perjantai 29. maaliskuuta 2013

Yksinhuoltaja-viikko


Jälkijunassa heräsin, että rasismin vastainen viikko meni jo. No, koskaan ei ole liian myöhäistä vastustaa.




Täällä päin noita roskiksia ei näkynyt. Hauska idea kyllä oli. Ennakkoluulot sai siis kirjoittaa paperille ja heittää tuollaiseen punaiseen roskikseen.

Sitten aiheeseen eli yksinhuoltaja-viikkoon. Viikko ei ihan viikko ole ollut, mutta melkein. ÄiTii vietiin junalle tiistai aamupäivällä ja huomenna lauantaina saadaan rakas Tiitiäisemme kotiin. <3

Tuija-sisko oli meidän ilonamme ja viihdyttäjänämme pari päivää heti tiistaista alkaen. Oli helppoa käydä hoitamassa vuohet, viedä pyykit yläkertaan, käydä suihkussa ja muuta arjen askaretta tehdä. Oli hauska mennä nukkumaan vierekkäin ja höpistä ennen nukahtamista. Huomasin miten samanlaisia nukkumaanmenijöitä ollaankaan; pitäisi höpöttää ja kääntyillä hyvää asentoa etsien.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin strömsössä ja uusi läppärimme hajosi. Kone herjaa jotakin vikakoodia, että kovalevy olisi hajonnut. Nyt siis paluu vanhaan.. Pikkuruinen kone joka toimii yhtä hyvin kuin sata vuotiaan rakko..

Väinö on syönyt ja nukkunut hyvin. Yh-aikana kaksi yötä on mennyt niin, ettei herra ole herännyt kertaakaan kesken unien. Minä taas olen herännyt kuuden-seitsemän aikoihin. Aurinko helottaa verhoista huolimatta. Seitsemältä on ihan hyvä herätä, mutta kuudelta on ehkä vielä hieman aikaista. No, ainakin ehtii, kun kahdeksalta alkaa siivoamaan ja puoli kymmeneltä on jo lounasta pöydässä ja pyykkiä on pesty pari koneellista. Tiskausta, lisää pyykinpesua, imurointia, lattianpesua, kylpyhuoneen lattian hinkkausta ja vaikka mitä mahtui päivän hommiin. Huomiseksi jäi vielä vähän pöydän raivausta.

Tänään Väinö teki kaikkien aikojen syömisennätyksensä. Mervi-tädin luota kotiuduttuamme annoin Väinölle hernekeittoa, jonka poika veteli napaansa. Valmistin saman tien pastaa, jota ajattelin itse syöväni ja Väinölle sitten ehkä myöhemmin lämmittäväni, mutta Väinökin halusi pastaa heti ja söi sitä reippaasti yhden annoksen. Hetken leikittyämme Väinö halusi vielä muroja. Jopa murojen maito kelpasi. Hyvä Väinö! Syömislakko on toivottavasti ihan historiaa.

Kohta taitaa olla aika mennä nukkumaan.

1 kommentti:

  1. Toi aamuhäärintä kuulostaa ihan multa. Kaikki tehdään yhtäaikaa ja nimenomaan aamusta. Sitte ei enää tehdä mitää.
    Johan söi!
    Anni

    VastaaPoista