Kävellen auringossa

Tai no, varjossa, mutta aurinko paistoi kuitenkin.


Hupsistakeikkaa! Piha on jäätynyt aika muhkuraiseksi. Siinä on pienellä miehellä vielä haastetta kerrakseen.

Hiiiooop! Takaisin jaloilleen ja menoksi.

Käytiin vuohien aidalla notkumassa. Ihmeteltiin, kun vuohet eivät tulleet ulos. Niiltä oli mennyt ulko-ovi kiinni vahingossa. Keräsin sillä aikaa vuohille pajunoksia, kun Tii päästi vuohet vankeudesta. Vuohet tosiaan päivällä pääsee vapaasti sisään ja ulos. Yöt ne ovat sisällä ja jos on oikein kova pakkanen. Vuohilla on lämpöeristetty iso koppi (jonka päällä on kiva kiipeillä) ja karsinassa on paljon tilaa.

Kävimme sitten kelkalla potkuttelemassa kylän raittia. Kokeiltiin pääsisikö kelkalla moottorikelkan jälkeä pellolla. Pääsihän sitä, mutta aikamoinen habankasvatus-metodi oli se. Kävin kurkkaamassa naapurikummitustalon ikkunasta sisään. Hui!

Väinö on taas kasvanut humisten. Ei niinkään pituutta, mutta taitoja. Väinö sai pari päivää sitten leukaansa aikamoisen mustelman ja eilen herätessämme huomattiin, että Väinön koko naama oli kuivuneessa veressä, samoin pinnasänky. Nenäverenvuodot on varmaan sitten peritty minulta.

No niihin oppimisiin siis. Väinö ei aikaisemmin ole suostunut liikkumaan yhtään haalari päällä. Varsinkin kengät jalassa on ollut aivan hirveää Väinön mielestä. Nyt Väinö on treenannut lahja-adduillaan sisällä niin ulkonakin on herra uskaltanut ottaa askelia.

Väinö osaa myös juosta, kun innostuu. Innostuneena Väinö myös menee piirileikkiä. Väinö tulee selkään roikkumaan, kun olen lattialla ja Väinö tahtoo reppuselkään. Se on Väinön lempileikki. Aina kun kuuluu csi:n alkutunnari pitää päästä selkään ja sitten jorataan.

Väinön jokeltelukin alkaa kuullostaa jo ihan lauseilta. Eihän niistä sanoista vielä selvää saa, mutta rakenne alkaa olla jo hyvällä mallilla. Uusi "sana" on "tutta". Silloin Väinö viisaa vähän minne sattuu ja toistaa tuota "tuttaa". En vielä tiedä mitä se tarkoittaa.