Sunnuntaina meille kurvasi kaksi autollista äiTiin puolen sukua. Väinö aluksi vähän vierasti, mutta kohta jo naamat kävivät tutuiksi. Yksi uusi koiratuttavuuskin Väinöä kiinnosti. Koiraa ei tainnut pikkumies pahemmin kiinnostaa. Koiran karvoista olisi niin hyvin saanut tarrattua kiinni.
Väinö sai paljon sylejä missä istuskella ja pusujakin tuli aika monta. Ääntä muuten niin hiljaisessa talossa riitti.
Kummitäti on pop!
Maanantaina vieraat sitten jo lähtivät kotia kohti. Matkan varrella he piipahtivat Keskisillä ja me päätimme mennä mukaan.
Söpö seltti. Menis lujaa agilitys.
VastaaPoistaNiin ja poika on kans söpö.
Anni