Kanaa ja lepakkoa

Sairasperheestä päivää! Ensimmäiseksi sairastui Tii, sitten minä ja Väinö melkein yhtä aikaa. Onneksi Väinö on ollut reipas herra, vaikka parina päivänä kuume kipusi melkein 39 asteeseen. Nyt Väinöllä on köhää. Itse olin ihan hyvässä kunnossa pari päivää. Sopivasti jaksoin riehua lumikaaosta vastaan, mutta nyt sitten olenkin mukavassa flunssassa..

Väinö on saanut juoda paljon mehukeittoa. Tässä menee mustikkaista keittoa, joka tukkii nokkamukin nokan aina välillä.

Mikä olisikaan sairaana parempaa kuin sängyssä makoilu tv:tä katsellen?

Huomioi takka, siitä lisää kohta

Tämä on Väinön "kanaa" eli kanaohjelmaa. Tallentimesta ei harmi vain näe kuinka monta sataa kertaa tämä on jo katsottu. Välillä Väinö jaksaa katsoa melkein koko ohjelman yhdellä kertaa, mutta toisinaan ohjelma kiinnostaa vain pari minuuttia.

Nytkin Väinö välillä puuhasteli muutakin. Käytiin välillä etsimässä autoja ja ottamassa kuvia Väinön huoneesta. Sitten taas palasimme kanaohjelman pariin.

Kun tuossa hetki sitten huomioitte takan, niin voitte arvailla kumpi otsikon eläimistä takasta löytyi. Ei, ei sentään kanaa vaan lepakko. Rassukka ei ollut elossa. Tuota takkaa käytetään aniharvoin, sillä ihan vieressä seinän takana on Väinön huoneen takka, jota "pouhootetahan" senkin edestä. Lepakkotakan pellit ovat viimeksi olleet auki nuohoojan käydessä. Silloin nuohooja itse tyhjäsi kaikki takkoihin sun muuhun pudonneet roskat ja pistettiin pellit kiinni. Raukka lepakko varmaan pakeni nuohouksen ääniä takan jonnekin kolkkaan ja jäi sinne vangiksi.
Nyt jälkeenpäin muistankin kuulleeni rapinaa nuohouksen jälkeen ilmanvaihtokanavasta. Ajattelin, että se on ehkä hiiri tai jotakin. Takoissa ei näkynyt mitään erikoista. En tosin muista katsoinko edes tuonne lepakkotakkaan. Onkohan raukka lepakko siellä kauan aikaa virunut ja kuollut nälkään?
Katolla olevat naakatkin rapistelee aika usein niin, että ääni kuuluu tulevan ihan läheltä ilmanvaihtokanavasta.

Viime kertainen lepakkoepisodi päättyi pikkulepakon lentäessä avonaisesta ikkunasta ulos lepakkoparven perään. Tälläkin kertaa olisi saanut lepakko iloisesti lennellä takasta pois. Viimeksi oli onni, että uuninluukut olivat raollaan ja lepakko uskalsi tutkia pääsisikö sieltä pois.

No, eipä siitä enempää. Eilen oli tosiaan ensimmäinen oikea kouluilta. Olisin kaivannut vähän ripeämpää etenemistahtia ja vähän haastavampaa aihetta, mutta on toki vuorovaikutus ihan mielenkiintoinen aihe, josta riittää opittavaa. Joka päivä on tullut opiskeltua itsenäisesti ja varsinkin pienten lasten kielelliset ongelmat kiinnostavat. Olisi mahtavaa, kun sitten valmistun koulunkäynninohjaajaksi, voisin jatkaa opintoja ja erikoistua ja opiskella vähän lisää. No, ehkä siinä välissä olen kuitenkin töissä ja saa nyt nähdä onko täällä päin mahdollisuutta edes jatkaa tuosta.