Onneksi meillä oli oppaana ja seurana Satu. Käveltiin keskustasta Kirjurinluotoon pienten rattaiden notkuessa kaikesta siitä tavaran määrästä mitä saatiin rattaisiin uppoamaan. Tai ehkä se oli 8250 grammainen Väinö joka rattaita notkutti.
Montaa tuntia ei sitten jaksettu siellä helteessä ihmetellä ja lähdettiin Sadun luokse grillailemaan. Ilmalämpöpumppu laitettiin täysille ja pieni talvi saatiin aikaan sisätiloihin. Väinö sai ihmetellä oranssia isoa kissaa ja me uutta hienoa kylpyhuonetta. Grillailtuamme alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa. Hyvä ajoitus.
Väinölle tarjottiin koko ajan vettä helteellä. Väinö osaa pitää jo itse hyvin kiinni tuosta ensimukista, mutta vielä on vähän hakusessa se, ettei sieltä tule mitään ellei pulloa kallista.

Lähtiessä halailtiin vielä vähän puita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti