keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kerhoilua ja vuohia

 Tuli vasta nyt mieleen, kun olen lisännyt kuvat, että olenkohan nämä pistänyt jo näytille. Hmm. Dementia iski. No, tässä on Väinö mummolassa poseeraamassa rekan kanssa.
 No, päivän aiheisiin, jotka ovat kerho ja vuohet. Luomuputiikin Mimmi vinkkasi, että Huissin urheilutalolla on joka keskiviikko kerho, jossa ei varsinaisesti ole ketään vetäjää vaan lapset saavat vapaasti touhuta ja leikitään mitä keksitään. Tänään kerhossa oli vapun kunniaksi teemana naamiaiset ja kaikki saivat tuoda pientä naposteltavaa mukanaan. Ensin Väinö kiipesi vain kauhuissaan syliin ja katsoi huolestuneena kaikkia riemukkaita lapsia. Elias, joka on yhtä vanha kuin Väinö, oli puettu ihanaksi isokorvaiseksi hiireksi. Hiiri vipelsikin tosi lujaa ympäri liikuntasalia. Lapsia oli hieman vanhempia, olisikohan olleet 3-4 vuotiaita ja pienin taisi olla jonkin verran alle vuoden ikäinen. Viisi aikuista löytyi ja muutamalla oli mukanaan parikin lasta. Ihan sopivan kokoinen ryhmä oli.
 Syöpöteltiin sitten kaikkea hyvää. Joku oli tuonut aivan ihanan marianne-mutakakun. Väinö sai tyytyä leipään, maissinaksuihin, rusinoihin, kuivattuun banaaniin ja lempiherkkua oli kokoelma erilaisia pieniä suola/yrttitikkuja. Syömisien jälkeen alkoi Väinökin innostua juoksemisesta,eikä tarvinnut enää sylissä istua koko aikaa. Väinö haki koripalloa monta kertaa. Sitten ihan lopuksi tuli vielä äiTiikin niin johan riemu ratkesi. Aamupäivän aikana yritettiin myös ottaa yhteiskuvaa koko lössistä. Aika haastavaa oli saada kaikki omin jaloin juoksevat lapsukaiset istumaan tarpeeksi kauan paikallaan.
Sitten vuohiin. Kerhopaikasta lähdettiin suoraa katsomaan vuohivauvoja. Me valkattiin jo jokin aika sitten meille uusi vuohi Vuohiojan kuttulasta. Jaakopin piti saapua sunnuntaina meille. Kaikki oli valmista Jaakopin tuloa varten, mutta sitten saatiin suru-uutinen, että Jaakoppi piti lopettaa pissavaivojen takia. Käytiin tänään siis katsomassa uusi pikkupukki meidän katraaseen. Kuttulasta tuli aamulla viestiä, että keräävät kaikki pikkupukit samaan paikkaan ja loput sitten lopetetaan. Oli kamala mennä katsomaan kaikkia niitä ihania pieniä söpöjä pomppuvillivasoja, kun tiesi mikä niitä odotti. Meille suositeltiin kahta hieman isompaa pojankoltiaista, joista toinen oli koko ajan Tiin sylissä ja oli niin kovin rauhallinen. Toinen oli vähän tummempi poika, jolla tuntui olevan hieman pilkettä silmäkulmassa. Päätimme sitten ottaa molemmat. Ne siirrettiinkin sitten teuraslaumasta vieroitettujen pikkukuttujen pariin. Nyt pitää vain keksiä J:llä alkavat nimet heille, että ne saadaan rekisteröityä. J+J kaksikko saapuvat sitten ehkä viikon päästä meille.
Noiden kahden lisäksi pikkuvauvaosastolla oli juuri syntyneet kolmoset, joista yksi tuntui aika villiltä tapaukselta. Niin iloisena pikkuinen hyppi ja pomppi ja kävi puskemassa veljiään.
Väinö alkoi olla jo aika väsynyt. Yöllä piti herätä veren virratessa nenästä ja sitä siivoiltiin. Aamulla oli sitten aikaisempi herätys kerhon takia ja paljon oli äksöniä. Väinö ei nukahtanut matkalla kotiin vaan sai ensin makaronilaatikkoa ja nukahti vasta äsken vaunuihin pienen taistelun jälkeen.

1 kommentti:

  1. Voi mullekki pikkuvuohia. Kun joku takaisi että ne jäävät miniluokkaan tai korkeintaan medeiksi.

    Pitäiskö mun tulla kans naamiaisasussa vänttilään...
    Anni

    VastaaPoista