Lentävä pukki ja muuta mukavaa

Tästä postauksesta löytyy lentävä pukki, joka ei ole jouluinen sellainen. Ensin syödään aamupalaa, että jaksetaan reipastella ulkona pakkasessa.

Tähän väliin näyte uudesta pääkallopiposta, joka on löytynyt kirppikseltä. Se on "shoppailupipo" sillä korvat sieltä vilkkuu, vaikka olisikin kypäräpipo alla. Korvat jäätyisi, jos sen tuonne pakkaseen laittaisi.

Piti tarkistaa kelkkailun jälkeen onko pikkumiehen nassu jäässä.

Ei ollut, joten juoksutetaan vielä lentävää Iisakkia.

Väinön mielestä parasta on nämä kelkkaretket. Mitä kovempaa ja mitä enemmän on eläimiä mukana sitä hauskempaa.

Sulo sai myös tutustua Iisakkiin. Ihan hyvin meni "ensitapaaminen". Vuohet eivät ole olleet vielä irti niin, että Sulo olisi ulkona.

Väinö on tänään kiipeillyt hulluna joka paikkaan. Lelulaatikkoon mennään istumaan joka välissä ja sohville kivutaan monta kertaa peräjälkeen. Väinö osaa hienosti laskeutua jalat edellä. Sängystäkin, joka on aika korkea. Väinö roikkuu sängyn laidalla ja hitaasti valuu alaspäin ja tuntuu pohtivan koska oikein lattia tulee vastaan. Sohvalla vipeltäessä Väinö ei tajua aina mihin sohva päättyy. Kun on oikein hauskaa niin välillä tiputaan laidan yli. Onneksi yleensä on matto hieman pehmittämässä putousta.

Väinön syömisissä pitäisi antaa enemmän Väinön yrittää syödä itse. Jos Väinön eteen laitaa vaikka mandariinin palasen, Väinö sanoo "anna anna anna" ja jos sitä ei anna niin Väinö yrittää noukkia palan suullaan. Väinö ei oikein koskaan ole ollut sellainen "kädestä suuhun"-tyyppi. Yleensä mikään roska ei päädy suuhun. Kissanraksu ehkä on tainnut, mutta ei mikään muu. Vauvan maissinaksuja Väinö osaa laittaa suuhun ja Väinö selvästi tykkää siitä äänestä mikä niistä tulee kun niitä rouskuttelee.

Pitää alata treenaamaan itse syömistä ja nokkamukin käyttöä. Väinö tykkää mieluummin hörppiä oikeasta mukista, mutta sitä ei kyllä viitsi Väinön käsiin antaa. Nokkamuki voi hyvällä tuurilla mennä suuhun, mutta kallistus jää vajaaksi ja vesi ei kulkeudu suuhun asti.

Nyt siis vinkkejä saa laittaa mikä olisi helppoa ruokaa mikä ehkä vahingossa menisi omin käsin suuhun?

Nassuja ja leikkejä

"Kansalaiset!" huutaa Väinö, jonka ensimmäinen poskihammas on kasvanut jo isoksi hampaaksi. Pienen pieni hammas, mutta suuren suuri Väinön pikkuruisessa suussa.

"Alamaiset!" Viihdyttäkää! Älkää vainkaan yrittäkö saada minua nukkumaan!"

"Äittä, äittä äittä. Anna anna nanna nanna."

Mitä voisimme päätellä tästä yhtälöstä, että Väinön ensimmäiset sanat ovat "äiti anna hevonen". Tosin sanat eivät ilmene samassa lauseessa. Hevonen on vielä "ettah" tai "hettah" ja anna-sana on aina monen annaan vivahtavan sanan tulva "anna annna nanna anna nannan".

Pallokaverukset leikkivät paljon yhdessä. Pojalla ja koiralla on vain erilaiset mielipiteet miten pallolla leikitään.

Väinö haluaa pallon kippoon, Paavo tahtoo pallon suuhun ja mieluummin siten, että ensin pallo lentää kauas. Usein Väinö pitää palloa ja ojentaa kättä Paavoa kohti. Paavo istuu ja odottaa. Miettii ottaisiko pallon vai odottaako vielä hetken lentäisikö pallo. Lopuksi Paavo ottaa varovasti pallon kädestä. Paavo etsii jonkun muun, joka heittäisi pallon varmemmin. Väinö konttaa perässä.

Puntarileikki on myös aika hauskaa. Väinö kaivaa puntareita milloin mistäkin. Tämä Ikean oranssi "manuaalinen" puntari löytyy aika usein lehtilaatikosta lehtien seasta. Toisenmoinen lasinen digitaalinen puntari löytyy hoitopöydän alta.

Väinö konttaa lujaa ja mielellään. Kävelyäkin harrastetaan, mutta ei superahkerasti. Sohvalle yritetään kiivetä ja alas päästään itsenäisesti niin sohvalta kuin sängystäkin.

Monet asiat olisi kiva laittaa kippoon. Mielellään johonkin keittiössä olevaan kippoon. Kipot ja kattilat ovat kätevästi avohyllssä maan rajassa. Väinöllä on siis vapaa pääsy kappojen kimppuun. Kattilaan, kulhoon tai paistinpannuun laitetaan vuorotellen lelu, tutti tai Paavon pallo. Keittiössä pieni apulainen haluaisi osallistua kaikkeen; ruuanlaittoon, pesukoneen täyttöön tai tyhjennykseen, vanhempien ruokailuun (vaikka minuutti sitten Väinön oma ruokailu päättyikin ja Väinö halusi lattialle puuhastelemaan), astioiden käsinpesuun, kauppakassien purkamiseen, ruuanlaittoon (varsinkin jos siihen kuuluu uuni ja uunin ihana valo!) tai ihan mihin vain. Moniin puuhiin Väinö saakin osallistua. Väinö saa ottaa pesukoneesta lusikan, tyhjentää kauppakasseja ja äitien lautasella on aina Väinölle oma pala leipää niin Väinö saa syödä samaa mitä äitien lautasilla on.

Väinö tykkää hampaiden pesusta. Varsinkin pesun viimeisestä vaiheesta, kun itse saa harjan käteen. Ylähampaita on vaikea harjata kunnolla sillä Väinö pitää tiukasti ylähuulen hampaiden päällä.

Vauhtia postinhakureissulla!

Väinö päsi elämänsä toista kertaa potkukelkan kyytiin. ÄiTii sieppasi Iisakki-vuohen ja Paavo-koiran mukaan ja suunnattiin kohti kylän raittia. Käytiin hakemassa päivän lehti ja jatkettiin vähän pidemmälle. Naapurilta meinasi tippua silmät päästä, kun näki millainen valjakko raitilla reipastelee.

Vauhtia riitti, kun Iisakki päästettiin kotikujalla irti. Iisakki kaasutti potkukelkan perässä minne vain. Vähän pukkilaukkaa nähtiin myös. Väinöllä riitti naurua.

Siivouspäivä

Eilen sain pari tuntia siivota musiikin tahdissa. ÄiTii ja Vää olivat Kurikassa. Sitä ennen Väinö taisi vinkata, että voitais joskus siivota..


Väinö tykkää kaikista missä on pitkä varsi. Lattianpesuväline, takan tuhkaluukun tyhjennykseen tarkoitettu metallivarsi, imurin putki.. Ihan mikä tahansa käy. Väinö liikuttelee varsia pitkin lattiaa ja sitten tulee kova kitinä, jos väline jää jumiin tuolin jalkaan tai jonnekin.

Puuronaama rakastaa mandariinia. Väinö vetää yhden kokonaisen mandariinin putkeen ja kohta haluaisi taas lisää.

Tänään oltiin ottamassa mpr-piikki neuvolassa. Väinö oli taas tosi reipas poika ja itkut jäivät lyhyeen. Tuttiakaan ei tarvittu lohdukkeeksi. Nyt sitten odotellaan nouseeko viikon päästä kuume vai ei. Kuulemma ihan normaalia on jopa 40 asteen kuume. Onneksi juuri ostettiin sellainen korvakuumemittari, jota tarvitsee pitää korvassa vain sekunnin.

Hyvästeltiin meidän vakioneuvolantäti Paula. Kuulemma sähköpostia saa laittaa, vaikka hän ei enää meidän täti olekaan. :) Onneksi saatiin pitää Paula kuitenkin pikkuvauva-ajan, kun usein oli neuvoloita.

Ai niin, se suursiivous jonka eilen tein.. No, siitä ei näy enää jälkeäkään!

8 hammasta ja maisemat

Väinölle putkahti kaksi hammasta yks kaks yllättäen. Muutama huonommin nukutun yön luulin johtuvat piikeistä, mutta taisi olla poskihammas joka siellä Väinöä herätteli. Ensimmäinen poskihammas siis saatiin.


Väinö on myös treenaillut itse syömistä. No, lusikka ei mene vahingossakaan suuhun, mutta sillä on kiva sössätä ruokaa. Eilen Väinö sai maistaa ihka oikeaa maitoa puuron seassa.

Väinö on viikon verran osannut laskeutua sohvalta ja sängyltä itse alas oikeaoppisesti jalat ensin, vaikka sitä ei olla Väinölle opetettukaan. Muutaman päivän Väinöllä on jalka noussut sohvan vieressä, mutta mitään hirveää kiipeämiskokeilua ei ole ollut. Ajattelinkin, että menee pitkä aika ennen kuin Väinö pääsee sohvalle, mutta eilen yhtäkkiä Väinö vimmalla yritti ja pääsi ihan itse kiipeämään. Voi sitä voitonriemuista ilmettä. Ei toki riitä, että on päässyt sohvalle vaan perillä ollaan vasta, kun seisotaan selkänojaa vasten. Vielä kun ehditään napata pikkukannettava tai kaukosäädin äitien huomaamatta niin... :)

Minusta on tullut aikamoinen maisemakuvaaja. No, ikkunasta niitä tulee räpsittyä, koska Väinön ulkokuntoon laitto vie oman aikansa ja sitä harrastetaan max. kaksi kertaa päivässä. Yleensä kiintiö täytyy yksistä kuistipäiväunista ja yhdestä kauppareissusta. ÄiTii on ollut ahkerampi Väinön ulkoiluttaja.

Näihin ikkunakuviin, näihin tunnelmiin. (Ja torstain piikkiä odotellessa.)

Pulkkaillen

Väinö pääsi pulkkailemaan tänään Paavon kanssa. Pakkasta oli hurjat -10 astetta, mutta ilma seisoi eikä tuntunut niin kylmältä.


Jossain vaiheessa Väinö kyllästyi, kun pulkka ei liikkunut mihinkään. Yhyy!

Kun pulkkaan saatiin liikettä, tuli nauruakin.

"Nopeammin! Nopeammin! Kisko äiTii!"

Laatikkoleikit ja neuvolat

Eilen oli neuvola. Väinö sai kaksi piikkiä ja muutaman lempilelun voimin Väinö selvisi piikeistä ihan pienillä itkuilla.

Väinö oli kerännyt massaa viime neuvolasta vain 300 grammaa. Viimeksi oltiin siis 10 kk-neuvolassa. Pari senttiä mittaa oli tullut lisää. Kuulemma ihan käyrillä mennään silti. Suru-uutisena meille tuli se, että meidän suosikkineuvolantäti Paula jättää Ilmajoen ja siirtyy muihin hommiin. Onneksi ehdittiin käydä Paulalla tähän asti. Nyt neuvoloita ei montaa tule. No, ensi viikolla käydään ottamassa vielä yksi piikki Paulalla. sen jälkeen on enää tänä vuonna 1,5-vee neuvola ja 2-vee neuvola, joka ei ehkä ole edes tänä vuonna.

Sitten ratkiriemukas pahvilaatikkovideo. :) Väinökin naureskeli itselleen tätä katsoessaan äsken. :)

Pitkästä aikaa sain kunnon postauksen aikaiseksi. :)

Uusi vuosi, uusi Väinö

No, vanha Väinö seikkailee edelleen. :D Nyt vain vuoden ikäisenä. :) Huomenna on 1-vee neuvola. Piikkejä luvassa siis.

Väinö on ollut nyt paljon äiTiin kanssa tämän mamman pyöriessä tallilla. ÄiTiillä on nyt vähemmän koulua, kun siirtyi aikuispuolelle, joten Väinö saa nauttia kahden äidin seurasta päivt pitkät.

Väinö on päässyt pulkkailemaan pariin otteeseen. Lunta alkaa ollakin jo tarpeeksi.

Sisätiloissa kävelyn harjoittelu on tuottanut tulosta. Väinö lähtee yks kaks kävelemään, vaikka ei ole äitiä tai jotain muuta tukea johon tähdätä. Väinö osaa seisoa pitkän aikaa paikallaan ja laskeutua hallitusti. Kävellessä Väinö osaa vaihtaa suuntaakin. Väinö jätti kävelyn hetkeksi kokonaan kun treenasi seisomista. Sitten vain seisottiin.

Vuoden vaihteen jälkeen ollaan maisteltu "isojen poikien ruokaa". Väinö tuntui tykkäävän kovasti "nappuloista" eli sellaisista pyöreistä pastoista, joissa oli vähän tomaattisoijarouhekastiketta. Tomaatti pelkästään on myös hyvää kaiken "vanhan" hyvän lisäksi.

Ei nyt sen kummempaa tänne. Olen huomannut, että päivittelen blogia hieman harvemmin kuin aikaisemmin. Suurin syy on, että ellei reissata niin ei paljon ole mitään ihmeellisempää kirjoitettavaa. Ei jaksa kirjoittaa samoja asioita joka päivä. Postausehdotuksia saa jättää, jos joku keksii jotain mistä haluaisi kuulla meidän elämässämme.

Vuosi sitten..

Vuosi sitten tänä päivänä 4.1. Oltiin oltu vasta vuorokausi kotona synnäriltä päästyämme. Hirmupakkaset olivat vähän onneksi laantuneet ja päästiin kotimatkalle sakeassa lumisateessa. Kotona oli lämmin äiTiin koko aamun sitä lämmittäessä.

Väinön synttärit olisivat ihan hyvin voineet olla vasta eilen sillä yliaikaiskontrollissa mietittiin hetken olisiko käynnistys perjantaina 31. päivä vai vasta maanantaina 3.1. Aluksi harmitti, ettei odotettu maanantihin. Jos vaikka olisikin käynnistynyt itsestään. No, maanantaina kotiutuessamme mietittiin, että kaikki olisi vasta edessä. Hyvä oli siis se perjantain käynnistys.

Ensimmäinen viikko kotona meni lähinnä siihen, että odoteltiin, että pikkumies jaksaisi hetkeksi herätä. Väinö nukahti aina yks kaks yllättäen ja nukkui päivällä pari-kolme tuntia ja yöllä 3-6 tuntia yhteen putkeen. Ensimmäinen kokonaan nukuttu yö (8 tuntia) koettiin jo Väinön ollessa 20 päivää vanha.

Sitten alkoikin nukutustaistelut, jotka ovat vasta pari kuukautta sitten loppuneet.

Ensimmäisenä viikkona taisteltiin myös imetyksen kanssa. Onneksi ei luovutettu ja Väinö saikin imeä yli puoli vuotiaaksi. Missään vaiheessa ei ihan kokonaan oltu täysimetyksellä, koska esikoisen hysteerisenä äitinä sitä antoi aina iltaisin tuttelia varmuuden vuoksi. No, yöt ainakin nukuttiin hyvin.

Vuoden päästä tästä pohditaan mitä tapahtui vuosi sitten eli nyt.

Onnea!

Onnittelut Väinön blogille! Muutaman jutun kunniaksi nyt tulee rumpuleikki-video.

Ensinnäkin blogi on saavuttanut 50 lukijaa! Plus tietenkin muutamat anonyymit. Ensi postaus on 200. kirjoitus tänne, joten sitäkin juhlitaan. Huomenna juhlitaan myös rakasta siskoani. Monta juhlan aihetta. Lisää videopostauksia tulossa!

Mä oon yks vee!

Väinö täytti 1 vuotta viimeinen päivä (eli eilen) klo 20:55.


Sen kunniaksi Väinö sai lahjan Veikkolasta. Lahja näkyy kuvassa. Väinön mielestä junanrata on mukava rikkoa ja heitellä junat pitkin ja poikin.

Synttärihumussa maisteltiin tosi hyvää kakkua.

Väinökin sai imeskellä lusikkaa missä oli vähän kermavaahtoa. Muutaman lusikallisen itse kakkuakin meni vaahdon perässä.

Vuoden vaihtuessa mies oli jo nukkumassa. Tämä mamma myös luvotutti ja kömpi Väinön viereen puoli kahdeltatoista. Kova pauke oli ja koiratkin innostuivat haukkumaan. Väinö veti sikeitä silti.

Tänään pääsimme piiiiitkän ajomatkan jälkeen kotiin, joka oli kuin jääkaappi. No, nopeasti kahdella takalla saatiin ihan mukavan lämmintä. Väinöllä on vielä avaamatta lahja äideiltä.