loppumaan.

Tänään on luvassa saunomista, uintia, veneilyä ja mustikoiden keräämistä.

Syliin!

Väinö tuo jo hyvin julki halujaan ilmeillään ja eleillään.

Väinö istuu aika paljon lattialla imetystyyny takanaan, ettei pää kovin kovasti kolise lattiaan. Kun sitten olen tiskannut aamun puurokattilat ja muut härvelit ja katson Väinöä niin pikkumies keikahtaa heti selälleen kädet nyrkissä ja yrittää istumaan ja näyttää vaikealta. Samalla lailla käy, kun ensin olen salaa katsellut kuinka Väinö tyytyväisenä leikkii leluillaan, mutta heti kun Väinö näkee minun katsovan kaatuu pikkumies selälleen. Sitten kun menen apuun ja nostan pojan istumaan, hän tarraa käsillä käsivarsiini kiinni. Suu ammollaan Väinö yrittää polveani tai mahaani suuhunsa. Aluksi kuvittelin Väinön olevan tissinhimoissaan, mutta ei se sitten kelvannutkaan. Väinö tahtoo vain syliin. Se riittää hetken kunnes Väinö tahtoo liikkeelle. Jos Väinö on selkä menosuuntaan päin, Väinö pönkää itseään käsillään irti minusta ja katsoo hurjasti ympärilleen, joka suuntaan paitsi minuun. Jos Väinö on jalat menosuuntaan, hän heiluttaa jalkoja rytmikkäästi. Liikkelle mars! Jos Väinö on vaunuissa istumassa ja haluaa vaunut liikkeelle, hän keinuttelee itseään edestakaisin. Jos Väinö saa jostain kiinni hän nousee ylös alas kuin keventäen hevosen selässä.

Vaunuissa iskee joskus ikävä. Sitten katsotaan koiranpennun silmillä. Syliin!

Sylissä Väinö toki on paljon. Kun sylittely alkaa riittää Väinölle, se kiemurtelee hurjasti ja alkaa kitisemään. Sitten taas on tyytyväinen pikkumies, kun pääsee lattialle istumaan ja kaikki kivat lelut eteensä.

Suu ammollaan kaiken suuhun haaliminen voi olla nälkää, mutta yhtälailla väsyäkin. Sitten tulee hohhoijaa ja silmien hinkkausta. Nälkäisenä Väinö hinkkaa suuta tai nenää samalla lailla kuin silmiään väsyneenä. Väinö ei kovin usein kitise nälkäänsä. Vain sitten jos tyhmät äidit eivät ole muistaneet ruokkia ipanaa pitkään aikaan. Näin on käynyt esimerkiksi reissussa. Ennen lähtöä pikkumies on syönyt jonkin verran. Reissussa sitten alkaa kitinä ja oletetaan Väinön olevan väsynyt. Reissussa ei aina huomaa Väinön pieniä vinkkejä nälästä tai Väinö ei ehkä niitä tee, kun on kaikkea mielenkiintoista katseltavaa. Vihdoin kun sitten kaivaa lusikan ja pilttipurkin laukusta niin Väinö yrittää käsillä tavoitella purkkia ja on jo suu ammollaan.

Toim. Huom. ettei Väinöä ole kovin usein unohdettu ruokkia.

Sunnuntaita ja adoptiota

Sunnuntai on tänään ja 3 päivää keskiviikkoon. Oikeastaan vain kaksi kokonaista päivää. Sitten meille tulee täti Pelastakaa lapset ry:stä perheensisäisen adoption takia. Väinö hurmaa tädin varmasti. Yhtään ei kyllä jännitä. Tapaaminen kun on pakollinen lakien takia.

Päivä puuhailtiin remonttihommaa. Ulkoseinän koolaukset ovat jo aika hyvällä mallilla. Elokuussa alkaa sitten ikkunoiden vaihto ja uuden pinnan paikoilleen naputtelu. Itsekin pääsin kiikkumaan yläilmoissa pitämässä yhtä koolausta. Kerrankin minustakin on hyötyä. Pallomahana olin enimmäkseen tiellä ja muutenkin vasara pysyy vain vaivoin kädessä. Väinö katseli tyytyväisenä vaunuista puuhastelua ja nukkui kuin tukki pitkät päiväunet. Nyt päiväuniaika on ollut aika usein vasta klo 12-13. Toiset päiväunet jää joko kokonaan pois tai Väinö nukkuu lyhyet unoset klo 16-17 aikoihin.

Nyt häivytään Väinön kanssa ulos.

Lastenkonsertissa Koskenkorvalla

Eilen lähdettiin ystäväperheen mukana lastenkonserttiin. Koskenkorva juhli 100-vuotis synttäreitään ja paljon on ollut kaikenlaisia ilmaiskonsertteja ja muuta äksöniä. Oletettiin, että lastenkonserttikin olisi ilmainen. Se maksoi kuitenkin 5 e per pää ja kaivettiin sitten portilla kuvetta.

Väinö oli aika väsynyt, kun alkoi olla ensimmäisten päiväunien aika. Oli kuitenkin niin paljon kaikkea uutta, että pikkumies uteliaana vain katseli kaikkia ihmisiä ja yhtä koiraa.

Suuntasimme viimeiseen nurkkaan, johon musiikki ei jylissyt niin kovasti ja pääsimme varjoon.


Väinökin sai oman lumikki-leimansa käteen.

Lavalle nousi Rytmisoppa, joka soitti puoli tuntia.

Tii meni nukuttamaan Väinöä vähän syrjemmälle. Muun poppoon kanssa odoteltiin seuraavaa esiintyjää, jota sitten ei tullutkaan. Konsertin piti kestää kaksi tuntia, mutta se kestikin puoli tuntia.

Päivä oli kyllä muuten ihan mukava. Käveltiin ja autoiltiin kauppaan, ostettiin ruokatarvikkeita ja tehtiin koko porukan kanssa meillä hyvää ruokaa. Remonttia tehtiin myös. Päivän ensimmäinen homma oli saada meidän astiakaappi kuntoon. Siitä romahti aamutuimaan kaksi hyllyä. Ihme kyllä vain yksi lasi hajosi. Muut ikean laatukupposet pysyivät ehjinä. :)

Luumuja ja hampaita

Väinö sai pidellä eräänä päivänä luumua. Sitä oli kiva hakata syöttötuoliin ja heittää se sitten pitkin lattiaa. Taisi kuvast apäätellen olla väsy.

Toinen hammas on nyt vihdoin ja viimein nähnyt päivänvalon ja yöt alkaa taas sujua pikkuisen paremmin. Hammas kuulsi ikenestä läpi pitkän aikaa. Teräviä on kumpikin hammas, se on huomattu. Väinö iski tänään ne herra Markuksen polveen.

Tänään puuhailtiin remonttihommissa (tai Markus remontoi ja me muut kannustettiin) ja kävimme lastenkonsertissa, mutta siitä enemmän vaikka huomenissa..

Onnea sata vuotiaalle Koskenkorvalle! Niin ja Väinölle huomenna seitsemästä kuukaudesta.

Tulevaisuuden remontti-reiska

Väinö pääsee aika ajoin remonttihommiin mukaan. Tällä kertaa vaihtuu ulkoseinät keltaisesta punaiseksi. Edellinen homma oli yläkerran lämpöeristys, josta Väinö sai vain äänielämyksiä naulapyssyn ja kompressorin osalta. Nyt Väinö pääsee istumaan oikeiden reiskojen syliin ja saa katsoa miten se vasara oikein pysyy kädessä.

Myös hieman nuorempia reiskoja Väinö saa katsella, kun kyllästyy remonttipuuhiin. Virtaa riittää kuin pienessä kylässä.

Sunnuntaina Väinö täyttää 7 kuukautta. Kuulostaa kuin vuoden ikään olisi paljon lyhyempi aika kuin puolen vuoden ikäisellä. 7 kuukautta on jo iso mies!