Ambulanssia ja navettaan tutustumista

Väinön ukki saapui meille idästä yhdeksi yöksi eilen. Tehtiin ruokaa, leivoin pullaa ja katsottiin Putousta tv:stä. Normaalia lauantai-illan puuhatelua siis. Tv:tä katsellessa ylävatsa tuli kovasti kipeäksi ja menin hakemaan vettä lasiin. Ensimmäisen hörpyn kohdalla alkoi pyörrytys, joka voimistui nopeasti. Ehdin mainita asiasta.

Sitten heräsinkin lattialta. Tuntui, että oli ihan normaalia makoilla keittiön lattialla ja taisin hetken miettiä, että miksen saa nukkua rauhassa. Hetken päästä pääsin ylös. Vatsakipu jatkui ja olo oli todella väsynyt. Päätin mennä sänkyyn pötkölleen. Vessassa tulikin sitten oksennus ja väsymys vain voimistui. Istuin vessanpöntöllä ja Tii sai ohjeita äidiltään. Syke oli 40 ja lämpöä 34,3 astetta. Kasvot tuntuivat olevan ihan jäässä. Ambulanssi sitten tilattiin ja könysin sängylle. Jalkojen alle laitettiin tyynyjä. Pian olo alkoikin koheta. 

Ambulanssimiesten kasvoilta näkyi helpotus, kun he tulivat ja näkivät, ettei potilas enää ollutkaan niin heikossa hapessa. Toinen kyseli mitä tapahtui ja muuta taustatietoa ja toinen laittoi verenpainemittaria. Verenpaine, happisaturaatio, veren sokeri, syke ym. olivat kuulemma yhtä hyvät kuin rippikouluikäisellä. 

Ambulanssimies konsultoi lääkäriä ja he päättivät, että minulle riittää kotiseuranta. Olisin ratkaisuun erittäin tyytyväinen, koska tuskin sairaalassa mitään sen kummempaa olisi tehtykään, koska olo oli kohentunut. Päässäkääne i tuntunut mitään erikoista, vaikka iskin sen Väinön syöttötuoliin.

Sormenpääpiikki

Väinö oli onneksi tapahtuma-aikaan jo nukkumassa. Herkkisnukkuja ei herännyt, vaikka miehet pitivät aika kovaa meteliä ihan Väinön huoneen vieressä. Väinö olisi varmasti ollut ihan kauhuissaan, kun yhtäkkiä olisi ollut outoja miehiä tupa täynnä, joiden radiosta kuului höpötystä.

Tänään sitten käytiin tutustumassa koko lössillä Tiin kakkostyöpaikkaan, joka on tässä lähellä. Luomumaitotilalla oli Väinön mielestä kaikkea jännää; weidemann, useita traktoreita, puimuri, kissa.. Ai niin ja paljon lehmiä! Vasikoita Väinö vähän katseli, mutta ei ollut erityisen kiinnostunut lehmistä. Oli kiva nähdä millaisessa paikassa Tii lypsää. Lypsyasema olikin pitkä ja hienoa. Siellä oli juuri aamun lypsy lopuillaan.

Ai niin! meille saapui sieltä idästä uusi auto. Se on samaa merkkiä ja mallia kuin meidän vanhakin. Vuosimalli vain vaihtui hieman uudempaan, automaatti manuaaliin, väri tummanharmaasinistä hopeaan..

Hopea pusikon takana

Mihin sukka jäi?

"Paavo kukkuu!"

Siinä vähän tunnelmia viikonlopusta. Loppuun Väinöstä kuukauden takainen kuva, missä "minä-ite"-mies painaa lenkillä menemään välittämättä minne äidit jäivät. 

Vasen, oikee, vasen, oikee!

Touhutalossa touhutaan

Käytettiin tänään Touhutalon alennuskuponki ja otettiin mummo mukaan. Väinö halusi melkein heti laksemaan isoa mäkeä ja kiipesi innoissaan, mikä viimeksi tökki. Silloin Väinön sai kyllä ylös pienen kitinän säestämänä ja Väinöllä tuntui olevan hauskaa mäessä. Tänään jo kiipeäminen oli ratkiriemukasta ja mäkeä olisi pitänyt laskea uudelleen ja uudelleen.

Iso mäki oli tosi liukas ja välillä lensin ilmojen halki puolessa välissä mäkeä ja sitten vielä alhaalla, kun mäki loppui niin taas lennettiin. Väinöllä oli hauskaa. Välillä mummokin joutui kuskiksi.

Käytiin välillä syömässä eväitä, sillä Väinö ei juurikaan syönyt aamupalaa. Kokonainen leipä upposi hyvin ja vähän banaania. Sitten jaksoi taas leikkiä.

Lopuksi kasattiin jättilegoista tornia ja kaadettiin sitä.

Touhun jälkeen käytiin kaupassa. Kurvattiin vielä keskustaan ottamaan naamakuvaa, koska uuden sukunimen takia uusitaan ajokortit ym. Sillä aikaa mummo viihdytti väsynyttä Väinöä autossa. Väinölle upposi kokonainen banaani ja suolakeksilajitelmasta "kukkia".

Kotona nostin Väinön autosta ja kohta herra olikin paljain käsin konttaamassa hangessa. Sitten olikin iso itku, kun sormet olivat lumen peitossa. 

Nyt uni maistuu mukavan päivän jälkeen. 

Pullapoika ja kerhokuvaus

Väinö sai eilen äitien laskiaispullista palaset. Taisi olla hyvää. Tosin pari palaa Väinöltä jäi yli ja ne laitettiin jääkaappiin odottamaan iltaa. Illalla ei sitten enää kelvannutkaan.

Kerhoon herättiin tänään jo niin hyvissä ajoin, ettei ollut ollenkaan kiire. Outoa. Oltiin ensimmäistä kertaa kerhossa ensimmäisten joukossa. Yleensä ollaan aina viimeiset matti myöhäiset. Väinö ei oikein malttanut syödä aamulla, joten nälkä iskikin sitten jo heti aluksi.
Rynnättiin ensimmäisinä kuvaukseen, joka tänään kerhossa oli. Pelkäsin miten Väinö jaksaa olla paikallaan, koska oli nälkä ja leikitkin kesken. Hyvin kuvaaja osasi naurattaa pikkuherraa ja muutamat hyvät kuvat sieltä taisi tulla.
Väinö huusi "ruokaa, ruokaa!" ennen eväsaikaa, mutta kaivoin leivän ja banaanin esiin. Väinö söi aika hyvin, kunnes pöydälle tuotiin laskiaispullia tyrkylle. Väinö oli jo aiemmin kurkotellut pöydälle ja huutanut: "kakkua, kakkua!" ja nyt se huuto yltyi entisestään. Kun Väinö-herra rauhoittui niin haien meille yhteisen pullan.

Väinö on nykyään aika rohkea tuolla kerhossa, vaikka minun pitääkin olla tiukasti näköpiirissä. Väinö ei kuitenkaan säikähdä, vaikka millaiset itkupotkuraivarit vieruskaveri saisikin. Tänään kerhossa olikin aikamoiset itkumarkkinat. Yhtä tyttöä tönittiin ja toista hakattiin hepalla, pikkupoika muksahteli nurin ja jonkun lempilelu oli kateissa. Väinökin vähän tiristi itkua, kun hän keksi yhtäkkiä, että maailman tärkein junanvaunu jäi parin tädin väliin, jotka istuivat maassa. Väinö yritti ensin yksin sitä hakea, mutta ei uskaltanutkaan.

Ai niin, olenkohan maininnut meidän uudesta kerhostakaan mitään? Perjantaina käytiin Koskenkorvan koululla kerhoilemassa. Siellä on paljon vähemmän porukkaa kuin tuossa tiistain avoimessa, mikä sopii vallan hyvin meille. Siellä ei myöskään ole ohjattua toimintaa, mutta lapsukaiset tuntuivat viihtyvän. Väinö tykkäsi juosta isoa hallia ympäri ja ympäri. Äiti tosin piti olla melkein koko ajan käsipuolessa. Kohta haettiin esiin keiloja ja palloja. Niistä Väinö tykkäsi myös. Varastossa olisi ollut paksu jättipatja, jonka voisi ensi kerralla roudata ja pitää hyppykarkelot.

Väinöllä on tainnut olla jokin kasvukausi, koska herra on ahkerasti heräillyt pitkin yötä tai valvonut tuntikausia. Nyt kolmena yönä ollaan saatu nukkua ilman Väinön takia heräämisiä ainakaan. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinnut nousta sängystä. Jälleen on siis tuttu unirytmi menossa eli 12 tuntia unta yöllä ja päiväunet sitten taas jäävät aika lyhkäisiksi.

Väinön tapa pyyhkiä kädet paperiin

Tänään voi olla, että innostun leipomaan itsekin laskiaispullia, vaikka alkaa herkkukiintiö olla viikon mittaan saavutettu jo monesti. Leipominen on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Tässä eräs päivä innostuin säätämään omiani. Näin tv:ssä joskus miten siellä tehtiin itse kokonaisista manteleista mantelimassaa, joka sitten pistettiin johonkin päärynätorttuun. En sen enempää ohjeesta nähnyt, mutta päätin kokeilla sitten säätää jonkinsortin päärynätorttua. Mantelimassan jätin löysäksi, että päärynänpalaset peittyvät kunnolla. Se oli virhe, sillä tortusta tuli kamalaa rasvamössöä, joka ei varmaan kelpaa lintujenkaan ruuaksi. Supermakeaa ja -rasvaista. Hyvä hyvä.. Seuraavalla kerralla keksin jotakin muuta mantelimassamössön tilalle. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Hauska tutustua Herra Uhma ja hölkkäämisen aloittaminen

Näinkin söpölle pienelle herralle iski odotettu uhmaikä. Parin viikon siirtymävaiheessa uhmaesiintymät lisääntyivät ja voimistuivat.

Aina niin kilttinä

Eilen illalla Väinö meni sohvalle "kukkumaan" eli pötkölleen peiton alle. Äiti haluttiin viereen kukkumaan ja siinä me katselimme lintuaiheista dokumenttia. Tajusin, että viimeisimmästä kylvystä on jo aikaa. Kylpyehdotukseen Väinö vastasi "joo!". Sitten mentiin laittamaan vesi ja paljon vaahtoa. Väinö oli jo kyynerpäitä myöden ammeessa, vaikka vaatteetkin olivat vielä päällä.

"ÄiTin!"

Kippoja oli kolme eri kokoista ja väristä kellumassa vaahdon seassa. Valkoinen ja keltainen olivat äidin kuulemma. Pieni punainen oli "Näinön".

Väinöä oli vaikea saada kylvystä pois, vaikka poju oli saanut siellä lillua melkein tunnin. Nukkumaanmenoaikakin oli jo ihan hilkulla. Vielä pitäisi ehtiä syömäänkin iltapalaa. Syömiset ovat menneet aika hyvin muutamia viikkoja, mutta nyt taas pari päivää on ollut vähän nihkeämpää. Aamupuuron tilalle pitää selvästi keksiä jotain muuta. Pitänee katsoa, josko kaupasta löytyisi mahdollisimman vähäsokerisia muroja vaikka.

Unirytmi on pikkuhiljaa aikaistunut. Illalla Väinö kömpii sänkyyn joskus jopa kahdeksalta. Kerran Väinö kömpi sinne ihan oma-aloitteisesti hammaspesun jälkeen. Päiväunet ovat aikaistuneet ja aamulla herätään 7-9 aikoihin. Tietenkin kerhoaamuina Väinö nukkuisi, vaikka kuinka kauan. Väinö saa onneksi heräillä rauhassa aamupiirrettyjä katsellen unikamujen kanssa sillä aikaa, kun äiti tekee sitä kamalaa aamupuuroa.

Uhmasta vielä loppuun muutama sananen. Meillä se ilmenee hirmuisina raivokohtauksina varsinkin riisumista, vaipanvaihtoa, pukemista ja syöttötuoliin joutumista kohtaan. Myös nukkumaanmeno-kohtaukset piirretyissä saavat Väinön kitisemään ja heiluttamaan kättään siihen malliin, että ei saa nukkua tv:ssäkään.

Meidän pikkuvauva on kasvanut jo isoksi pojaksi. Tiistaikerhossa saatiin vinkki perjantaikerhosta, jota aiotaan kokeilla parin päivän päästä. Siellä on vähän vähemmän porukkaa. Tosin meno ei pakosti ole rauhallisempaa, sillä siellä on kaikkea Väinön riemujuttuja eli liikuntasalissa patjoja lattialla, joissa voi pomppia ja juoksennella. Sählymailojakin siellä voi heilutella. Tuo viimeinen kohta kerrottiin vähän sen näköisellä ilmeellä, että mailat saattavat olla jonkin oven takana piilossa, jos oikein kova meno on.

Liikkumisesta täytyy vielä kertoa. Hölkkäiltiin Väinö rattaissa Tiin kanssa joskus vuosi sitten muutamia viikkoja. Jo jonkin aikaa hölkkäilynkokeiluhimot ovat kasvaneet. Koska itselläni menee tallilla illat, en viitsi hylätä perhettä vielä hölkkölenkin ajaksi. Vuokraajan päivinä en käy tallilla, joten ajattelin hölkätä niinä päivinä (ja ehkä viikonloppuna). Ensimmäinen hölkkäkokeilu oli tiistaina iltasella. Jaksoin enemmän kuin uskoinkaan eli vajaa pari kilsaa yhteen menoon. Takaisin tullessa hölkkäsin vielä pari lyhyttä pätkää.
Eilen oli hölkkä nro 2. Lähdin toiseen suuntaan kuin tiistaina ilman mitään suunnitelmia. Ajattelin kokeilla jaksaisinko pidemmälle kuin viimeksi. Heti alkumatkasta jokin pieni nyssykkä-ääni yritti kysellä, että onko pakko ja olisko tässä jo sopivasti hölkkää tälle päivää. Vaijensin äänen toteamalla, että hölkkään vielä hetken. Välillä ajattelin Väinöä, ratsastusta, nukkumista ja vaikka mitä. Aika ajoin se pieni nyssykkä yritti saada stopin juoksulle. Ylämäki! Siitä ei ainakaan selvitä. Selvitään, kunhan hölkätään hitaasti.
Pitkä suora aukesi edessäni. No, en sitä nähnyt pienen otsalampun valossa, mutta tiesin sen jatkuvan pitkään. Ajattelin, että yritän jaksaa suoran loppuun. Ajattelin omiani aina välillä vilkuillen, joko suora loppuisi.
Suora loppui ja hölkkäsin edelleen. Päätin yrittää jaksaa tulevaan risteykseen asti. Sitä ennen oi tappavan pitkä, mutta aika loiva ylämäki. Hiljensin taas vauhtia. Risteys saavutettu!
Aina vain jatkoin pysähtymättä. Risteyksestä oikealle. Aluksi siinä oli loiva alamäki ja oli helppo juosta ja tasata hengitystä. Tiesin edessä olevan pari jyrkkää ylämäkeä.
Ensimmäinen jyrkkä ylämäki. Hidastin vauhtia roimasti ja silti oksennus jo hiveli kurkkuani. Pieni nyssykkä-ääni oli vaimennut ja keskityin vain hengitykseen ja housujen suhahduksiin askelten tahdissa. Ylämäen jälkeen taputin itseäni olalle, ihan kuin hevosta kaulalle kiitokseksi. Enää en ajatellut minne asti jaksaisin.
Seuraavassa ylämäessä en oikein tiennyt ravaanko ylä- vai alamäkeen vai päälläni. Oksennus taas kutitteli, mutta jatkettiin.
Ihmetys oli suuren suuri, kun valokeilassa näkyi seuraava risteys. Takaisin kotitielle! Risteyksestä oli helppo jatkaa vielä vähän, sillä siinä oli ihana alamäki. En jaksanut hidastaa askeleita vaan juoksin siihen tahtiin mikä oli pakko ellei halunnut kaatua. Fiilis oli kuin huippu-urheilijalla maaliviivan häämöttäessä. Alamäki loppui ja alkoi pieni ylämäki. Yritin hölkätä vielä sitä, mutta en enää jaksanut. Sitten pysähdyin ja vedin henkeä. Huh ja puh. Oli pakko avata takki ja ottaa otsalamppu päästä pois. Loput kaksi kilometriä oli kamala kävellä.
Kotona mittasin matkan ja totesin hölkkämatkan olevan hitusen yli 4 kilometriä! Aika hurjaa.
Tuollaisia lenkkejä ei kyllä joka kerta tule tehtyä. Oli se sen verran raskasta näin heti aluksi. Huomasin ainakin mikä vaikutus mielellä on, hyvässä ja pahassa. Joko sitä voi ottaa itsestä kaikki irti tai luovuttaa heti alkumatkasta.

Mukavaa viikkoa kaikelle kansalle! Kaikille raskaana oleville; voikaa paksusti! Heille, joilla uhma on uusi perheenjäsen; pitkää pinnaa! Kaikille muille yleisesti auringonpaistetta ja pikaista kevääntymistä!

Riekkumarallaa

Nimeni on Väinö-blogin historian ehkä ensimmäinen kuvaton postaus tulossa! Ainakin naismuistiin ei ole kuvattomia tai videottomia laitettu ihmisten ilmoille tulemaan.

Ulkoinen kovalevy tökkii, eikä meinaa kuvien muokkaaminen onnistua ilman totaalista hermoromahdusta. Kuvia ei siis nyt tällä kertaa tule näytille. Videonpätkiä otettiin eilen illalla, kun Väinöllä oli hepuli, mutta ne ei ole kaikelle kansalle. Taustalla näkyy aikamoinen kaaos ja äidit höpöttävät kameralle kaikenlaista.

Tii kaasutteli eilen aamulla Väinö-boin kanssa temppukerhoon. Sillä aikaa jäin järjestelemään romuja uuteen uskoon. Keittiöstä yksi taso tyhjeni ainakin puolella ja tuli heti paljon siistimmän näköistä, kun kaikki tasot siivosin. Musiikin soidessa on ihana siivoilla yskikseen huushollia. Imuroiminen jäi sitten tähän päivään.

Temppukerhossa on keväällä jokin pieni esitys jossain, missä on lavat ja kaikki. Saa nähdä onko Väinöllä sitten oman soolot siellä.

Tänään päiväunet jäivät pieneen lepohetkeen ja villimies on ollut aika hepulissa. Pariin kertaan ollaan tiputtu sängystä ja tuolilta. Parin tunnin päästä onneksi alkaa olla nukkumaanmenoaika.

Iltapuuhina eilen makoiltiin sohvalla ja Väinö malttoi makoilla kainalossa. Sitten se innostui halimaan niin, että rillit piti pelastaa takuuvarmalta lynttääntymiseltä. Lattiallakin Väinö tahtoo aina joskus makoilla. Mieluiten niin, että äiti "kukkuu" ja Väinö leikkii vieressä. Hurja möly kuuluu, jos äiti suunnitteleekin "heräävänsä". Aika usein Väinö näyttää myös paikan missä alamaiset voivat istua leikkien ajan.

Napanuora alkaa jo pidentyä. Pääsin tässä eräänä päivänä käymään ihan yksin vessassakin, vaikka Tii oli töissä. Hurraa! Väinö myös välillä leikkii yksikseen omassa huoneessa viitisen minuuttia kerrallaan. Välillä sieltä huudellaan äitiä tai yritetään raahata junanrata-laatikkoa.

Syöminen sujuu vieläkin aika hyvin. Ainakin kerran päivässä Väinö syö todella hyvin ja pyytää jopa lisää ruokaa. Illalla ruokailut tuntuu lyhenevän tai ainakaan silloin ei niin hyvin ruoka uppoa. Joskus aamuisinkin on kiire leikkimään ja aamupuuroa ei paljon ehdi upota.