Herra Neljä Vee!

Väinö herra täytti viime vuoden viimeinen päivä neljä vuotta. Varsinaiset synttäribileet oli tänään, 

Väinö näyttää kuinka vanha on

Väinö sai meiltä lahjaksi legopalolaitoksen, johon kuului palomestarin auto, paloauto sekä pelastushelikopteri. Tii kasasi laitoksen, minä ajoneuvot. Väinö odotti kiltisti koska pääsee palomiesleikkeihin. Väinö osasi hienosti itse koota ukkelit. 

Ukki oli lähettänyt Väinölle lahjan, joka sisälsi aika paljon herkkuja ja pitkän puisen punaisen auton. 

Herkkuja!

Koko eilisen päivän pyrytti lunta ja yöllä tuli lisää. Aamulla kävin ottamassa lumikuvia. Myöhemmin sitten sain lumikolalla kolailla koko pihan. Oli aikamoista punttisalitreeniä se. Varsinkin, kun piti kiskoa peräkärry sivuun. Rasituksessa huomaa, ettei keuhkotauti ole vieläkään selätetty kokonaan. 

Tehtiin Tiin kanssa hieno kakku. Minä tein vain kakkupohjan ja vatkasin kerman. Tii sai tehdä vaikeimmat osuudet eli koristelun. 

Väinö ihastelee kakkua

Väinö näyttää miten vieraat hämmästelevät kakkua:

Vieraat saapuivat ja aika pian oli leikit menossa. Kaikki lapsivieraat olivat suurin piirtein Väinön ikäisiä. 

Kakusta Väinö ei uskaltanut itse puhaltaa kynttilöitä. Oli varmaan liikaa yleisöä. :) 

Syöminkien jälkeen lapset leikkivät makuuhuoneessa kummitustaloa. Kivaa vaikutti olevan ja Väinökin rohkeasti oli mukana, vaikka pelkää pimeää. 

Synttäribileiden jälkeen hauskuus ei loppunutkaan siihen vaan lähdettiin koko perheenvoimin tallille. Siellä Väinö sai harjata ja silittää pikkuponia. Poni ei kuitenkaan kauaa kiinnostanut, mutta onneksi tallilla oli samanikäinen tyttö jonka kanssa Väinö laski mäkeä. Oli pulkka, liukuri ja sellainen pyöreä pulkka, jossa oli kahvat. Väinö nauroi aivan hulluna koko ajan, oli niin hauskaa. 

Väinö ei uskaltanut viime talvena hirveästi laskea mäkeä. Nyt meni hurja iso mäki ilman jännitystä. Muiden lasten kanssa leikkiminenkin on kehittynyt, eikä näköjään haittaa, vaikka lapsi olisi ihan tuntematon. :) Reipas poika! 

Joulu on taas

Reissusta kotiuduttiin. Hirvensalmella Asta-mummin kaupunkikämpällä oltiin koko konkkaronkka. Mukana oli myös kööri eläimiä. Onneksi vuohia ei sentään tarvinnut ottaa mukaan. Ne ei ehkä olisi ollut naapureiden mieleen, jos olisivat rivitalon takapihalla laiduntaneet. :) 

Aatonaattona pystytettiin kuusi. Asta arpoi, että täytyykö mennä ostamaan torilta parempi, mutta ihan hyvä kuusi se oli. Koristeltiin se hienoksi. 

Väinö oli ahkera koristelija. Hermo ei mennyt, vaikka joku pallo tippuikin pariin kertaan. Koristeiden seasta löytyi pari pitkää punaista helminauhaa. Väinö koristeli niillä itsensä. Ne oli "muurahaisia" ja välillä "muurahaiskeko". Joulun leikityin lelu. 

Tärkeät helmet kaulassa

Aattona taisi aikuisia jännittää enemmän pukin tulo kuin Väinöä. Aika kului hiiitaaasti, mutta viimein kello löi kaksi ja ovelta kuului koputusta. Pukkihan sieltä tuli lahjoineen! 

Pukin tehdessä lähtöä Väinö olisi halunnut mennä katsomaan poroja. Ei nyt tällä kertaa sitten menty.. Porot oli kauempana metsässä syömässä jäkälää. :D

Väinö oli innoissaan jakamassa lahjoja. Lahjat avattiinkin yhdessä hujauksessa ja voi sitä riemunkiljahdusten määrää. Muidenkin paketteja Väinö auttoi avaamaan.

Väinö ja pakettikasa

Tossu-kissaa ei onneksi hirmuisesti kiinnostanut kuusi. Se ei kavunnut kuusenlatvaan eikä hirveästi leikkinyt kuusenkoristeilla. "Muurahaishelmillä" se leikki, kun Väinö sitä niillä leikitti. 

"Katso Tossu kameraan!"

Joulunpyhinä käytiin myös pulkkailemassa. Mäkeä piti laskea. Väinö halusi laskea ihan itse ilman apuja. Hyvin sekin sujui. Väinöstä on tullut reipas ja rohkea poika. 

Pulkka oli hyvänä apuna myös lenkillä. Väinö sai istua pulkassa niin sai äidit vähän reipastella. 

Reissuun lähdettiin maanantaina. Perjantaina olin ollut lääkärissä keuhkotaudin takia ja lääkäri passitti keuhkokuviin. Oltaisi muuten lähdetty jo sunnuntaina. Maanantaina kuvaus sujui rivakasti ja jatkoimme siitä suoraa matkaa Hirvensalmelle. Lääkäri soitteli sitten jossain vaiheessa, että näyttää kuvia vielä muillekin lääkäreille. Uutta soittoa ei ole kuulunut, joten keuhkot on siis kunnossa. 

Onneksi keuhkotautikin alkaa olla ohi. Kauan se kestikin. Joulukuussa ei montaa tervettä päivää ole ollut. Nyt jo henki pihisee; voi jopa laulaa luikauttaa! Voi onnea. :) 

Oli kiva reissu. Kiitos Astalle ja tietenkin Tiille ja Väälle! Kiitos myös taustajoukoille, jotka piti vuohet syömingeissä. :) 

Aurinkoa ja pikkupakkasta

En osannut valita aurinkokuvista, joten täältä pesee:

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

Kerro pois mikä näistä on lempikuvasi. Millainen rajaus on mielestäsi hyvä? Vastavalokuvat jäi ottamatta. Ehkä aurinko vaistaa joskus muulloinkin (toivottavasti). :) 

Lyhyestä taas virsi kaunis. Paitsi, että neljävee-synttärit lähestyy!

Uusi kamera ja remonttia

Uusi kamera saapui meille eilen illalla. Kiitos Tiin työkaverin, jolta se "tilattiin". 

Canon eos 1200D

Kamerassa on sama lyhyt putki mikä vanhassakin. Vanhaan sonyyn verrattuna canon on kyllä selkeämpi käyttää ja kuvista tulee ehkä sata kertaa parempia. Hämärässäkin saa Väinöstäkin ihan hyviä kuvia ja valoisalla sitten tosi hyviä. Samoja käsisäätöjä käytän tällä uudella kuin vanhallakin käytin. 

Ensimmäisiä kuvia

Tossu-kissakin sai olla koekaniini

Tänään oli sitten tosi hieno aurinkoinen ilma. Lunta on muutama sentti tullut tässä parin päivän aikana. Maisema näyttää taas hieman valoisammalta. 

Piti heti rynnätä kuvaamaan vuohia, kun ne hiippailivat laitumen puolella auringosta nautiskellen. 

Onnellinen Iisakki

 Vuohia onkin helppo kuvata, koska ne odottavat koska lentää jokin herkkupala ja ne odottelevat uteliaina sen kummempaa hääräilemättä.

Iisakki ja Jooseppi

Koko lauma

Muutakin piti sitten kuvailla samalla. Lintulautakuva on ihan ikkunasta otettu. Harmi, että muutama lintu ehti lehahtaa pois tuolta katolta.

Tiin tekemä aita

Remonttia hääräiltiin koko päivän. Ikuisuusprojekti yläkerta oli vasaran alla tai oikeastaan rappuset sinne. Rappusissa on aina tosi kylmä ja tuulen oikein tuntee. Yksi seinä on ollut ihan vain pelkkä laudoitus, joten ei ihmekään, että tuulee. Vuorilaudoitus sinne ulkopuolelta on tullut lisää ja nyt tehtiin koolaukset ja leikattiin finnfoamia eristeeksi. Helpolta kuulostaa tuo leikkaaminen, mutta rappusten takia paloja piti mitata ja leikata tarkasti. Ne piti saada napakasti sopimaan ja helposti sitten jostakin levy jumitti ja sitten sitä ei meinannut enää saada pois.. No, taisteltiin monta tuntia ja saatiinkin seinä eristettyä. Tii alkoi jo naulaamaan päälle tulevia lautoja. Rappusiin kaavailtiin väriksi valkoista seiniin. Itse rappusetkin maalataan, mutta astetta tummemmaksi harmaaksi mitä ne ovat nyt. Ennen kuvia otin ennen eristysten laittoa, joten niitäkin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tulee näytille, kun vain joskus on se "jälkeen"-kuvaus ohi. 

Yksi remppa-apulaisista

 Väinö oli myös vähän remonttiapuna. Hienosti Väinö viihtyi välillä yläkerrassa sähköautoradalla leikkien ja välillä alakerrassa Puuha-Peteä katsellen. Remontin jälkeen sitten leikittiin Väinön kanssa koko loppupäivä, että mahdollinen vähille jäänyt huomio korvautuisi ja Väinön "äititankki" täyttyisi. :)

"Älä tanssi Tiina!"

"Näytä peukkua Väinö!"

"Hymyile kameralle!"

Tii sai siis houkutella Väinöä katsomaan tuonne valoon päin. Tanssiminen ei oikein tainnut olla Väinön mieleen. Väinö on aikamoinen komentokeskus. Varsinkin Paavo-koira saa tiukkoja käskyjä; "Istu Paavo! Alas Paavo! Tuhma koira!".

Hoidossa Väinöllä on mennyt hyvin. Juuri viime viikolla oli meidän ensimmäinen varsu eli varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu. Oltiin joskus alkukesästä täytetty sellainen varsu-lomake missä oli erilaisia kysymyksiä ja perhepäivähoitaja oli kirjoittanut siihen omia huomioitaan. Keskusteltiin sitten koko meidän perhe sekä perhepäivähoitaja Väinön asioista. Hoitaja kehui sitä, miten hienosti Väinö osaa leikkiä erilaisia leikkejä. Väinö jaksaa kauan keskittyä leikkimiseen. Mistään asiasta ei ollut hoitaja eikä mekään huolissaan. Väinö on minusta kehittynyt hyvin joka alueella ja syöminenkin sujuu nykyään paljon paremmin kuin vaikka vuosi sitten. Välillä lautanen on jopa ihan tyhjä ja Väinö tahtoo aika usein jopa lisää ruokaa tai jotakin ruualla olevaa asiaa (vaikka porkkanapihviä, joka on nyt suosikkisyötävä). 

No, näihin kuviin ja tunnelmiin. Kuvia varmasti tulee otettua nyt paljon paljon enemmän, kun on ehjä ja hyvä kamera. :)

Ja niin vaihtui marraskuu...

Eilen oli aika talvisen näköistä ulkona. Ollaan Väinön kanssa sairastettu; Väinö elämänsä ensimmäistä korva- ja silmätulehdusta ja minä muuten vain kuumeessa ja flunssassa. 

Tii pääsi koirien kanssa lenkille ja otti samalla kuvan kotitieltämme.

Oltiin lokakuussa oman kylän retkellä. Käveltiin laavulle kilsan parin matkan. Väinö veti joukkoa. Hän halusi olla ensimmäisenä. Laavulla oli  myös näkötorni, johon Väinö kipusi Tiin kanssa innoissaan. Alas päin hän ei uskaltanut tulla ja oli siinä kahdella aikuisella tekemistä, että saatiin Väinö alas. 

Paluumatkalla kokeiltiin työntää Väinön kanssa siirtolohkaretta. 

 Tässä kotona sairastaessamme olen kokeillut virkata. Angry birds virkkauskirjassa on tosi selkokieliset ohjeet, mutta silti ei mene niin kuin Strömsössä.

Mini "Pommi"

Väinöllä oli jo aika pitkät hiukset Lokakuussa. Lähdettiin koko perheen voimin syyslomalle Asta-mummin luokse. Asta samalla leikkasi Väinön hiukset ihan perinteisesti saksilla. Tuli vähän siistimpi pää. 

Pörröpää

Väinö on ollut reipas poika kipeänäkin. Hoitajalla Väinö avasi koko ajan suuta ammolleen, kun ensin katsottiin kurkkuun ja sitten olisi ollut korvien vuoro. Korvatulehdus oli yllätys, sillä Väinö ei ollut raapinut eikä valitellut korvia. Silmissä sen sijaan ei tulehdus ollut yllätys, sillä toinen silmä oli tosi punainen. 

Väinö kävi Tiin kanssa myöhemmin vielä lääkärissä, koska hoitaja ei saa määrätä korvatulehdukseen lääkkeitä. Lääkäri oli kysynyt Väinöltä, onko korva kipeä ja Väinö oli vastannut, että ei ole, silmä vain on kipeä. 

Hoidossa on yksi poika jäänyt pois ja yksi pieni tullut tilalle. Pieni on hieman yli vuoden ja Väinön mielestä "vauva". Väinöllä olikin pieni kriisi, kun hän ei enää olekaan pienin ja vauva saa paljon huomioita. Onneksi kriisi meni jo ohi ja Väinö viihtyy vallan mainiosti hoidossa. 

Nyt kun Väinö on joutunut olla vajaan viikon kotona, alkaa jo näkyä hieman villiintymisen merkkejä. Onneksi tiistaina varmasti on hoitopäivä ja paluu normaaliin arkeen on ihan paikallaan. :) 

No, ei tässä nyt mitään tämän kummempaa ole tapahtunut. :)